Palstan yleisin neuvo taitaa olla, että ota yhteyttä jos aidosti olet kiinnostunut. Mutta tilanteita on monia. Joku rakastaa varattua, eikä halua sotkea kenenkään parisuhdetta, mikä on ymmärrettävää. Purkaa tilannetta täällä. Tai sitten elämässä on saanut niin paljon kolhuja, että ei kerta kaikkiaan enää kestä. Jos on esimerkiksi pahasti koulukiusattu ja saanut muutenkin suhdekolhuja (fyysisesti ja psyykkisesti vuosien ajan) ja saanut käsityksen, että on hemmetin huono ja p-a ihminen ulkoa ja sisältä, niin ei siinä helposti uskalla lähestyä toista ihmistä siinä pelossa, että saa lisää henkisiä lyöntejä ja vieläpä ihmiseltä, jonka haluaisi olla kaikkein tärkein. Se voi olla jollekin se viimeinen niitti. Ei ihminen kaikkea jaksa. Jos on menettänyt luottamuksensa jo lapsena tai nuorena ihmisiin, niin saattaa mielessään saada kilteimmänkin ihmisen näyttämään itse pirulta. Koska monilla voi olle kokemusta parisuhteesta, jossa toinen on ollut ensin itse enkeli ja seuraavassa hetkessä tehnyt kaikenlaisia ilkeitä asioita, niin sen tietää, millainen traumaattinen kokemus se kaiken kaikkiaan voi olla.
Puhelimeen tarttuminen on yksinkertainen toimenpide, mutta joskus se tuntuu mahdottomalta. Joskus se saattaa vaatia aikaa, kärsivällisyyttä ja jopa terapiaa. Ei ilkeitä sanoja toisen ihmisen saamattomuudesta, koska se mikä näyttää saamattomuudelta ei ole sitä useinkaan. Se voi olla suurta tuskaa. Ei se ettei ota toiseen yhteyttä ole merkki siitä ettei välitä. Joskus se voi olla merkki siitä, että välittää liikaakin, mutta koska kokee ettei kukaan ole koskaan välittänyt itsestä ihmisenä, vaan on ollut vain yleinen pilkan ja naurun aihe, antaa kaiken valua hukkaan.
Puhelimeen tarttuminen on yksinkertainen toimenpide, mutta joskus se tuntuu mahdottomalta. Joskus se saattaa vaatia aikaa, kärsivällisyyttä ja jopa terapiaa. Ei ilkeitä sanoja toisen ihmisen saamattomuudesta, koska se mikä näyttää saamattomuudelta ei ole sitä useinkaan. Se voi olla suurta tuskaa. Ei se ettei ota toiseen yhteyttä ole merkki siitä ettei välitä. Joskus se voi olla merkki siitä, että välittää liikaakin, mutta koska kokee ettei kukaan ole koskaan välittänyt itsestä ihmisenä, vaan on ollut vain yleinen pilkan ja naurun aihe, antaa kaiken valua hukkaan.
Vastaukset 16
Vanhimmat
on niin totta.
Voimia sulle!
Komppaan edellisiä. Eivätkä nämä kolhut aina näy päällepäin. Muistathan ettei kiusatuksi tuleminen tee kenestäkään huonoa ihmistä, ja se mitä sulle on sanottu parisuhteessa on vain tuon toisen ilkeyttä eli hän peilannut siinä itseään ei sua. Itse uskon siihen että vaikka on mennyt rikki ja on traumoja taustalla voi silti pikkuhiljaa eheytyä. Voimia ja hali täältäkin.
http://www.youtube.com/view_play_list?p=4307ED040B570410&playnext=1&v=w11HZ8psLio
iso ryhmä täällä kaipaajia ovat ne, jotka ovat ottaneet yhteyttä, mutta vastausta ei tullut. Ei tunteet silti kuole kuin seinään, jos olivat aitoja.
Pyörin täällä ja toivon, että joskus joku viesti tulisi häneltä. Tai joskus vastaan johonkin kuvitellen, että se oli mulle.
jos tykkäät oikeesti siit varatust nii ota yhteyttä... jos se ei uskalla ottaa vaik suhun yhteyttä, koska on itse varattu, mutta jos ite otat siihe yhteyttä nii tilanne voi olla toinen. Ehkä se voi tykkäää susta, koska oma mies ei oo niin ihana.
Tuo sanomasi kuulosti todella tutulta, se oli kuin suoraan mun omasta elämästä.. En olisi osannut asiaa paremmin selittää...
jos et kerro tuota kyseiselle ihmiselle hänhän ei voi tietää miksi toimit niinkuin toimit. Hän pitää sitä
ilman muuta välinpitämättömyytenä ja haluna loukata. Miten muuten ?
Kukaan ei voi tietää mitä saamattomuuden taakse kätkeytyy jos siitä ei saa mitään tietoa. Muutamalla sanalla, vaikka kuinka pienesti voi kyllä antaa osviittaa missä mennään.
Ei se että on itsellä tuskaa oikeuta tuottamaan sitä toisellekin.
No kuka niin on sanonut, että ei jo ole toiselle kertonut miten tuntee? Monesti vaan se kertominn ei auta mitään. jos toinen on esim varattu.
Ja mitä ihmettä nyt oikeen höpiset toiselle tuskan aiheuttamisesta? Mitä ihmeen tekemistä tällä nyt sen kanssa on tekemistä? Jos ei se toinen tiedä toisen välittävän, niin tuskin siitä mitään tuskaa aiheutuu, ellei toinenkin välitä. Ja jos toinenkin välittää niin voi kyllä kysyäö että miksei hän sitten tee mitään vaan jää odottamaan, että toinen tekee jotain. Eli tuolainein tapasi syytellä on älytön.
nyt sä kyllä höpiset höpöjä, alotus juuri kerto sen ettei saa sanottua mitään eikä tehtyä mitään.
ooksä ap ? edellinen oli täyttä asiaa. kato selkärankaa pitää löytyy joka iikalta.
Entäs kun se toinen kysyy kysymistään eikä koskaan never ever saa sanaakaan vastaukseksi ?
Kommentissa ei ollut kyllä sanaakaan syytöstä vaan siinä oli toinen puoli asiasta jonka aloittaja jätti kokonaan huomiotta.
oikeassa tässä asiassa. Kyllähän sitäkin asiaa miettii usein miettii, että entä jos se toinen ihminen käsittääkin väärin ja kokee suurta tuskaa sen takia. Joskus on vain tunne, että on niin lukossa, ettei vain kykene ( paniikkihäiriö päällä sen lisäksi). Sitä on vaikea kuvailla, millaista se käytännössä on. Joinakin päivinä sitä on mielentilassa (kun aurinko paistaa ja on hyvä olla), että ajattelee ottavansa puhelimen käteen ja soittavansa, mutta sitten jokin menneisyyden tapahtuma vilahtaa ohi silmien ja yhtäkkiä huomaakin olevansa sängyn pohjalla itkemässä huonommuuttaan pois. Kun menneisyys saa otteen, siitä otteesta on vaikea siirtyä pois.
Kyllähän se usein menee niinkin, että kun pitää itseään p-ana niin sitä käyttäytyykin vähän siihen suuntaan joskin tiedostamatta. Toisinaan se ei ole se pimeys, joka meitä pelottaa, vaan se valo. Se kai se loppujen lopuksi saa ihmisen menemään omaan kuoreensa. Kun on tarpeeksi pitkään vaeltanut pimeydessä, niin siihen jotenkin vain tottuu ja turtuu ja pelkää muutosta.
Kiitos kaikille muillekin kommenteista, ne auttavat jaksamaan :)
Mitä ihmettä itse höpiset? Luehan nyt tarkemmin se alotus. Ei alotuksessa puhuttu yhtään mitään sellasta, että nimenomaan ei olisi kertonut tunteistaan. Alotuksessa puhuttiin vain, että aina ei ole helppo ottaa toiseen yhteyttä vaikka kuinka haluaisi, aina ei edes voi ottaa yhteyttä vaikka haluaisi. Alottaja puhui siitä, että vaikka ei pitäisi yhteyttä tai ei ottaisi yhteyttä, niin se ei tarkota että olisi saamaton tai ei välittäisi. Alottaja itse mainitsi mm. sen, että voi olla esimerkiksi rakastunut varattuun eikä halua sotkea toisen suhdetta. Siitä huolimatta tunteilleen ei voi mitäöän ja tunteistaan kerrottuakin voi kaivata toista kutn ennenkin, mutta siinä vaiheessa kerran torjutuksi tultuaan ei enää auta se toiselle puhuminen, kun kerrn jo tietää toisen olevan varattu.
Kyllä minä ainakin käsitän tuon alotyuksen nuiin, että ei pidä leimata saamattomuudeksi tai välinpitämättömäksi sitä, jok ei pysty, uskalla tai olosuhteiden takia voi otta yhteyttä. Koko alotulsen pointti oli se, että stitä etäisyyden pitämiseen voi olla monia ja vaikka kuinka haluaisiat pitää yhteyttä rakkaaseesi niin aina se ei ole mahdollista ja aina se ei ole niin yksinkertasta, että vaan otat puhelimen käteen ja soitat.
Jos et tuota ymmärrä, niin sitten sulta meni koko ketjun pointti ihan ohi. Ilmeisesti et tosiaan tajunnut lainkaan.
ja lue ap n iltapäivän kommentti, hän on ihan samaa mieltä hänen kanssaan. Joten turpa rullalle.
Tuo että pelkää juurikin sitä valoisuutta on aika tyypillistä traumatisoituneille ihmisille. Ja onhan se totta että täällä palstalla haikailu tekee asioista vieläkin vaikeampia. Jos sitä tutustuisi jonkun arkisen asian parissa asiat tapahtuisivat vähän kerrassaan. Jos olisit mun hän sanoisin että haluaisin tutustua ihan pikkuhiljaa, ja vaikka ystävystyä ensin, koska mulla on ihan samanlaiset pelot kun sullakin. Voitaisiin vaikka hengitellä yhdessä paperipussiin. :) Olen alkanut viime aikoina ajatella että ansaitsen parempaa kuin ihmisten pois työntämisen ja olen itselleni velkaa sen että yritän. Mutta se kynnys ottaa yhteyttä on todella suuri. Kun keksisi jonkun ihan arkisen syyn siihen.
traumoihin ja olla ottamatta sitä tarvittavaa askelta selvyyden saamiseksi?
rohkeutta ylittää omat pelot. Tuo on totta mitä sanoit, mutta jos ei ota riskiä, ei voi myöskään voittaa :) Ja jos pelkosi ylität, voitat jo itsesi vaikka toivottua vastausta et toiselta saisikaan. Eikö se ole jo suurin saavutus, olisit uskollinen itselllesi?