Kauppalehdessä on totuuden siemen

Esittävän taiteen koulutusohjelma kouluttaa teatteri-ilmaisun ohjaajia ja esitys- ja teatteritekniikkaan erikoistuneita medianomeja. Näitä ammattilaisia tarvitaan jonkin verran, joten ei missään nimessä kannata kokonaan lopettaa esittävän taiteen koulutusta Suomesta. Tosiasia on, että koulutusta on liikaa eikä kaikille riitä töitä, ja työpaikat sijaitsevat pääasiassa Helsingin ja Tampereen seudulla, missä on enemmän isoja teattereita ja tv-tuotantoa.

Koulutusta on Helsingissä, Turussa ja Kokkolassa. Helsingin koulutuksesta on työllistynyt parhaiten. Turku on erikoistunut nukketeatteriin ja sirkukseen, ja kyllähän näidenkin alojen ammattilaisia pitää olla jonkin verran vaikka ei ehkä ihan näin paljoa. Kokkolassa nyt varmaan on se koulutus sen takia että pitäähän Kokkolassakin jotain olla.

On se ala olemassa! kirjoitti:

Esittävän taiteen koulutusohjelma kouluttaa teatteri-ilmaisun ohjaajia ja esitys- ja teatteritekniikkaan erikoistuneita medianomeja. Näitä ammattilaisia tarvitaan jonkin verran, joten ei missään nimessä kannata kokonaan lopettaa esittävän taiteen koulutusta Suomesta. Tosiasia on, että koulutusta on liikaa eikä kaikille riitä töitä, ja työpaikat sijaitsevat pääasiassa Helsingin ja Tampereen seudulla, missä on enemmän isoja teattereita ja tv-tuotantoa.

Koulutusta on Helsingissä, Turussa ja Kokkolassa. Helsingin koulutuksesta on työllistynyt parhaiten. Turku on erikoistunut nukketeatteriin ja sirkukseen, ja kyllähän näidenkin alojen ammattilaisia pitää olla jonkin verran vaikka ei ehkä ihan näin paljoa. Kokkolassa nyt varmaan on se koulutus sen takia että pitäähän Kokkolassakin jotain olla.

Aivan varmasti on olemassa (ja voi nähtävästi jopa suhteellisen hyvin) myös viihdeteollisuuden ala, joka sekin tietysti tarvitsee koulutetut osaajansa. Suorastaan kasvuodotuksia kohdistuu ns. elämysteollisuuteen kaikesta muusta matkailuteollisuuteen liittyvästä nyt puhumattakaan. Läheisen oppilaitoksen pihapiirissä totesin juuri eilen, ettei siihen välttämättä työnantajaa tarvita, kun eräoppaita koulutetaan: Laavut oli pystytetty keskelle asutusta, nuotiot paloivat ja lohi loimusi. Hauskaa näytti olevan näillä aikusopiskelijoilla kauniissa syyssäässä - eikähän siinä mitään pahaa ole. Useimmat ihmiset varmaan tuostakin koulutuksesta jotain hyötyisivät, vaikka eivät koskaan eräoppaina elantoaan hankkisikaan. Minäkin voisin oppia jotain, kun ei tarvitsisi kaiken aikaa pelätä karhuja ja käärmeitä. (Lappilaiset turvaavat omat marjastus-, kalastus- ja metsästyspaikkansa mm. peloittelemalla muita saaliinhimoisia, mikä on aivan ymmärrettävää, koska tänäkin päivänä kyseessä on monilla ainoa "ansiotyö", joskaan valtaväestö ei enää hanki elantoaan keräilytaloudesta.)

Onnettomampaa on (taas tätä nykyä) tekniikan alalla, jonne on vedetty sisään roppakaupalla opiskelijoita teollisuudenaloille, joilla ei oikeastaan enää tarvita juuri ketään. Tai sitten heidän pitäisi kaikesta päätellen olla sellaisia guruja, ettei tässä valtakunnassa kenenkään osaaminen koulutuksesta riippumatta siihen riitä. Jos ammattikorkeakoulut näitä edelleenkin kouluttavat, niin luulisi siellä ymmärrettävän, ettei homma enää toimi niin, että työnnetään opiskelijat firmoihin harjoittelemaan ja opiskelemaan.

Oma lähipiiriläiseni on insinööriopiskelijana saanut vihdoin viimein edes jollain tavalla koulutustaan vastaavan työpaikan ja viihtynyt siinä jo tovin aikaa ilman, että opinnot ovat juurikaan edenneet. (Puuttuu edelleen lähinnä päättötyö.) Hän on kuitenkin joko tullut siihen tulokseen, ettei oppilaitos kelpuuta mitään hänen työtehtäviinsä liittyvää opinnäytetyöksi - tai sitten työnantaja ei halua irrottaa häntä opinnäytetyön tekemiseen muilta kiireiltään. (Tämä on täysin ymmärrettävää, kun on aikoinaan aikoinaan nimenomaan työvoiman tarpeeseen palkattu.) Pitäisi toisin sanoen yrittää vaihtaa työpaikkaa valmistuakseen. Tämähän olisi melkoista riskinottoa historian pahimmassa korkeakoulutettujen työttömyystilanteessa. Mahdollisesti joku saattaisi jopa ahneuksissaan ottaa ilmaisen työntekijän pätkäksi aikaa, jonka jälkeen se keikka olisi sen pituinen...

Mielestäni oppilaitoksen tulisi tällaisessa tapauksessa suhtautua asioihin muulla tavalla kuin ilmoittamalla tylysti, että opiskeluaika alkaa loppua ja jättämällä opiskelija totaalisesti heitteille opiskeluasioiden suhteen. Missä on ohjanta? Miksei opinnäytetyötä pysty tekemään oppilaitokselle omalla ajallaan ilman, että se on sidoksissa työnantajaan? Tilanteet työpaikalla voivat työkuorman osalta vaihdella, jolloin voisi olla suotavaakin irrottautua joksikin aikaa palkattomalle jaksolle, tehdä lyhennettyä työviikkoa tai muuta vastaavaa. Joustavuudesta on kokemusta molemmin puolin jo entuudestaan. Näyttöä on myös siitä, että oppilaitoksessa on loistavia opettajia, jotka ovat aiemminkin pystyneet simuloimaan todellisia tilanteita ilman opiskelijoiden henkilökohtaisia työelämäyhteyksiä.

Minä pystyn antamaan kotikutoista opinto-ohjausta sen verran, että jos asiat ovat näin ankeasti, neuvon luopumaan kokonaan opiskelijan statuksesta ja ryhtymään päätoimiseksi työntekijäksi ja työttömyyskassan jäseneksi, joka pystyy ensinnäkin turvaamaan toimeentulonsa myös mahdollisen työttömyyden kohdatessaan - uhkahan on päällä kaiken aikaa lähes jokaisella elinkeinoelämässä työskentelevällä. Toisekseen on olemassa mm. sellaisia työllisyyskursseja, joilla voi suorittaa loppuun kesken jääneitä korkeakouluopintoja, jos jää työttömäksi. Olisipahan jotain mielekästä tekemistä päivärahan vastineeksi, vaikkei pelkkä tutkintotodistus sinänsä työllistymistä takaakaan.

Meillä on tarjolla melkoisen kattava ja monimuotoinen elinikäisen oppimisen järjestelmä ... kunhan ei juututa turhan rajoittuneisiin kuvioihin ja akkamaisiin kädenvääntöihin. Sellaisiin ei ole varaa sen enempää yksilö- kuin yhteiskuntatasollakaan.

""Niimpä, kaikki trade- ja sosionomi linjat voisi siirtää, vaikka ammattikouluun. Pilipali tutkintojahan ne ovat, eikä niistä ole työmarkkinoilla juuri mitään hyötyä.""
Mitään tuommostahan ei tuossakaan uutisessa edes mainittu.
Ainoa "vika2 on se koulutusmäärä, ja odotukset joita valmistuneilla on