ei mahdollista ihmis-suhteiden syntymistä, eikä ainakaan niiden kehittymistä. Monet pakenevat yksinäisyyttään työhön ja siten ovat entistä yksinäisempiä. Näin minullekin on käynyt. Olen työnarkomaani. Minut on kasvatettu sellaiseksi. Ex-kihlattunikin oli samanlainen. Aina, kun tapaan jonkun kiinnostavan ihmisen tuntuu hänkin kärsivän samasta ongelmasta, kuin minä. Missä voisin tavata tavallisen ihmisen (naisen), joka ei välitä kunnianhimosta, rahasta, eikä stressaa itseään turhista. En ainakaan haluaisi elämänkumppanikseni ihmistä, joka vilkuilee kalenteria ja tekee töitä joka ilta ja viikonloppu. Valitettavasti en voi omaa kiireistä elämäntapaani tällä hetkellä muuksi muuttaa, mutta kun olen jonkun kanssa, annan itsestäni 100% enkä stressaa mieltäni työllä. Onko muilla samanlaisia ajatuksia asiasta?
Liika
työn tekeminen...
1177
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
vai miten pystyt päättämään, että välillä teet paljon töitä ja sitten kun olet jonkun kanssa niin et tee?
Minä tulin äsken töistä ja nyt hoidan toisessa ikkunassa työsähköposteja. Huomenna samanpituinen päivä, perjantaina ei mene työpaikalla pitkään ellen halua jäädä sinne tekemään kirjoitushommia, mutta mieluummin siirryn varmaan kotikoneelle tekemään niitä. Niitä taas riittäisi vaikka aamusta iltaan koko viikonlopuksi. Ensi viikolla olen yhtenä iltana kotona jo klo 21 jälkeen, kahtena puoli yhdentoista aikoihin ja kahta en muista katsomatta kalenterista.
En ole työnarkomaani, en pakene töihin vaan työelämä nyt vain yksinkertaisesti on tätä, jos haluaa edetä urallaan. Ja minä haluan, koska haluan tehdä vielä muutaman vuoden näitä juttuja ja sen jälkeen toteuttaa unelmani maallemuutosta. Olisihan se elämänkumppanikin mukava, mutta tulee jos on tullakseen.