Itse olen pyrkinyt aina näyttämään tunteeni,avomesti ja kertomaan tunteistani,toiselle ja ylpeänä voin sanoa
että olen myöskin itkenyt,monet kerrat ja en häpeä sitä ollenkaan.
Olen myöskin pitänyt huolta,talosta,kissasta ja hoitanut siivouksen,pessyt pyykkiä,leikannut nurmikon ja tehnyt ruokaa,mutta kumppanini ei sitä ole enää aikoihin huomannut ja viimeksi kun laitoin hyvää ruokaa ja
ajattelin että kun toinen tulee töistä,väsyneenä niin ruoka olisi valmis ja hyvää viiniä sen kanssa ja että toinen voisi,rentoutua raskaan päivän jälkeen,niin se haukkui minut pystyyn ja sanoi,ettenkö tajua että juttumme on loppu.Olin aivan sanaton hetken ja kerroin että tiedän,mutta halusin vain ystävällisesti laittaa ruokaa ja olla vain kiltti,kuvittelematta sen enempää,vaikka ehkä salaa jossakin syvällä.elättelen pienen pientä toivon kipinää,jostakin...mutta turhaa se lienee.
En tiedä mitä niin pahaa,olen tehnyt ansaitakseni tälläisen kohtelun,mutta sydämeeni sattuu ja yritän pitää
vain itseni kasassa ja olla urhea,kunnes saan sen asunnon ja pääsen muuttamaan ja ehkä silloin hänkin pääsee,työstämään omia tunteitaan ja suruaan,joka hänelläkin varmaan on,mutta ei näytä sitä juuri nyt ainakaan minulle,ja tavallaan yritän ymmärtää myös häntä,että helppoa se ei ole kummallekkaa.
että olen myöskin itkenyt,monet kerrat ja en häpeä sitä ollenkaan.
Olen myöskin pitänyt huolta,talosta,kissasta ja hoitanut siivouksen,pessyt pyykkiä,leikannut nurmikon ja tehnyt ruokaa,mutta kumppanini ei sitä ole enää aikoihin huomannut ja viimeksi kun laitoin hyvää ruokaa ja
ajattelin että kun toinen tulee töistä,väsyneenä niin ruoka olisi valmis ja hyvää viiniä sen kanssa ja että toinen voisi,rentoutua raskaan päivän jälkeen,niin se haukkui minut pystyyn ja sanoi,ettenkö tajua että juttumme on loppu.Olin aivan sanaton hetken ja kerroin että tiedän,mutta halusin vain ystävällisesti laittaa ruokaa ja olla vain kiltti,kuvittelematta sen enempää,vaikka ehkä salaa jossakin syvällä.elättelen pienen pientä toivon kipinää,jostakin...mutta turhaa se lienee.
En tiedä mitä niin pahaa,olen tehnyt ansaitakseni tälläisen kohtelun,mutta sydämeeni sattuu ja yritän pitää
vain itseni kasassa ja olla urhea,kunnes saan sen asunnon ja pääsen muuttamaan ja ehkä silloin hänkin pääsee,työstämään omia tunteitaan ja suruaan,joka hänelläkin varmaan on,mutta ei näytä sitä juuri nyt ainakaan minulle,ja tavallaan yritän ymmärtää myös häntä,että helppoa se ei ole kummallekkaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mihin se lastenhoitaminen jäi?
Minua itseäni ainakin ärsyttää enää tässä vaiheessa se, että toinen nyt eron vireillä ollessa alkaa kiinnittää vasta huomiota kodin askareisiin tai kertooo tunteistaan. Olkoonkin tarkoitus sitten pelkästään hyvä tai epätoivoista yrittämistä pitää suhde kasassa niin se ei enää hyödytä siinä vaiheessa kun asiat on jo sanottu, päätökset tehty ja tunteet kuolleet.
Ei se mihinkään jäänyt,sillä hänellä on 13v.poika,jonka kanssa tulimme hyvin toimeen ja muutenkin pidän lapsista,sillä olenhan joskus ollut päiväkodissakin töissä.
Tietenkin tulee ikävä,sitä poikaa,hän ottaa tämän eron rankimmin ja en tiedä mitä se nyt minusta ajattelee
kun eroamme ja emmekä pystyneet selvittämään,mistä oikein kiikastaa ja kun toinen ei edes anna enää siihen
mahdollisuutta,vaikkakin sanoo tykkäävänsä minusta vielä,mutta ei juuri nyt näe muuta ratkaisua.
Tiedän että jos olisin saanut hieman aikaa ja toisen ymmärtämään,asian myöskin minun näkökulmasta,ja yrittämään tosissaan,niin en epäile etteikö asiat korjaantuisi.
Aikani vain loppui kesken ja kun toiselle työ on tärkein tällä hetkellä,niin ei se enää jaksanut keskittyä suhteeseemme niin kuin olisin toivonut ja se tietenkin loukkaa,mutta sille en vain voi mitään.
Kaikkeni olen yrittänyt ja tässä lopputulos...
No pian muutan pois ja yritän koota itseni ja löytää sisäisen rauhan ja ajatella positiivisesti,vaikkakin nyt se tuntuu kovin vaikealta mutta toivon vielä pääseväni jaloilleen ja elämään sitten yksin jos niin on tarkoiterttu. Kunnioittaen Hoponassu.l
AUTS!!!!!!!