Haluaisin kuulla, onko muilla samanlaisia kokemuksia.
Olen huomannut, että joskus unilla on kaksi tasoa. Ensimmäinen taso on itse uni, mutta toinen vastaa hämäävän paljon todellisuutta. Siinä on kuitenkin pieniä hiuksenhienoja eroja.
Muutama yö sitten näin jotakin tavallista unta, kunnes kesken unen jalkaani tartuttiin. Tunne vastasi sitä, että joku olisi kiskonut jalkaani nilkasta ylöspäin. Tunne oli niin aito, että havahduin, mutta en kaiketi täysin hereille vaan tähän unen toiseen tasoon. Olin omassa sängyssä, olin mielestäni hereillä ja mieheni oli tietokoneella viereisessä huoneessa niin, että kuulin hänet. Kaikki oli muuten kuten tavallisesti, paitsi minulla oli eri vaatteet päällä kuin nukkumaan mennessäni. Huomasin sen heti, mutten alkanut asiaa pahemmin pohtia. Lisäksi sängyn laidalla seisoi valkohehkuinen, utuinen olento, josta aistin selvää pahansuopuutta. En katsonut suoraan kohti olentoa ja pyrin välttämään tätä katseellani, joten en osaa sanoa muuta kuin mitä silmäkulmasta huomasin.
Olin todella peloissani ja huusin miehelleni, että hän voisi tulla nukkumaan. Alitajuisesti ajattelin, että jos mieheni tulisi sinne, olento lähtisi. En kuitenkaan kehdannut sanoa, että joku olento häiritsee minua :) Puheeni oli puuroista ja sekavaa, mutta kuulin mieheni kuitenkin vastaavan vähän naureskellen. Menin takaisin makuulle ja panin silmäni kiinni ja vissiin nukahdin, koska loppuyö sujui normaalisti.
Tilanne jäi todella vaivaamaan, varsinkin, kun tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun tällä tavalla käy. Yleensä näkemäni hahmo on kuitenkin ollut ystävällinen. Joskus olen istunut sängyssä ja katsonut hahmoa suoraan silmiin hetken ennen kuin hän on haihtunut ilmaan. Ehkä sen takia en uskalla katsoa kohti, koska ne ovat yleensä jollakin tavalla silloin alkaneet reagoida minuun, jotkut ovat kävelleet lähemmäksi, jotkut koskettaneet esim. käsiin, jotkut haihtuvat.
Minulla on jonkun verran muitakin yliluonnollisia kokemuksia takana, laidasta laitaan. Nämä kokemukset ovat kuitenkin kaikista voimakkaimpia, enkä oikein ymmärrä, mistä on kysymys. Olisin kiitollinen, jos joku auttaisi ratkomaan tätä ongelmaa :)
Olen huomannut, että joskus unilla on kaksi tasoa. Ensimmäinen taso on itse uni, mutta toinen vastaa hämäävän paljon todellisuutta. Siinä on kuitenkin pieniä hiuksenhienoja eroja.
Muutama yö sitten näin jotakin tavallista unta, kunnes kesken unen jalkaani tartuttiin. Tunne vastasi sitä, että joku olisi kiskonut jalkaani nilkasta ylöspäin. Tunne oli niin aito, että havahduin, mutta en kaiketi täysin hereille vaan tähän unen toiseen tasoon. Olin omassa sängyssä, olin mielestäni hereillä ja mieheni oli tietokoneella viereisessä huoneessa niin, että kuulin hänet. Kaikki oli muuten kuten tavallisesti, paitsi minulla oli eri vaatteet päällä kuin nukkumaan mennessäni. Huomasin sen heti, mutten alkanut asiaa pahemmin pohtia. Lisäksi sängyn laidalla seisoi valkohehkuinen, utuinen olento, josta aistin selvää pahansuopuutta. En katsonut suoraan kohti olentoa ja pyrin välttämään tätä katseellani, joten en osaa sanoa muuta kuin mitä silmäkulmasta huomasin.
Olin todella peloissani ja huusin miehelleni, että hän voisi tulla nukkumaan. Alitajuisesti ajattelin, että jos mieheni tulisi sinne, olento lähtisi. En kuitenkaan kehdannut sanoa, että joku olento häiritsee minua :) Puheeni oli puuroista ja sekavaa, mutta kuulin mieheni kuitenkin vastaavan vähän naureskellen. Menin takaisin makuulle ja panin silmäni kiinni ja vissiin nukahdin, koska loppuyö sujui normaalisti.
Tilanne jäi todella vaivaamaan, varsinkin, kun tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun tällä tavalla käy. Yleensä näkemäni hahmo on kuitenkin ollut ystävällinen. Joskus olen istunut sängyssä ja katsonut hahmoa suoraan silmiin hetken ennen kuin hän on haihtunut ilmaan. Ehkä sen takia en uskalla katsoa kohti, koska ne ovat yleensä jollakin tavalla silloin alkaneet reagoida minuun, jotkut ovat kävelleet lähemmäksi, jotkut koskettaneet esim. käsiin, jotkut haihtuvat.
Minulla on jonkun verran muitakin yliluonnollisia kokemuksia takana, laidasta laitaan. Nämä kokemukset ovat kuitenkin kaikista voimakkaimpia, enkä oikein ymmärrä, mistä on kysymys. Olisin kiitollinen, jos joku auttaisi ratkomaan tätä ongelmaa :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
On tästä jo vuosia. Oli kevät ja aamuvarhainen. Näin unessani uhkaavan näköisen tyypin. Tuli tuijottamaan eteen muutaman metrin päähän.
Odotas ukko, näytän sinulle, ajattelin. Tyyppi oli minun pituiseni. Oli pöllinyt vihreän anorakkinikin, piti sen huppua pään yli vedettynä.
Yritin tavoittaa äijän silmiä. Sillä ei ollut ollenkaan kasvoja; tyhjä huppu niiden paikalla. Se ei liikahtanut milliäkään.
Lamauttava kauhu täytti mieleni. Olisin huutanut apua, mutta kauhu salpasi äänijänteet.
Palaan tähän uniaiheen kirjoittamiseen aina uudestaan. Eräs unia tutkinut nainen luki juttuni netistä: Kohtasit itsesi, pelkäät sisintäsi.
Tiesin, että hänen tulkintansa oli oikea. Kerran syysmyöhällä pelästyin tosi pahasti. Se tyyppi näkyi ulkorakennuksen ikkunassa. Sitten totesin tyypin ikkunasta tulleeksi heijastumaksi.
Itse olen kokenut kuvaamasi unen "toisen tason" muutaman kerran.
Muutaman kerran näin toisen tason unta jossa heräsin ihan normaalisti ja suoritin aamuruutiineitani: vessassakäynti, aamupala ja pukeutuminen... Sitten tajusin ettei tämä ole totta, vaan vielä unta. En osaa sanoa/muista mikä sai minut ymmärtämään sen. Heräsin oikeasti kun kello herätti.
Ehkä häiritsevin tai ketuttavin toisen tason uni oli sellainen, jossa elin useamman päivän. Olin lukiossa ja näin unen päivää ennen YO-kirjoitusten alkua. Unessa ihan normaalisti heräsin, suoritin aamurutiinit, valmistauduin kirjoituksiin, kävelin lukiolle, tein kokeen ja loppupäivänä hengailin ystävieni kanssa ja kävin vielä leffassa. Iltapala ja nukkumaan. Seuraava päivä unessa meni niin kuin mikä tahansa päivä, tein mitä normaalistikin teen. Ja seuraavana päivänä seuraavat kirjoitukset. Mutta vasta tuona kolmantena päivänä tajusin ettei tämä voi olla totta sillä kokeessa oli joku ihan älytön kysymys. Sitten kello herätti oikeasti.
Tuon "kolmen päivän" unen jälkeen kyllä vähän ketutti. Ja jos ajattelee enneunia tai vastaavia, ei ne päivät sitten todellisuudessa niin menneet kuin olin uneksinut...