En oikeasti enää tiedä mitä tehdä. Kerta kaikkiaan olen niin loppu, että tuntuu tämän asian hallitsevan elämää. Enää ei huvita käydä koiran kanssa lenkillä ollenkaan, mistä syystä lenkkien pituus jää ihan liian lyhyeksi. Mutta en vaan jaksa! Jos yritän lähteä vähänkään pidemmälle lenkille niin jossain vaiheessa mulla hajoaa pää ja alan itkeä. Enkä haluaisi sitä tehdä tuolla julkisilla teillä kun ihmiset tuijottaa.
Aloitettiin vedonestokoulutus kun koira oli pieni, heti kun sille laitettiin remmi ensimmäisen kerran. Ollaan siis tehty niin, että aina kun se vetää, niin siihen pysähdytään ja jatketaan matkaa vasta kun remmi löystyy koiran toimesta. Tätä on tehty siis jo ehkä noin 14 kuukautta.
Meidän tyypillinen lenkki menee näin:
-koira vetää
-mä pysähdyn
-koira kääntyy, tulee pari askelta takaisinpäin ja katsoo mua silmiin
-jatketaan matkaa
-koira vetää samantien uudelleen.
-ja tämä jatkuu syklinä koko lenkin ajan.
koira siis tietää, mitä sen pitää tehdä jotta matkaa jatkettaisiin... mutta se silti vetää, tai se on sellaista riuhtomista enimmäkseen. Jos se näkee puun niin se kiskaisee sinnepäin niin että multa meinaa käsi irrota.
mua ahdistaa, koska ollaan oltu todella johdonmukaisia... mutta tästä ei vaan tule mitään, kun koiran kanssa ulkona käynti on muuttunut vastenmielisimmäksi päivittäiseksi toimeksi.
Aloitettiin vedonestokoulutus kun koira oli pieni, heti kun sille laitettiin remmi ensimmäisen kerran. Ollaan siis tehty niin, että aina kun se vetää, niin siihen pysähdytään ja jatketaan matkaa vasta kun remmi löystyy koiran toimesta. Tätä on tehty siis jo ehkä noin 14 kuukautta.
Meidän tyypillinen lenkki menee näin:
-koira vetää
-mä pysähdyn
-koira kääntyy, tulee pari askelta takaisinpäin ja katsoo mua silmiin
-jatketaan matkaa
-koira vetää samantien uudelleen.
-ja tämä jatkuu syklinä koko lenkin ajan.
koira siis tietää, mitä sen pitää tehdä jotta matkaa jatkettaisiin... mutta se silti vetää, tai se on sellaista riuhtomista enimmäkseen. Jos se näkee puun niin se kiskaisee sinnepäin niin että multa meinaa käsi irrota.
mua ahdistaa, koska ollaan oltu todella johdonmukaisia... mutta tästä ei vaan tule mitään, kun koiran kanssa ulkona käynti on muuttunut vastenmielisimmäksi päivittäiseksi toimeksi.
Vastaukset 21
Vanhimmat
vetämisestä mitään, se vain on tottunut toimimaan noin.
Luehan googlettamalla tuosta vetämisestä ja kokeile muita keinoja kuin tuo jatkuva stoppaaminen jollei se kerran auta siihen. Koirasi ei osaa siis järkeillä asioita päässään vaan sen elämä menee hetkissä eteenpäin.
Luultavasti sinulla on tällä hetkellä muutakin ongelmaa elämässäsi kuin vain tuo koiran vetäminen se vain saa sinut herkistymään asioille niin että sitten laukeaa itkurefleksi siinä. Taidat olla pikkasen masentunut tai stressantunut jostain muusta syystä ja et jaksaisi keskittyä koirasi vetämiskoulutukseenkaan sen takia.
Ja koirasi ei siis todellakaan ymmärrä mitä tehdä ennen kuin sen saa opetuksen siihen vetämiseen että se tajuaa sen lopettaa, mutta se onkin eri asia millä keinolla sen saisi sen sitten tajuamaan kun ei tuo pysähtely siihen tehoa. Jotkut koirat vaan on niin kovakalloisia että pitää hakea eri metodit mutta uskon että sellainen vielä löytyy. Kokeile vaikka namuja ja rinnalla kulkemista jos se siitä paremmin oppisi, fleksi pois niin kauan että vetäminen on kokonaan loppu.
Sinä ajattelet, koirasi ei siihen kykene vaikka joskus sille tuntuukin. Koiran elämä on nyt tässä ja heti.
Kiitos vastauksesta!
itse asiassa ei minulla tällä hetkellä ole oikein mitään muita huolia kuin tämä vetäminen. Sitä on vain jatkunut niin pitkään ilman minkäänlaista muutosta, että uskon siksi reagoivani siihen niin voimakkaasti. Olen vain niin turhautunut.
Fleksiä me ei olla koskaan käytettykään.
Pitää tosiaan yrittää paremmin ymmärtää sitä, että se koira ei tajua mitä se tekee väärin, eikä se vedä kiusallaan niin kuin monesti tuntuu... namuja olen joskus kokeillutkin, mutta koira ei oikein innostu niistä ulkona kun se on niin kovin innoissaan kaikesta muusta. Pitää koittaa etsiä jokin keino...
Vedonesto panta tai valjaat voi ehkä helpottaa jonkin verran, mutta vaatii hieman muutakin. Vaikka kontakti harjoitusta. Paras olisi ottaa yhteyttä johonkin kokeneeseen koiraohjaajaan tai kouluttajaan. Kysy vaikka paikkakuntasi koirakerhosta. Netti "vinkki" on hieman hankala kun ei tiedä asian kokonaisuutta ja syytä.
"-koira kääntyy, tulee pari askelta takaisinpäin ja katsoo mua silmiin"..oletko muistanut antaa koiralle palautetta tästä ja jatkanut positiivista kontaktia tämän jälkeen.
Kiitos vastauksesta!
meillä oli kerran sellaiset vedonestovaljaat, jotka meni "kainaloiden" alta. Ne menivät kuitenkin rikki ja minusta tuntui että ne eivät kuitenkaan poista ongelmaa, koska koira veti heti taas kun sai normaalit valjaat päälleen. Lisäksi se ikäänkuin alkoi tottumaan vedonestovaljaisíinkin.
Olenkin miettinyt että voisi ottaa yhteyttä johonkin kouluttajaan, mutta rahatilanteemme on tällä hetkellä hieman huono, sillä aloitin hieman yllättäen opiskelemaan jälleen. Joten mihinkään kalliiseen kouluttajaan minulla ei ole varaa.
""-koira kääntyy, tulee pari askelta takaisinpäin ja katsoo mua silmiin"..oletko muistanut antaa koiralle palautetta tästä ja jatkanut positiivista kontaktia tämän jälkeen."
olen kyllä antanut positiivista palautetta ja namejakin silloin kun se tämän tekee, mutta heti palautteen saamisen jälkeen se riuhtaisee uudelleen.
niin ja koira on muuten ollut nopea oppimaan ja osaa kaikki perusjutut mitä sille on opetettu. Tänne, paikka, istu-käskyt toimivat myös ulkona, mutta heti kun sen vapauttaa sanomalla "hyvä poika" niin se syöksyy taas eteenpäin. Tämä tosiaan taitaa olla vain niin, että koira on oppinut toimimaan tietyllä tavalla... kuinka kierteen katkaisisi..
"Olenkin miettinyt että voisi ottaa yhteyttä johonkin kouluttajaan, "...Mene käymään vaikka paikkakuntasi koulutus kentällä, niin voit varmasti sieltä kysyä apuja joltain koiraohjaajalta, niitä siellä kyllä on.
Ei aina tarvitse olla "kouluttaja" maksullinen sellainen.
Pidät koiralle alkuun pienen intensiivikurssin. Kun lähdette ulos niin istuta mahdollisimman monta kertaa, ovella ennen ulosmenoa, ulko-ovea sulkiessa, rapputasanteilla, portilla ennen kadulle menoa jne. Näin koira saa tilaisuuden rauhoittua. Kun pääsette kadulle niin otat hihnan käteesi mahdollisimman lyhyelle ja pidät sen siinä. Yhtään löysää ei saa olla. Kun koira yrittää riuhtaista irtiottoa, kehotat pysymään sivulla. Sitten kun koira on kulkenut nätisti vierelläsi vetämättä hetken, annat remmiä pari kierrosta kädestäsi mutta kehotat edelleen pysymään sivulla. Kun koira ookaa eteenpäin, nykäise ensin suoraan ylöspäin, ja kehota pysymään sivulla. Ellei kehotus tuota tulosta, otat kaiken annetun takaisin ja sanot "luottamus on se joka tuo vapauden, kulje sivulla". Ja taas kuljette tiukassa paketissa, kunnes tunnet että ei ole mitään vetoa ja päästät jälleen pari kierrosta. Tätä jatkatte koko lenkin ajan. Muutaman lenkin jälkeen, pääset jo tilanteeseen jossa koiralle voi antaa periksi enemmän ja enemmän. Lopulta huomaat että veto on kadonnut tyystin. Mutta siihen saakka, aina kun vetoa tuntuu, niin takaisin ja aloitus alusta. Intensiivikurssin jälkeen joudut pitämään luultavasti muutaman kerran lyhyemmän kertausjakson asiasta. Pahoilla tavoilla kun on taipumusta tulla uudelleen esiin jonkin ajan kuluttua. Siihen pitää puuttua.
Sitten mainitsit tuossa yhdelle että et käytä fleksiä, kehotan käyttämään sitä. Mutta vasta kun tämä vetohomma alkaa olla pulkassa. Koirasi ilmeisesti on sellainen joka mieluiten kulkisi omia aikojaan ojien pohjalla nuuskimassa kaikkea mielenkiintoista, joten fleksi voisi olla siihen hyvä apu ja koirakin saisi nauttia lenkeistään sinun lisäksesi.
Lisäksi pidä huoli siitä että et milloinkaan lähde nk. koiran aloitteesta lenkille, vaan lähdette vaikka tilanteesta jossa koissu on ollut nokosilla tai muuten on rauhallinen. Ja aina vähän eri aikaan, niin ei tule sisäistä kelloa jonka perusteella koira alkaa jo valmiiksi intoilla että jokos lähdetään pian nyt.
Koira lienee vielä alle kaksi vuotias? Eli sekin omalta osaltaan vaikuttaa siihen että ei opit mene ihan laakista perille. Meillä tapahtui vähän kaksivuotispäivän jälkeen dramaattinen muutos, niin vetämisen kuin kaikkinaisen riehumisenkin suhteen. Kuin uusi koira olisi tullut taloon. Joten kärsivällisyyttä kehiin vain.
Meillä samanlainen tapaus. Ei ole vieläkään täysinoppinut, mutta rauhoittui vähän kastroinnin jälkeen. Kun hormoonit ei enää jyllää tyttökoirien pissajälkien takia, niin lenkit on rauhoittuneet. Liukkailla laitan liukuesteet kenkiin ja koiralle kuonopannan, muuten mennään puolikuristavalla kaulapannalla. Valjaat ei sovi lainkaan, saa oikein tukea niistä ja vetää kaikin voimin.
Meilläkin toimii kaikki muu, tottelee nopeasti, katsekontaktia ottaa helposti ja iloisena, mutta en ole vain osannut opettaa pois vetämisestä. nykyään kyllä kouluttaminen helpottanut, kun koira rauhoittunut ja jaksaa paremmin keskittyä ja kuunnella. Nyt kaksi ja puoli vuotias, mutta rotua, joka kuulema aikuistuu vasta 5-vuotiaana, joten mennee kai vielä jonkin aikaa tätä pentuvaihetta.
Koirallasi on varmasti paljon energiaa, kuten meidänkin hauvalla. Pitkiä lenkkejä vaan, vaikka turhauttaa ja väsyttää, temppujen tekemistä välillä eli aivojumppaa, se väsyttää koiraa. Vaihtele lenkkireittejä ja maastoja, on koiralle mielenkiintosempaa. Leikkihetki kesken lenkin jossain sopivassa paikassa, vetolelulla tms. Yritä aktivoida koiraa muutenkin kuin vain hihnalenkeillä. Jos koiran päivän kohokohta on hihnalenkki, niin yrittäähän se ottaa siitä kaiken ilon irti ja touhuaa sitten siellä kamalasti.
Koitapa jaksaa, kyllä se siitä :)
Löytyisi yksi käyttötapa tavallisella remmillä niin että ei veto onnistu, mutta tosi vaikea näin selittää. Harmi.
Voi jossain vaiheessa yrittää.
mieti rauhassa ja ajatuksella oma toimintasi tilanteessa. Aina pitää olla selkeä, toimia ihan samoin, kiinnitä huomiota käskyihisi ja elekieleesi, älä hermoile. Hermoilusi (itkeminen esim) saa koiran hämilleen, se unohtaa hihnakäytöksen, kun on hämmentynyt sinun itkustasi ja muusta. Ei koira pahuuttaa vedä, sille on vain epäselvää mitä sinä siltä haluat. Lue tuosta koulutustavasta vielä ja muista olla todellakin selkeä. Ole iloinen ja palkkaa hyvin, kun koira etenee hyvin. Mikään ei tapahdu hetkessä.
Onhan koiralla riittävästi toimintaa. Se voi vetää, jos se on liian turhautunut ja kyllästynyt. Jos se vihdoin ja viimein pääsee ulos, tylsästä sisätilasta. Leikitkö koirasi kanssa, jos olet tylsää seuraa, niin se ulos päästyään tietysti painaa innoissaan eteenpäin. Siispä leiki, juttele koiralle (mykkänä kävely saa koiran unohtamaan että olet hihnan päässä), harrasta (kotikonsteinkin voi tehdä koiralle esim jälkeä, se rauhoittaa yleensä koiraa, suosittelisin lämpimästi) ja puuhaa sen kanssa, niin että se oppisi seuraamaan sinua enemmän, koska olet niin kiva tyyppi. Saahan se riittävästi myös ihan perusliikuntaa?
Hei ja kiitos vastauksestasi! Paljon oli fiksua tekstiä, mutta eikö sinun mielestäsi 14 kuukauden yrittäminen ole pitkä aika? Kuinka kauan oikein samalla menetelmällä pitää oikein yrittää ennen kuin tietää, että tästä ei tule mitään, aika kokeilla jotain muuta?
Leikin koirani kanssa päivisin mm. heitto- ja vetoleikkejä. Lisäksi meillä on koulutustuokioita ja opetan silloin koiralle temppuja nami- ja kehupalkalla. Käydään noin joka toinen päivä puistossa heittelemässä keppiä ja silloin koira saa juosta sydämensä kyllyydestä. Koiralla on myös Kong-lelu, johon piilotan päivittäin jonkun sellaisen namin, joka on vaikea saada ulos. Tätä se rakastaa kun saa tosissaan yrittää. Mitä tarkoitat tuolla perusliikunnalla? Minä ymmärrän sen juuri nimenomaan lenkkeinä?
...niin lisäisin vielä, että kun koira on vapaana niin se seuraa minua todella hanakasti. Saattaa juosta hetkeksi johonkin jonkun hajun perässä, mutta sitten taas painaa tuhatta ja sataa minun luokseni rapsutuksia hakemaan. Se siis kyllä ihan mielellään kulkee minun mukanani ja seuraa minua.
koira on staffordshirenbullterrieri.
Staffordshirenbullterrieri on voimakas koirarotu vaikkei säkäkorkeus suurimpia olekaan, ja ymmärrän että siksi sen - kuten minkä tahansa muunkin rotuisen koiran - vetämisestä halutaan päästä eroon.
Sanon kuitenkin ehdottomasti EI fleksille, mitä täällä aiemmin suositeltiin. Tavallisella hihnalla koira kulkee juuri sopivan lähellä omistajaa. Ja oppii tietämään, milloin hihna on löysällä = milloin saa kävellä. Fleksin naru ei ole KOSKAAN löysällä. Ei koskaan. Se opettaa koiralle että saa kävellä vaikka koko ajan naru tuntuu tiukkana ja jäntevänä. Lisäksi fleksi aiheuttaa vaaratilanteita helpommin. Ja liian monesti itsekin olen lenkeillä törmännyt koiraan, joka jolkottaa 10 metrin päässä omistajastaan, kun lähestyn oman koirani kanssa tällaista parivaljakkoa. Eikä omistaja ehdi kunnolla reagoida vaan nitkutellen kelaa koiraa luokseen, mikä myös varmasti ärsyttää koiraa. Fleksin käyttö muutenkin myös lisää koiran mahdollisuuksia käyttäytyä aggressiivisesti esim ohitustilanteissa. Pertti Vilanderin Koirankorjauskirjassa on tästä paremmin mainintaa.
Meillä oli labradoriuroksella ennen fleksi käytössä. Ei se osannut kävellä hyvin silloin kun otti lyhyemmälle vaan veti puuskuttaen eteenpäin, vaikka fleksin ollessa pidemmällä käveli nätisti. Hihnakäytös kunnossa? No ei todellakaan. Vaihdettiin hihnaan ja edettiin Vilanderin opeilla niin nyt meillä kulkee koira paljon paremmin hihnassa ja lenkkeily on muutenkin mukavampaa. Tiedän etteivät kaikki hänen metodejaan kannata, mutta itse olen havainnut käytännössä kolmen koiran kanssa hyviksi.
Flekseillä saisi korkeintaan viskata vesilintua. Onhan niiden tarkoitus sinänsä hyvä, ja mukava ajatus että koira saisi enemmän vapautta, mutta paljon enemmän noissa kapistuksissa on huonoja puolia.
Hihnakävely on hyvä olla mallillaan tavallisella hihnalla. Tuo "vapauden" tunne pitää varsin paikkansa. Tyttären koira, joka toimii muuten varsin mallikkaasti perushihnalla, niin fleksillä on samanlainen kimpoilija mitä yleensä muita näkee. Eteen ja sivulle käskyt pitäisi olla hallinnassa vähintään, jos sitä pitää käyttää. Itse käytin tyttärenkoiraa flexillä kerran ulkona ja se riitti, eikä asiaa helpottanut yhtään se, että fleksi oli vaaleanpunainen.
Metsässä se voi olla ihan hyvä, jos koira kulkee edellä sekä tulee sivulle ja toimii muuten ilman "kelausta". Tuo kelauksen tarve kaiketi kertoo onko se asia hallinnassa. Toimiiko käskyllä vai ei.
"eikä asiaa helpottanut yhtään se, että fleksi oli vaaleanpunainen. "
Fleksin väri kertoo usein sen millaista käytöstä koiralta on luvassa ;D
Punainen on tunnettu varoitusväri.
kuonopanta on paras. Kun pää on hallinnassa, niin on koko krpooa, eikä kuonollaan koira jaksa paljoa kiskoa. Siis sama juttu kuin hevosella! Päitset vaan päähän. Aluksi koira voi esittää melkoista rodeota ja tempilla ja kaapia pantaa pois kuonolta, mutta kiinnittämällä kuonopannan tarpeeksi tiukalle ja hihnan sekä tavalliseen pantaa että kuonopantaan, samalla lukolla, ja olemalla tarkkana, panta pysyy kyllä paikallaa. Eikä kuonopantaa tarvitse nykiä, tasainen kiristys niin koira joutuu kääntämään päänsä vedon suuntaan aina. Siis kun koira alkaa vetää, vetää taluttaja takaisin ja pakottaa koiran vierelleen. Sanallinen käsky tehostaa toimintaa. Muutaman päivän tai viikon päästä pelkkä sanakin riittää ja itse voin luopua kuonopannasta noin kolmen kuukauden käytön jälkeen. sitten sitä tarvittiin vain kaupungilla, kaiken varalta. Oli nimittäin iso jämpti jota piti talutta ja kädet kipeäniä ja koira tuli 5 vuotisena perheeseen avioliiton kautta, eikä hurtta ollut sitä ennen koskaan hihnassa ollut, vaan metsäkylillä vapaana vipeltänyt tai juoksulangalla lojunut.
piti minunkin ehdottaa aloittajalle, ellei muuta parempaa ratkaisua tähän löydy.
Hei aloittaja, meillä myös ensi viikolla 14kk ikäinen vetojuna. Ihan vasta viimeisinä aikoina on tapahtunut pientä muutosta, kun olen kokeillut erilaista liikkeellelähtöä ja palkkauksen ajoitusta (meidän tapauksessa kehut).
Mieti kuitenkin sitä, onko elämässäsi jotain juuri nyt joka saa koiran tempoilut tuntumaan isommilta kuin ne on. Tai onko sinulla kiire? Minulla ainakin oli talvella aamulla kiire, töistä tullessa kiire, kiire pissille, kiire koirakurssille, kiire nukkumaan, kiire oppimaan, kiire kiire. Ja tämän kiireen tunteen minä välitin koiraani. Niinpä nyt meillä on koira, joka rauhallisen isännän kanssa loikoilee sohvalla ja minun ollessa kotona hötkyilee koko ajan.
Tuota pysähdystekniikkaa täälläkin on hinkattu talvesta saakka. Ensimmäiset positiiviset merkit sain kun aloitin rauhoittamalla itseni. Ja rauhoittamalla tarkoitan kaikkea, eleitä, liikkeelle lähtöä jne. väittäisin melkein että hengitystäkin. Kävelytyylini on luonnostaan rivakka ja nopea, koirani sinkoaa taatusti kun ensin kutsutaan vierelle ja sitten itse ponkaisen vauhtiin kuin tykin suusta. Joten opettelin odottamaan koiran kontaktia kunnolla ja sitten oikein pakottauduin hitaaseen lähtöön. Kehutkin annoin väärässä paikassa, vasta sitten kun sesse oli jo vieressä, eikä siinä vaiheessa kun ylhäisyytensä suvaitsee kääntää nokkansa tulosuuntaan. Vaikka takapakkia tuleekin, koitan ajatella että tehdään seuraava kerta paremmin, tätä ei enää saa tekemättömäksi.
Eilen meinasin tirauttaa kyyneleet lenkillä mutta siitä syystä, että kuljimme suurimman osan lenkistä hihna aavistuksen kireänä mutta välillä kokonaan löysänä. Jos meni liian kireälle, koira kääntyi jo valmiiksi siten että "sain sen kiinni" ja matka jatkui. Ei me varmasti vieläkään kaikkia lenkkejä hienosti tehdä, mutta tiedänpähän että muutos on tehtävissä kun rauhoitun ja keskityn opettamaan koiralleni kuinka hieno juttu on kun henki ei salpaudu koko ajan ja emännän ei tarvitse tulla supermiesasennossa koko lenkkiä perässä.
Minä tein juuri kuten alussa kirjoitit kun koirani tuli aikuisena kotiin 1.5v sitten.Oli kova hötky ja vahva kuin härkä!Meni yli puolvuotta mut nyt on tulosta tullut,vaatii jatkuvaa toistoa tietty,välillä yrittää vanhoille tavoille mut sit alotetaan taas alusta.Remmirähjääminen on myös vähentynyt n. 90%.
Sitkeyttä ja pitkää pinnaa vaaditaan omistajalta,mutta lopussa kiitos seisoo!
En vois ajatellakaan fleksiä omalla laikalla!Remmissä mennään ja talvella metallisessa kuristuspannassa.Viimetalvena treenattiin sitä ja loppu koiralla vetohalut..keväällä kun siirryttiin nahkapantaan piti taas vähän muistutella vetämisestä,nyt sujuu aika hyvin,voi olla ettei metallipantaa edes tarvita ens talvena..
Kuonopantaa en ole ikinä kokeillut.
et palkitse koiraasi siinä vaiheessa kun se kääntyy ja ottaa katsekontaktin sinuun? Silloinhan se on tehnyt juuri niinkuin toivotkin, vai? Reagoi pysähtymiseesi, ottaa katsekontaktin ja kysyy sinulta mitä nyt? Palkitse myös heti ja aina, kun se kulkee rinnallasi.
Minulla on lähes 2-vuotias koira, jonka kanssa hihnassa nätisti kävelyä on harjoiteltu alusta asti. Tavoitteenani oli saada koira kulkemaan käskystä vasemmalla puolellani hihna löysänä, jolloin ei pysähdellä. Kun koira on ns. vapaalla, se saa sitten pysähdellä ja nuuskutella mielensä mukaan kunhan hihna vain edelleen pysyy löysäna. Kumpikaan meistä ei siis missään vaiheessa kisko ja nyi; mielestäni se on reilua. Itseäni helpotti suuresti, kun päätin, millä tavalla haluan lenkkiemme sujuvan. Pitkään en kai ollut ihan varma, mitä se "nätisti käveleminen" oikeastaan edes olisi. Ihan ensimmäiseksi kannattaa siis miettiä, millä tavalla haluaa koiran lenkillä käyttäytyvän. Hassua, mutta luulen, etteivät monet minun laillani ole edes ajatelleet asiaa; siksi toin sen esiin. Koiran kouluttamisessa on äärimmäisen tärkeää tietää, mitä haluaa, jotta voi antaa turrelle selviä viestejä.
Sitten itse asiaan. Tuo pysähtyminen on ihan hyvä metodi. Sitä minäkin käytin ja käytän edelleen, kun satunnaista vetämistä esiintyy. Kaivannet kuitenkin siihen pienoista hienosäätöä. Joku sanoi, että sinun pitäisi palkata koiraa katsekontaktista, ja toki pitäisikin, muttei kuitenkaan mielestäni tässä tilanteessa. Ethän sinä halua, että koira vetää, pysähtyy ja toljottaa sinua vaan haluat, että koira kävelee nätisti vetämättä. Palkitse sitä siis sillä hetkellä, kun näin tapahtuu. Muuten voit jatkaa samaan malliin kuin ennenkin eli pysähtyä koiran vetäessä ja odottaa, että se katsoo sinuun ennen kuin jatkat matkaa. Voi ihan hyvin olla mahdollista, että koiruliinisi ei ehkä kuitenkaan 14 kuukauden jälkeenkään tajua, mihin pysähtymisellä pyrit. Oma kehvelikalleni ainakin lopetti vetämisen hyvin nopeasti ja lähes kokonaan, kun tajusin kehua sitä oikealla hetkellä. En edes tarvinnut nameja! Ja minäkin olin siinä uskossa, että koirani tiesi pysähtymisen johtuvan kiskomisesta... Kenties tiesikin, mutta minun täytyi silti kertoa sille, mitä tehdä kiskomisen sijaan. Melko loogista oikeastaan. :)