Voi ei, oonkohan mä ihan hakoteillä, en tie...Oon asunu puol vuotta miehen kans yhes ja jotenki sen miehen seuras on ahistavaa. Mä tunnen itseni jotenkin mitättömäks. Oli aihe sitten ihan mistä vaan, niin mies tietää aina kaiken. Mä koen, että miehen mielestä en tiedä mistään mitään. Siis mä oon ollut hevosten kanssa tekemisissä,hoitanut jne..Mutta kerran ku juteltiin hevosista, niin mies alkoi puhua niistä,niinkuin hän tietäis paremmin. Usein se keskeyttää mut jos kerron jotain. Sanoin asiasta, ja hän tokas: "Sun pitää puhua napakammin". Siis mä en puhu niinkuin hän haluais. Olen kyllä huomannut, että kavereittensa kanssa, hän osaa kyllä kuunnella hiljaa, eikä keskeytä.
Miehen vanhempien luona käydään usein,ja oon pistänyt merkille, miten hän joskus äidillensä puhuu tosi kärsimättömään ääneen tai ärsyyntyneenä. Jos siis hänen äitinsä ei oo ihan niin oikeassa,ku miehen mielestä.
Kotona mies nykyään jatkuvasti puhuu mulle, mitä kaikkea mun "pitää" tehdä,millai mun pitää muuttua ja tehä asioita kuin hän haluaa. En ymmärrä.
Tosi usein puhuu asioista missä on hyvä ja miten hän osaa olla nöyrä ja auttaa ihmisiä. Musta tuntuu kuin hän ois vienyt jopa mun paikkani lasten elämässä. Hänellä ei oo lapsia, mutta silti hän kuin luonnostaan tietää ja osaa kasvattaa lapsia. Minun taas "pitäisi yrittää" olla enemmän äiti.
Mies on valittanut että mä en nää itsessäni mitään vikoja, mut toisaalta mä en nykyään enää muuta nääkkää ku vikoja itessäni. Tunnen itseni huonoksi ja riittämättömäksi.
Mies on myös kehuskellut, että hän osaa manipuloida ihmisiä, hänestä tulisi kuulemma hyvä psykologi!
Kaikki tää, miten se tuo itteään esille ja on kaiken keskipisteenä,häiritsee syvästi.
Mulla on ollut väkivaltainen isä,ja päätin aikoinaan, että mä en ikinä suostu alistumaan,niinkuin äiti teki. Eli mä yritän jatkuvasti taistella nyt omaa miestä vastaan. Meille tulee kauheita riitoja, joihin aina mä oon syyllinen! Varmasti mussa vikaa onkin. Mies on välillä hiljaa kun mä raivoan,sit kun on sopu taas,niin alkaa taas se, että mies kertoo mulle että mitä mun pitää tehä ja muuttua, jotta meiän suhteesta tulee jotain.
Nykyään se halailee kovin kovakourasesti,mistä mä en pidä. Tai ottaa kiinni kovaa.
Eilen laitoin anteekspyyntöviestin kaikesta mitä oon sanonu, niin tulee vastaus: saat anteeksi, koha ny hokaat tän arjen peruselämän salat".
Hänen ei tarvii anteeks pyydellä.
Miehen vanhempien luona käydään usein,ja oon pistänyt merkille, miten hän joskus äidillensä puhuu tosi kärsimättömään ääneen tai ärsyyntyneenä. Jos siis hänen äitinsä ei oo ihan niin oikeassa,ku miehen mielestä.
Kotona mies nykyään jatkuvasti puhuu mulle, mitä kaikkea mun "pitää" tehdä,millai mun pitää muuttua ja tehä asioita kuin hän haluaa. En ymmärrä.
Tosi usein puhuu asioista missä on hyvä ja miten hän osaa olla nöyrä ja auttaa ihmisiä. Musta tuntuu kuin hän ois vienyt jopa mun paikkani lasten elämässä. Hänellä ei oo lapsia, mutta silti hän kuin luonnostaan tietää ja osaa kasvattaa lapsia. Minun taas "pitäisi yrittää" olla enemmän äiti.
Mies on valittanut että mä en nää itsessäni mitään vikoja, mut toisaalta mä en nykyään enää muuta nääkkää ku vikoja itessäni. Tunnen itseni huonoksi ja riittämättömäksi.
Mies on myös kehuskellut, että hän osaa manipuloida ihmisiä, hänestä tulisi kuulemma hyvä psykologi!
Kaikki tää, miten se tuo itteään esille ja on kaiken keskipisteenä,häiritsee syvästi.
Mulla on ollut väkivaltainen isä,ja päätin aikoinaan, että mä en ikinä suostu alistumaan,niinkuin äiti teki. Eli mä yritän jatkuvasti taistella nyt omaa miestä vastaan. Meille tulee kauheita riitoja, joihin aina mä oon syyllinen! Varmasti mussa vikaa onkin. Mies on välillä hiljaa kun mä raivoan,sit kun on sopu taas,niin alkaa taas se, että mies kertoo mulle että mitä mun pitää tehä ja muuttua, jotta meiän suhteesta tulee jotain.
Nykyään se halailee kovin kovakourasesti,mistä mä en pidä. Tai ottaa kiinni kovaa.
Eilen laitoin anteekspyyntöviestin kaikesta mitä oon sanonu, niin tulee vastaus: saat anteeksi, koha ny hokaat tän arjen peruselämän salat".
Hänen ei tarvii anteeks pyydellä.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Kuule, kuvatun perusteella ei hyvältä näytä. Jos miehes keskeyttelee sun puheen se osoittaa arvostuksen puutetta, jos kohtelee kovakouraisesti, osoittaa se ettei kunnioita sun rajojasi. Jos vaatii sua muuttumaan, osoittaa ettei ole ajatellut oman muutoksen mahdollisuuttakaan. Hakee elämään muutosta sua muokkaamalla.
Älä ihmeessä alistu. Kyseenalaista miehen roolimalli. Ota nöyryys puheeksi.
Sä oot sä, ja jos et riitä toiselle sellaisena kuin olet, on koko suhde hänen puoleltaan väärällä ladulla. Koettu on tämä tilanne.
Tai sitten se olenkin minä joka en osaa elää toisen ihmisen kanssa. Voi ei..
Joo ehin ton jo kirjottaa ku aloin mietttiin et jos mul itelläni ei oo kaikki kotona :)
Toi on erittäin hyvä lähtökohta pohtimiselle, että uskaltaa ajatella omaakin osuuttaan sopassa. Hyvin moni ulkoistaa toiseen kaiken pahan riitatilanteessa.
Arvasin. Ei se mitään :)
Hänen mielestään en vissiin osaa kasvattaa lapsiani,ei missään elämänsä vaiheessa halua lemmikkejä,enkä minäkään voi ottaa jos yhdessä asumme,olen eläinrakas,hän ei ymmärrä miten eläimistä voi olla iloa.
Hän sanelee ehtoja,minä en ole vaatinut häneltä mitään.MInun pitäisi muuttua niin ja näin,myös ruokatapoja arvostellaan.Ensin olin niin kaunis,nyt huomaan että hän ei olekaan tyytyväinen täysin.
Myös minä tunnen väsymystä ja huonommmuuden tunteita hänen lähellään.
Myötätuntoni!
Joo, kusistipää kyykyttää ja käskyttää ja latelee ehtoja. Sun kritiikki esimerkit on ihan asiallisia palautteita sellaiselle. Tarkoitin ehtojen latelulla todella jyrkkää toisen ruoduttamista; jos et tiskaa, et saa illallista, jos et anna tilipussia et saa seksiä, jos et ole mallikelpoinen orja vaihdan puolisoa, saat oluen vasta kun olet jynssännyt koko talon... Kyykyttäjä osaa hommat :-D
Vapaata ravia, ja poispäin työsiirtolasta.
Jos oot asunu vasta puoli vuotta ja jo nyt näät mitä tuleman pitää.Lopeta kuule toi suhde tai se lopettaa sinut.Kokemuksesta tiedän että jos jatkat suhdetta oot jonkin ajan päästä pelkkä äijän orja-kävelevä zombie ilman omaa tahtoa ja omanarvontunnetta.Usko kun mä annan ystävän neuvon:LOPETA SUHDE
Odotukset on ihan eri asia kuin vaatiminen, aina voi toivoa ja odottaa toisen olevan toisenlainen, mutta vaatiminen,...kuinka realistista ja pitkälle kantavaa se on? Voiko toiselta parisuhteessa vaatia vai pitäisikö vain ehdottaa tai pyytää? Minusta tuollainen suhde pitäisi ehdottomasti lopettaa sillä siitä puuttuu parisuhteessa tarvittavat edellytykset.
Ai, tykkäät vai? No, kiva...mut mä tykkään pitää ne auki, että turha tulla vaatimaan, mun sun takia tarvitsisi pistää hiukset ponnarille. Sä voit vetää ne sivuunkin tai ylös, jos tahdot pusia ja hivellä mun niskaani.... Kultaaa,... mihin sä menit? :D
Sun kaamea huutosi on aina tehonnut, eeei sitä!.... tuo äkkiä se ponnari tullessasi, se on siellä vessan hyllyllä ;)
*hikikarpalot otsassa*
Ihana olet itse kulta, tuo nyt vaan se ponnari tänne niin saat pistää mun hiukset hännälle ja saat siinä samalla hivellä ja pusia niskaani, hm...tiedän kyllä mitä taka-ajatuksia sulla on. Vitsit taas menin tuohon halpaan... :D
Tuollainen ehtojen sanelu parisuhteessa ei voi johtaa muuta kuin jatkuviin riitoihin ja mielipahaan. Lopulta siinä menettää omanarvontuntonsa ja alkaa elämään vain toisen tahdon mukaan. Se on riistoa eikä sellaiseen pidä koskaan suostua. Narsisti tai ei, jos et saa olla oma itsesi ja toinen ei hyväksy sinua sellaisena kuin olet, se ei ole rakkautta, eikä välittämistä vaan narsistista itsekkyyttä. Jos alat muuttamaan itseäsi toisen mielihalujen mukaan et ole enää sinä vaan joku jota et enää tunnista, kadotat itsesi. Sitä rakastuu toiseen kokonaisuutena ja silloin sitä hyväksyy toisen ehdoitta. Toista ei voi muuttaa, eikä toista voi vaatia muuttumaan. Kun joku asia harmittaa toisen käytöksessä se on otettava puheeksi, mutta se muutos lähtee aina omasta tahdosta muuttua ja muuttaa käytöstään, ei toisen vaatimuksesta.
Juu, olen sitä mieltä että lähde pois tuosta suhteesta, ei tuo paremmaksi muutu. Jos se asetelma on se että toinen vaan määrää ja syyttää ja toinen on syyllinen, niin se on tosi ahdistavaa touhua. Tällaisten syyttäjäihmisten (jota eivät itse kanna vastuuta omasta syyllisyydestään ja syyttävät ja hallitsevat muita) kanssa ei kannata jatkaa, ei parisuhteessa eikä muussakaan suhteessa. Mun mielestä se yksi olennainen asia ihmissuhteissa on se, että osaa kattoa itteään ja kohdata oman syyllisyytensä. Miehesi ei näytä sitä osaavan. Lähde pois ja pelasta itsesi, en muuta voi tähän sanoa.
Luin aloittajan viestin,ja meni melkein yksi yhteen entisen avopuolisoni piirteisiin nämä miehen sanomiset ja tekemiset.
Olen itse ollut aina(valitettavasti)sopeutuvainen ja toisten,lähinnä perheenjäsenten,tarpeet omieni edelle asettava.
Tuosta piirteestäni olen saanut valitettavasti kärsiä.Exäni kyykytti minut niin pohjalle,että vaihtoehtoja ei ollut kuin kaksi:muutu tai kuole.
En jaksa enään palata taustoihini yksityiskohtaisemmin,kuin sanomalla sen,että jos itse olet "kiltti"toisten ymmärtäjä ja toinen "vähemmän kiltti"vain itseään ymmärtävä,niin ei se lopputulos kaunis ole.
Minäkin syötin rakkaudenhuumassani itselleni pajunköyttä vuosia,niin että tuosta "pajunköydestä"sain melkein hirttosilmukan itselleni.
Elämänhalu kuitenkin voitti,joten pääsin irti sydän riekaleina ja itsetunto paskana,mutta sain jotain arvokastakin mukaani:Jouduin miettimään kuka olen ja miksi toimin kuten toimin...Mahtava ,tosin kivulias henkisen kasvun ja itsetutkiskelun prosessi on käynnissä.
Joten...sinuna lopettaisin pääni lyömisen seinään.Mitä pitempään jatkat tuota,sitä vaikeampi sinun on päästä irti.Toivon sinulle kaikkea hyvää ja erityisesti voimia rakastaa itseäsi.
Kirjoitin tuolla toisaalla, että aitoja uhreja on harvassa. Kirjoituksesi perusteella täytät musta ne kriteerit. Kiltin ihmisen ongelmat alkaa kun joutuu hyväksikäyttäjän pihteihin. Pitäisi muuttaa omaa käytöstään ja alkaa taistella asein mihin ei ole tottunut. Ja suhteen ei pitäisi olla taistelutanner ja valtapeliä.
Todella pahaan narsismiin kuuluu sadistisuus, kiltin ihmisen kiusaaminen ja kärsimyksestä nauttiminen.
Kuka haluaa elää sadistin kanssa?
Kuka haluaa elää sadistin kanssa?
Masokisti?
Useimmat ihmissuhteet perustuu kaupankäyntiin eli antamiset ja saamiset pitäis olla suurinpiirtein tasapainossa ns. normaaleissa suhteissa. Jos haluu saada on pakko antaa, muttei loputtomasti.
Ihmiset ei valitettavasti ole kovinkaan pyyteettömiä, vaan toi kaupankäynti on ihan realismia.
Niin se on, voimat pyrkii tasoittumaan, ja jos saa vain negatiivisuutta, mitta alkaa täyttymään. On ihmisiä jotka käyttävät toisia oksennusämpäreinä päivästä toiseen. Se on huonoa pelinlukutaitoa, sillä jossain vaiheessa ne ämpärit tajuaa arvostaa omaa hyvinvointiaan, ja ottaa ritolat.
Olen sulle kiltti, jos olet mulle kiltti. :)
Minusta se on ihan ok, tasa-puolista ja reilua, että kun saa niin myös tahtoo antaa ja kun antaa pitäisi myös saada. Luonnehäiriöisen kanssa tuo homma vaan ei toimi ja kaikki se antaminen narsistilta on kuin luopumista aivan kuin hän köyhtyisi siitä kaikesta mitä itsestään antaa. Aivan kuin hän tyhjenisi. Narsistilla on tyhjät taskut ja hänellä ei ole mitään annettavaa. Hän on tyhjä tasku, joka aina itse on kerjäämässä mutta ei koskaan antamassa toiselle mitään ja jos hän ei hyvällä saa niin sitten pahalla.
..olen kuullut toisen sanovan: 'en voi koskettaa enkä antaa itsestäni mitään, koska se olisi minulta pois'. Kyllä olin huuli pyöreänä. Kun mun näkemys ja tunneperäinen kokemus on että rakkaus ja hyväolo vain lisääntyy joka halauksesta, suukosta ja rakastamisesta. Kaksi näin erilailla ajattelevaa ei sovi yhteen.
Kyllä se takki tyhjenee siitäkin jos on aina vain antava osapuoli eikä koskaan saa mitään takaisin. No, voihan niitä akkujaan välillä ladatakin, voi vaan kestää aika kauan joskus. Eikä siihen aina tarvita muita ihmisiä ellei sitten satu olemaan narsisti.
Akkuja ladataan tosiaan monella tapaa ja siihen kuuluu saada olla myöskin yksin ja rauhassa, mutta rakkautta ja toisen ihmisen kaipausta ja huolenpitoa ei voi korvata mikään muu kuin toinen ihminen. Kerjääminen ei tunnu samalta kuin aidosti näytetty kiintymys.
Kyllä sen voi korvata olemaan itselleen hyvä ja itsestään huolehtimalla. Kaikki muu on vaan siihen sitten plussaa, esim. ihmissuhteet, mut ei ne mun mielestä saa mikään itseisarvo olla.
Lopulta jokainen ihminen tarvitsee ja kaipaa vain yhtä asiaa elämässään ja ainut millä on merkitystä sinun itsesi kannalta on se, että sinulla on rakas ja rakkaita vierelläsi. Yksinäisyys on se helvetti, mitä ihminen kammoaa ja jonka hän yleensä joutuu valitsemaan aina vähän pakosta. Erakkokin kaipaa toisen ihmisen rakkautta, hän vaan ei osaa ottaa sitä vastaan. Rakkautta on osattava ottaa myöskin vastaan.
Ainoa millä on merkitystä on minä itse ja tietysti perheeni. Minä itse tiedän mitä haluan ja tarvitsen ja se ei ole kaikille sama. Yksinäisyyskin voi olla hyvä asia ja mun kohdalla se taitaa olla ainoa vaihtoehto ja tie paranemiseen. Voi olla että vielä joskus tulee ihmissuhteidenkin vuoro mutta ei ainakaan juuri nyt, sillä haavoja on liikaa ja niiden pitää ensin antaa rauhassa parantua.
Jokainen tietää mitä itse tahtoo ja mitä pitää parhaana. Minulle yksinäisyys ei ole vaihtoehto muuta kuin silloin, kun sitä todella kaipaan ja halua omaan retriittiini päästä. Minulle ihmissuhteet ovat tärkeitä ja vain niiden kautta saan voimaa jaksaa ja tunnen eläväni. Yksinäisyys ei kanna kauan, siinä tulee raja vastaan, kun huomaa tarvitsevansa sitä hellää koskettavaa kättä, joka silittää, olkapäätä johon voi nojata, kuuntelijaa ja omien ajatusteni jakajaa. Huono seura todella vain tuhoaa, ja siitä voi jäädä moneksi aikaa paha maku jolloin ei kaipaakaan kuin vain saada olla rauhassa omissa oloissaan ja koota itseään. Aikansa kutakin. Minulle rakkaat lähimmäiseni ovat voimavarani, jonka avulla jaksan uskoa, että vielä tästä selvitään. Hyvät ystävät jaksavat valaa uskoa, jota joskus itsestä ei enää löydy hitusenkaan vertaa.
Aivan, parempi yksin kuin huonossa seurassa.
Sinähän oot niinsanotusti ;TOSSUN ALLA .
Ootko ajatellut ottaa ittees niskasta kii ja laittaa kantapäät vastakkain.
Sillä tuollainen ei ole normaalia käytöstä toista kohtaan.
Miksi sinä pyytelet anteeksi olemassaoloasi ??????????