Sain käydä korvakorut korvilla kaksi viikkoa ja minua tervehdittiin ihan Jumalan terveellä, kuten muitakin.
Kaverit pitävät edelleen mua uskovaisena ja mä heitä.
Mutta sitten sattui eräs vanhempi mies kuulemaan, kun tervehdimme toisiamme Jumalan terveellä.
Tämä mies tuli minun luo ja kysyi, että ootko sä se "Niemisen" (nimi muutettu) tyttö.
Sanoin, että kyllä olen. Hän sitten kysyi, että onko asiat kunnossa, kun olet mennyt merkkaamaan itsesi.
Tarkoitti siis korvakorujen ottamista. Sanoin hieman arastellen, että kyllä mä uskon edelleen.
Hän sanoi, että tiedät varmaan hyvin, mistä nuo korvakorut ovat merkki.
Mä siihen, että jaa, mistä?
Hän kylmän viileästi sanoi, että olet luopunut sydämen uskosta ja tilalle on tullut tekoihin pohjautuva usko, mutta valitettavasti sillä uskolla ei pääse taivaaseen...
Jaa'a. Miten tuolla miehellä oli pokkaa sanoa noin julmasti. Kuinka paljon se loukkasikaan, kun hän sanoi, että uskoni pohjautuisi tekoihin. Mun mielestä kysymyksessä on suorastaan kunnian loukkaus.
Itse tiedän vähän paremmin uskoni tilan, kuin tuo mies.
Hänen mukaan olen myynyt sieluni jo sielunviholliselle.
Kaverini eivät tulleet tuossa vaiheessa puolustelemaan mua mitenkään, mutta vasta miehen poistuessa he sanoivat minulle, että tuomitsivat miehen käytöksen suoraan ja sanoivat, että heidän edessä mä oon edelleen uskovainen. Kiva, kun on uskovaisia ympärillä, vaikka kuinka seurakunta muuten kääntyisikin vastaan.
Menin kotia. Tieto tuolta herralta oli kulkenut kotiini. Äiti tietää korvakoruistani, mutta ääni oli muuttunut äitinkin kellossa. Äiti sanoi, että jos haluat olla taivaan tiellä, niin jätä korvakorut pois, niin minä voin siunata sua. Kun kysyin äitiltä, että enkö mä enää kelpaa koruineni, äiti sanoi, että se on kapinointia seurakuntaa vastaan. Ja sanoi, että vasta sitten, kun seurakunnassa yksimielisesti hyväksytään korvakorut, voit laittaa sellaiset...
Siis että tä. Eikö seurakunnalla saa olla tällasissa asioissa omia mielipiteitä, ku ne ei pohjaudu mitenkään itse uskomiseen?
Minä en rupea tällaisessa tilanteessa orjailee, killuttimet on ja pysyvät korvilla piti jotku mua uskovaisena tai ei. Sen kuitenkin tiedän, että jos turvaan Jumalaan, se lupaa pitää minustakin huolen.
Kaverit pitävät edelleen mua uskovaisena ja mä heitä.
Mutta sitten sattui eräs vanhempi mies kuulemaan, kun tervehdimme toisiamme Jumalan terveellä.
Tämä mies tuli minun luo ja kysyi, että ootko sä se "Niemisen" (nimi muutettu) tyttö.
Sanoin, että kyllä olen. Hän sitten kysyi, että onko asiat kunnossa, kun olet mennyt merkkaamaan itsesi.
Tarkoitti siis korvakorujen ottamista. Sanoin hieman arastellen, että kyllä mä uskon edelleen.
Hän sanoi, että tiedät varmaan hyvin, mistä nuo korvakorut ovat merkki.
Mä siihen, että jaa, mistä?
Hän kylmän viileästi sanoi, että olet luopunut sydämen uskosta ja tilalle on tullut tekoihin pohjautuva usko, mutta valitettavasti sillä uskolla ei pääse taivaaseen...
Jaa'a. Miten tuolla miehellä oli pokkaa sanoa noin julmasti. Kuinka paljon se loukkasikaan, kun hän sanoi, että uskoni pohjautuisi tekoihin. Mun mielestä kysymyksessä on suorastaan kunnian loukkaus.
Itse tiedän vähän paremmin uskoni tilan, kuin tuo mies.
Hänen mukaan olen myynyt sieluni jo sielunviholliselle.
Kaverini eivät tulleet tuossa vaiheessa puolustelemaan mua mitenkään, mutta vasta miehen poistuessa he sanoivat minulle, että tuomitsivat miehen käytöksen suoraan ja sanoivat, että heidän edessä mä oon edelleen uskovainen. Kiva, kun on uskovaisia ympärillä, vaikka kuinka seurakunta muuten kääntyisikin vastaan.
Menin kotia. Tieto tuolta herralta oli kulkenut kotiini. Äiti tietää korvakoruistani, mutta ääni oli muuttunut äitinkin kellossa. Äiti sanoi, että jos haluat olla taivaan tiellä, niin jätä korvakorut pois, niin minä voin siunata sua. Kun kysyin äitiltä, että enkö mä enää kelpaa koruineni, äiti sanoi, että se on kapinointia seurakuntaa vastaan. Ja sanoi, että vasta sitten, kun seurakunnassa yksimielisesti hyväksytään korvakorut, voit laittaa sellaiset...
Siis että tä. Eikö seurakunnalla saa olla tällasissa asioissa omia mielipiteitä, ku ne ei pohjaudu mitenkään itse uskomiseen?
Minä en rupea tällaisessa tilanteessa orjailee, killuttimet on ja pysyvät korvilla piti jotku mua uskovaisena tai ei. Sen kuitenkin tiedän, että jos turvaan Jumalaan, se lupaa pitää minustakin huolen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Linkki omaan ketjussaolevaan kirjoitukseen samasta aiheesta.
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/9327250/45865868
Sinua tuli moittimaan sellainen huru-ukko, joka todennäköisesti on ollut keksimässä koko typerää kieltoa vailla perusteita.
Koko kielto-operaation tarkoituksena on ollut tietoinen aivopesu ja nöyryyttäminen ulkoisella täysin merkityksettömällä seikalla.
Saadaan porukka kuriin, ja jos joku lipsuu, niin perästä kuuluu.
Toista sormella osoittaessa neljä sormea kohdistuu osoittajaan itseensä.
Siinä totuus.
"Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi"
*Toista sormella osoittaessa neljä sormea kohdistuu osoittajaan itseensä. *
Oletko nyt ihan varma, että ne kaikki loput neljä sormee osoittaa itteensä päin. Kyl mul peukku näyttää alaspäin ja kolme sormee kämmenpöytään, eli itestä sivulle päin..
Tällaista tarkennusta vain.
Säälittävää. Kysynkin sitten kmysymyksen tältä vanhalta mieheltä, että tekikö hän oikein? Tikku nähdään monesti kaverin silmässä, mutta ei edes hirttä omassa silmässä.
Haluan rohkaista, että pidä korvikset ja käy seuroissa. Anna näiden tuomitsijoille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät ;-)
Pyydän, että puhut vanhan miehen kanssa ja kerrot, että käyttäytyminen loukkasi sua. Jutelkaa enemmän. Avaa hänen silmänsä näkemään tärkeimmän eli usko - uskomme ei ole tavoissa, ei SRK:n määräyksissä - se on meidän omassa sydämessä.
Jotku vanhat miehet nauttivat toisten kyykyttämisestä.
Kuulostaa hyvin tutulta... Itsekin olen ollut tuossa tilanteessa. Tippa tulee silmään. Kaikkea hyvää sinulle! Siunausta ja valoa elämääsi!!! Samaa toivoisin myös äidillesi ja muille vl-uskoville. Jumala tosiaan pitää meistä huolta kuten taivaan lintusistaan, jotka tuolla yllä sinitaivaalla lentelevät nytkin riemuisin rinnoin elämää ja Luojaansa ylistäen.
"Hän kylmän viileästi sanoi, että olet luopunut sydämen uskosta ja tilalle on tullut tekoihin pohjautuva usko, "
Hän sanoi sen, mitä juuri itse oli tehnyt.
vanhojen miesten kyykyttelyihin. Raamattu kertoo miten käy heille jotka toisia tuomitsevat. Teoissa se usko on, jos jättää sen vuoksi ottamatta korvakorut, että uskoo olevansa parempi uskovainen ja paremmin taivaskelpoinen. Jumala haluaa että olet sydämestäsi uskomassa, uskot Hänen päällensä. Ei Jumalaa kiinnosta onko sinulla korvakorut vai ei. Rohkaisen sinua että pitämään korvakorusi ja käymään seuroissa ne korvilla. On aika rikkoa Srk:n tyhjänpäiväiset synnit, jotka eivät synteä ole. Olet ihailtavan rohkea kun joukon etunenässä uskallat olla rikkomassa ihmisoppeja. Voimia sinulle! Voit tälle vanhalle miehelle sekä äidillesi sanoa vaikka että rukoilet, että Jumala antaa heille ymmärrystä sekä sinunkin pysyä kaidalla polulla uskossasi.
Toivottavasti vl-nuoripolvi alkaisi ajatella omalla järellä noita korvis ja muita juttuja, eikä tottelisi kuurapartojen keksimiä syntikäsitteitä,
"Olet ihailtavan rohkea kun joukon etunenässä uskallat olla rikkomassa.."
Tuon sävelen osasi myös käärme jo paratiisissa..!
hyhuh!
höpö provo !