Lapseni luokkakaverin yh-isä lähti karkuun suomalaisia ls-viranomaisia, heidän loputonta turhaa ja aiheetonta vainoaan, jota kauniisti auttamiseksi kutsutaan.
Ls:n ainut ja tärkein avohuollon tukitoimihan on viime vuosina perhetyö ja/tai muuten loputtomat tapaamiset ja palaverit sossujen kanssa. Henkinen piina voi kestää useita vuosiakin, mikä on järjetöntä yhteiskunnan varojen tuhlausta, koska se syö vanhemman voimavaroja, eikä varmasti auta millään tavalla. Oikeaa täsmäapua ja -tukea ei ole sitä tarvitseville, mutta toisaalta vainotaan loputtomiin niitäkin, jotka eivät tarvitsisi ls:a elämäänsä millään tavalla, kuten tämä tapaus.
Riitaisan eron aikana ls iski perheeseen, avioerossa lapsi jäi isälle, eikä isä onnistunut karkottamaan ls:n piinaavaa ja henkisesti kuluttavaa vainoa perheestään. Hän teki päätöksensä jo lähes vuosi sitten, järjesti talven aikana asiat muuttoa varten valmiiksi ja häipyi viime kesänä ennen koulun alkua Etelä-Eurooppaan.
Asiakas on ilman mitään oikeusturvaa, lasten etu oikeuttaa viranomaiset millaiseen aiheettomaan syyttelyyn, kyräilyyn ja epäilyyn tahansa, joka jatkuu, jatkuu, jatkuu, ja jatkuu loputtomiin. Ja aina on päällä uhka turhasta huostaanotosta.
Ei ole läheskään ensimmäinen tapaus. Paljonkohan näitä lastensuojelupakolaisia lienee jo Suomesta lähtenytkään tähän mennessä...
Ls:n ainut ja tärkein avohuollon tukitoimihan on viime vuosina perhetyö ja/tai muuten loputtomat tapaamiset ja palaverit sossujen kanssa. Henkinen piina voi kestää useita vuosiakin, mikä on järjetöntä yhteiskunnan varojen tuhlausta, koska se syö vanhemman voimavaroja, eikä varmasti auta millään tavalla. Oikeaa täsmäapua ja -tukea ei ole sitä tarvitseville, mutta toisaalta vainotaan loputtomiin niitäkin, jotka eivät tarvitsisi ls:a elämäänsä millään tavalla, kuten tämä tapaus.
Riitaisan eron aikana ls iski perheeseen, avioerossa lapsi jäi isälle, eikä isä onnistunut karkottamaan ls:n piinaavaa ja henkisesti kuluttavaa vainoa perheestään. Hän teki päätöksensä jo lähes vuosi sitten, järjesti talven aikana asiat muuttoa varten valmiiksi ja häipyi viime kesänä ennen koulun alkua Etelä-Eurooppaan.
Asiakas on ilman mitään oikeusturvaa, lasten etu oikeuttaa viranomaiset millaiseen aiheettomaan syyttelyyn, kyräilyyn ja epäilyyn tahansa, joka jatkuu, jatkuu, jatkuu, ja jatkuu loputtomiin. Ja aina on päällä uhka turhasta huostaanotosta.
Ei ole läheskään ensimmäinen tapaus. Paljonkohan näitä lastensuojelupakolaisia lienee jo Suomesta lähtenytkään tähän mennessä...
Vastaukset 9
Vanhimmat
karkuun, muuten olisi saattanut menettää lapsensa.
Eräs haastateltava tuntee hyvin toimeentulevan somalitaustaisen perheen Suomessa. Vanhemmat
olivat sitä mieltä, että suomalainen yhteiskunta ei ole hyväksi lapsille, joten tällä hetkellä perheen
kaikki lapset käyvät Dubaissa islamilaista koulua. Ainoastaan vanhemmat asuvat Suomessa, ja
perheen aikuistuneet sisarukset huolehtivat pienemmistä lapsista Dubaissa. Vanhemmat pärjäävät
taloudellisesti hyvin Suomessa, mutta he eivät halua, että lapset menevät täällä ”pilalle”. Perheen
lapset kyllä käyvät lomilla tapaamassa Suomessa vanhempiaan. Haastateltava ei usko, että nämä
lapset palaisivat Suomeen aikuistuessaan.
http://www.minedu.fi/export/sites/default/lapset_nuoret_perheet/pdf/Selvitys_28_5_2010_pdf.pdf
että vanhemmat eivät saattaisi olla tuossa oikeassakin.
Eivät kai suotta ulkomaalaiset opettajat olleet kauhistuneita kun tutustuivat esim. ulkomailla mainostettuun peruskouluumme. Opet järkyttyivät OPPILAIDEN HUONOA KÄYTÖSTÄ!
Huostahullut syyttävät vanhempia muka vapaan kasvatuksen suosimisesta, mutta kyllä se yhteiskunta eniten on suosinut viime vuosikymmeninä nimenomaan vapaata kasvatusta. Opettajat eivät saa pitää oppilaita kurissa koulussa, hehän voivat saada syytteen vähemmästäkin, samoin kuin lasten vanhemmat.
Ainoat, jotka Suomessa saavat kohdella lapsia miten vain, on lastensuojelu ja sijaishuolto.
Kirjoitanpa tahallani oikein provosoivaan sävyyn näitä totuuden sanoja tällä kertaa.
Isä voi menettää huoltajuuden hatarin perustein
A A 8.11.2009 9:00
(Päivitetty 8.11.2009 9:00) Kuva: Anssi Hietamaa
Lisää aiheesta
Tänään vietetään isänpäivää 8.11.09 2:07
Ilkka Kuosmanen
Vesan ja Minnan romanssi alkaa seurakuntanuorten Lapin-retkeltä. Reissulle bussikuskiksi värvätty Vesa ihastuu iloisen Minnan valloittavaan hymyyn. Vaikka suuri ikäero hieman arveluttaa, Vesa alkaa seurustella ikäistään huomattavasti kypsemmältä vaikuttavan nuoren naisen kanssa.
Pariskunta muuttaa yhteen isommalle paikkakunnalle, avioituu ja saa lapsen. Vesa jää kotiin, jotta Minna voi suorittaa opintonsa loppuun. Poika kiintyy tänä aikana niin tiukasti isäänsä, että ei suostu enää äitinsä nukutettavaksi.
Vesa palaa töihin, mutta joutuu selkänsä vuoksi pian sairauslomalle. Rahasta on jatkuvasti puutetta, mutta Minna ei halua muuttaa uudesta vuokrakämpästä pienempään asuntoon. Sanomista alkaa tulla yhä useammin.
Tilanne räjähtää käsiin erään hiihtoloman aikana, kun pariskunta on kyläilemässä Minnan vanhempien luona. Massiivisen riidan seurauksena Vesa ilmoittaa palaavansa kotiin. Minna ei suostu lähtemään.
Kun Vesa myöhemmin soittaa vaimolleen, tämä kertoo ottavansa eron. Jonkin ajan kuluttua Vesa saa kuulla vaimonsa hakeutuneen turvakotiin, vaikka Vesa ei ole koskaan ollut väkivaltainen. Pahoinpitelysyytökset eivät mene oikeudessa läpi, mutta kohta Vesa huomaa olevansa epäiltynä insestistä. Lastaan hän ei saa tavata enää juuri lainkaan.
Isäliike puuttuu
Vesa ja Minna ovat keksittyä nimiä, mutta tapaus on todellinen. Se tulee tutuksi Ari Jousmäen ja Liisa Kososen kirjasta Syytettynä isä (Teos). Vesan ja Minnan ohella kirjaan on poimittu neljä vastaavankaltaista tapausta, joissa isältä on viety lastensa tapaamisoikeudet avioeron jälkeen hyvin huterin perustein.
Jousmäen aloitteesta syntynyt kirja osoittaa, että lasten huoltajuudesta päätettäessä isä on lähtökohtaisesti altavastaaja. Naisvaltainen sosiaalitoimi asettuu helposti naisen puolelle, oikeuslaitos taas suhtautuu huoltajuusriitoihin usein ylimalkaisesti tai suorastaan välinpitämättömästi.
"Normipäätös" on se, että äiti saa lapset ja isä elatusmaksut sekä rajoitetun tapaamisoikeuden. Siihen saatetaan päätyä, vaikka äiti olisi diagnosoitu henkisesti sairaaksi.
Eronneiden isien ankeat kohtalot ovat tulleet Jousmäelle tutuksi vapaaehtoistoiminnassa. Tarinoita isien kokemasta mielivallasta tupsahteli Jousmäen vetämiin miesten tukiryhmiin siihen malliin, että hän päätti koostaa niistä kirjan.
- Tarkoitus ei ole syyllistää naisia vaan herättää asiasta keskustelua. Tuntuu, että Suomesta puuttuu sellainen liike, joka ajaisi aktiivisesti isien asioita, nykyisin Lahti Aquan verkostopäällikkönä työskentelevä Jousmäki sanoo.
Usko oikeuteen meni
Törkeimmissä tapauksissa äiti käyttää lasta häikäilemättä hyväksi tekaistujen syytöksien todistajana, sillä ani harva lapsi uskaltaa puhua omaa äitiään vastaan.
Jutun alussa mainitun Vesan poikaa tutkittiin niin kauan, kunnes sairaalasta saatiin äitiä miellyttävä lausunto "todennäköisestä insestistä". Päätös peruttiin myöhemmin. Lääkäri sai asiasta huomautuksen, mutta hänen tekemäänsä lausuntoa ei voitu mitätöidä.
- En edelleenkään ole saanut tavata lastani ja lääkäri saa jatkaa toimintaansa, Vesa kertoo kirjassa.
Täysin uskonsa oikeusjärjestelmään menettänyt Vesa sanoo jo luovuttaneensa taistelun lapsestaan. Kipu lapsen menetyksestä ei kuitenkaan ota helpottaakseen.
- Ainut asia, mitä isyydestäni on jäljellä ja mikä minulta kelpaa, on raha, Vesa summaa katkerana.
Ari Jousmäki & Liisa Kosonen: Syytettynä isä. Teos 2009, 250 s.
Minulla puolestani on kerrottavana kokemus siitä, kuinka yksinhuoltajaäiti pakeni suomalaista lastensuojelua. Hän joutui peräti "varastamaan" lapsensa, koska lapsi eli lastenkodissa vankina.
Ehkä kuitenkin voittopuolisesti lastensuojelu uhkaa ja määrittelee äitiä, äitiyttä ja naista, ei niinkään vielä isyyttä ja miestä.
Lastensuojelu on suurempi uhka naiselle kuin miehelle. Äiteihin eli naisiin kohdistetaan AINA enemmän vaatimuksia ja hyvin suorasukaisia sellaisia, kuin perheiden isiin, kun on kyse ydinperheistä.
sellaisessa järjestelmässä, jota ihmiset joutuvat pakenemaan omasta maastaan.
terapeuteilla on paljon tietoa traumoista, joita ls:n "auttava" työ perheille aiheuttaa.
Näitä tuhoja tehdään valtion ja kuntien hellässä suojeluksessa. Syynä yksinkertaisesti se, että entisen hyvinvointivaltion romuttaminen aloitettiin liian varhain, jo siinä vaiheessa kun uusia korvaavia palveluja ei ollut järjestetty entisten tilalle, eikä niitä ole vieläkään.
Lastensuojelua tarjotaan joka vaivaan, vaikka sen ei ole yksinkertaisesti mahdollista korvata esim. puuttuvia peruspalveluja.
Mikähän maa ottaisi vastaan suomalaisia turvapaikanhakijoita kun LS ahdistelee? Kyllä täältä moni perhe mieluusti lähtisi ls:n harjoittamaa hirmuvaltaa pakoon. Olisikohan aika tarkistaa suomalaisten ihmisoikeudet oikein kunnolla?
Olisi todella aihetta niiden tarkistamiseen, mutta kuka sen tekee, kun hallituksessa olevia valtapuolueita se ei kiinnosta.