Nyt täyttyi mitta toisten ihmisten arvostelusta. Se saa nykypäivänä helposti niin naurettavat mittasuhteet pienessäkin asiassa. Esimerkiksi tuolla vauvat-palstalla on kauhee sota meneillään, kun joku kysyi että montako kertaa kenenkin vauva on pudonnu jostain esim sängyltä tai sohvalta. Ja nyt on täys taistelu siitä että kuka on hyvä äiti ja kuka täysi tumpelo. Ihan niinku kukaan tahallaan lastaan mistään pudottain, paitsi ehkä joku hullu, mutta niitäki löytyy ehkä yks miljoonasta joten miksi riidellä?
Toinen on ulkonäköasiat. Toitotetaan kyllä miten pitäs jokaisen olla oma ittensä, mutta heti jos on erilainen, valtaväestöstä poikkeava niin arvostellaan. Siis AIKUISET arvostelee! voi herranjumala mitä touhua.
lapsien taidoilla kilpallaan, lapsien kasvukäyröillä ylpeillään...
eniten kismittää tämän maailman rahakeskeisyys. Ihan niin kuin millään muulla ei olis väliä kun sillä miten paljon tienaa. paskat sanon minä! meillä on koti, kodissa sähköt, joka päivä ruokaa ja vaatteet päälle, mitään muuta emme tarvitse, emme halua. Ärsyttää joku Urpilainen joka sanoo että alle 3000e tienaavat on pienituloisia. heh heh, koskaan en oo sellasia rahoja nähnykkään ja mitään ei ole kuitenkaan puuttunu.
Tää maailma on mätä, rokotekusetuksia, terrorismia, salaliittoja, ihmiset kärsii nälästä ja ne isot kihot jotka istuu miljardiensa päällä eivät tee mitään, vaikka he voisivat auttaa. Rahan ja vallan janoiset ihmiset tallovat muut jalkoihinsa saavuttaakseen oman etunsa. Kansalaiset varastelee toisiltaan, naisia raiskataan, lapsia pahoinpidellään ja silti tärkeimpiä aiheita riidellä tuntuu olevan uskonto ja raha.
Tähän on tultu, enkä usko maailman tästä parantuvan. toivottavasti osaan kasvattaa omat lapseni arvostamaan pieniä hyviä asioita mitä vielä on jäljellä, hylkäämään rahan ja vallan tavoittelun ennen kuin alottavatkaan ja omistamaan elämänsä sille, että pitäävät itsestään ja lähimmäisistään huolta.
Jokainen voisi katsoa peiliin ja miettiä, mikä tässä maailmassa on oikeasti tärkeää, onko se se farmari auto omakotitalon pihassa vai jokaiselle ihmiselle elämisen arvoisen elämän antamisen tavoittelu.
kiitos.
Toinen on ulkonäköasiat. Toitotetaan kyllä miten pitäs jokaisen olla oma ittensä, mutta heti jos on erilainen, valtaväestöstä poikkeava niin arvostellaan. Siis AIKUISET arvostelee! voi herranjumala mitä touhua.
lapsien taidoilla kilpallaan, lapsien kasvukäyröillä ylpeillään...
eniten kismittää tämän maailman rahakeskeisyys. Ihan niin kuin millään muulla ei olis väliä kun sillä miten paljon tienaa. paskat sanon minä! meillä on koti, kodissa sähköt, joka päivä ruokaa ja vaatteet päälle, mitään muuta emme tarvitse, emme halua. Ärsyttää joku Urpilainen joka sanoo että alle 3000e tienaavat on pienituloisia. heh heh, koskaan en oo sellasia rahoja nähnykkään ja mitään ei ole kuitenkaan puuttunu.
Tää maailma on mätä, rokotekusetuksia, terrorismia, salaliittoja, ihmiset kärsii nälästä ja ne isot kihot jotka istuu miljardiensa päällä eivät tee mitään, vaikka he voisivat auttaa. Rahan ja vallan janoiset ihmiset tallovat muut jalkoihinsa saavuttaakseen oman etunsa. Kansalaiset varastelee toisiltaan, naisia raiskataan, lapsia pahoinpidellään ja silti tärkeimpiä aiheita riidellä tuntuu olevan uskonto ja raha.
Tähän on tultu, enkä usko maailman tästä parantuvan. toivottavasti osaan kasvattaa omat lapseni arvostamaan pieniä hyviä asioita mitä vielä on jäljellä, hylkäämään rahan ja vallan tavoittelun ennen kuin alottavatkaan ja omistamaan elämänsä sille, että pitäävät itsestään ja lähimmäisistään huolta.
Jokainen voisi katsoa peiliin ja miettiä, mikä tässä maailmassa on oikeasti tärkeää, onko se se farmari auto omakotitalon pihassa vai jokaiselle ihmiselle elämisen arvoisen elämän antamisen tavoittelu.
kiitos.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Oma tekstisi ei muuta olekaan, kuin pelkkää arvostelua!
Elämä on sellaista miten sen näkee ja minkälaiseksi sen itse tekee (koskee aikuisia). Maailmassa on paljon hyvää, eikä muiden puheista tarvitse turhaa stressiä ottaa.
Mutta maailmanparantamisen voi aina aloittaa itsestään.
Tyhmiä keskusteluja ei tarvitse lukea, toisten ihmisten materiaalisesta arvomaailmasta ei tarvitse välittää, uutisiakaan ei ole pakko seurata jne.
Minua aina lämmittää, kun näen ihmisten auttavan toisiaan. Kerran yksi nuori mies poimi maasta lapseni tiputtaman bussilipun, ja juoksi perään antamaan sen. Muistan sen varmaan ikuisesti, kun tulin niin iloiseksi. En edes meinannut saada sanaa suustani. Kerran kaaduin, ja minut nostettiin ylös. Olin todella hämmästynyt avusta. Ei maailma ihan paha paikka ole.
Uutisia on pakko toisinaan seurata, ei päätään voi piilottaa yksinkertaisesti sen takia että tulee paha mieli. Sekin on osa yhteisvastuuta, tietää asioista joihin EHKÄ voisi vaikuttaa..
Mänttien materiaalien keräämisen tosin voi kai jättää omaan arvoonsa vaikka laittaa se minuakin harmittamaan..
Vaikka on suomessa on meillä valinnanvapaus hyvinkin pitkälti siihen, että minkälainen on elämä meillä aikuisilla on mutta kuinka kauan?! Onko enää lapsenlasillamme jos touhu on tällästä?
Kun aina vaan muistaisi olla ja yrittää tehdä niitä hyviäkin tekoja ja arvostaa myös niitä pieniä iloja elämässä.