hiljaisuuden rikkomassa elämä
sateinen polku johtaa koivuun pihatiellä
meren rannalla kuollut sydän kaipaa sinua
liian paljon sanoja
laitettavaksi paperille
syksyn kuollet
lehdet
tuijottavat ikkunastasi takaisin
kättäsi särkee
kämmenelläsi yksinäisyys
kuulen sateen päättyvän
ulkona pimeys jatkuu
sateinen polku johtaa koivuun pihatiellä
meren rannalla kuollut sydän kaipaa sinua
liian paljon sanoja
laitettavaksi paperille
syksyn kuollet
lehdet
tuijottavat ikkunastasi takaisin
kättäsi särkee
kämmenelläsi yksinäisyys
kuulen sateen päättyvän
ulkona pimeys jatkuu
Vastaukset 6
Vanhimmat
runossasi kerrot niinkuin elämä
olisi vain tyhjää yksinäistä
on taa kee
On taas syksy edessä
lehtiä haravoin pihalla
ajatellen
onko tämä oikeasti elämää
muutan vaikkan taas Espanjaan
Sevillan satamakaupunkiin
iihmisvilinään
jätän taakse syksyn lehdet
kylmän sateen
tiukat ilmeet
odottaako mua siellä
kukkaan
sehän nähdään
kun matkalle lähden
Darkkis, runosi oli taas täynnä
ihanan surullisia ilmauksi
Kolma uniikki runoilija sinä, kuten Margitta ja aabel
kirjoitusvirheeni, olin kultturipedagien illanvietossa
ja nyt niin väsynyt että taas sekoilen
ja kiitos kun jaksat kommentoida tekeleitäni, sitä ajattelee, että joku tästäkin pitää. Pitäisi itse kunkin yrittää nukkua..
Tummien runojen kuin syvänteiden taitajana saat
luotua tekstiä joka hyvin tavoittaa lukijankin kuin
runosi matkaan ... syksyisille poluille.
Syksystä huolimatta: Hyvää syksyä Sinulle !
ja matka jatkuu sanojen tiellä.
..tuollaisia hetkiä koettu :)
Kaunis ja kosketti minua
tuo tuttu tunne.
Hiipi sana sanalta
suoraan sydämeen
kuin sulaan voihin
Kuvailit hyvin :))