mä pelkään että lapseni kuolee,olen varmaan jotenki hullu.
mulla oli synnytyksen jälkeen pitkän aikaa masennus, ja itkin vaan päivät,enkä jaksanu mitään tehdä,en tykännyt lapsestani,välillä jopa vihasin häntä koska hänen takiaan olin niin väsynyt.
Mutta nyt kun lapseni 2vuotias ihana pikku tyttö ni jotenki pelkään koko ajan hänen puolestaan,siis pelkään että hän kuolee,en kestäisi jos menettäisin hänet,hän on koko elämäni.
tyttäreni käy paljon kummitätinsä luona 5km päässä kotoa,pelkään että automatkat sinne ja takaisn päättyvät jotenkin huonosti,eli jos tulee kolari ja pikku tyttöni kuolee.
Olen nähnyt painajais unia että kaikki jostain syystä luulevat että lapseni on kuollut ja hänet laitetaan arkkuun ja sit lapsi alkaaki itkee siel pimeässä arkussa eikä kukaan kuule häntä ja sit häntä lopulta kuolee sinne arkkuun.
Tämä on ihan kamalaa.Mä alan olemaan ihan hysteerinenmolen koko ajan todella ylisuojeleva lastani kohtaan.
Pitäiskö mun hakee jostain apua,en halua pelätä koko ajan tälläistä.
Mieheni eli lapseni isä on sanonut että mun pitäis vaan ottaa rennommin eikä stressata turhasta,mut helppohan se on sanoo,ku en vaan osaa tai pysty ottamaan rennommin.
Lapsiki varmaan alkaa kohta kärsimään kun suojelen häntä kuin jotain helposti särkyvää lasia.
En uskalla antaa lapseni leikkiä ollenkaan yksin huoneessaan,koska pelkään että hänelle sattuu jotain,olen jopa siirtänyt lapsen sängyn minun ja mieheni huoneeseeni että näen hänet yölläkin koko ajan.
Aina kun lapsi menee kummitädilleen,niin soittaisin sinne varmaan 5minuutin välein,mutta mieheni ottaa aina minun kännykkäni etten voi soittaa,mutta silloin istun vain kotona ja mietin kauhulla että mitä jos siellä sattuu jotain ja silloin myös säikyn todella paljon jos joku soittaa minulle tai miehelleni,juuri sen takia että jos kummitäti soittaa että lapselle on sattunut jotain.
Onko tää normaalia äidinrakkautta vai onko tää joku äidin vaisto että jotain pahaa tulee viel tapahtumaan.
mulla oli synnytyksen jälkeen pitkän aikaa masennus, ja itkin vaan päivät,enkä jaksanu mitään tehdä,en tykännyt lapsestani,välillä jopa vihasin häntä koska hänen takiaan olin niin väsynyt.
Mutta nyt kun lapseni 2vuotias ihana pikku tyttö ni jotenki pelkään koko ajan hänen puolestaan,siis pelkään että hän kuolee,en kestäisi jos menettäisin hänet,hän on koko elämäni.
tyttäreni käy paljon kummitätinsä luona 5km päässä kotoa,pelkään että automatkat sinne ja takaisn päättyvät jotenkin huonosti,eli jos tulee kolari ja pikku tyttöni kuolee.
Olen nähnyt painajais unia että kaikki jostain syystä luulevat että lapseni on kuollut ja hänet laitetaan arkkuun ja sit lapsi alkaaki itkee siel pimeässä arkussa eikä kukaan kuule häntä ja sit häntä lopulta kuolee sinne arkkuun.
Tämä on ihan kamalaa.Mä alan olemaan ihan hysteerinenmolen koko ajan todella ylisuojeleva lastani kohtaan.
Pitäiskö mun hakee jostain apua,en halua pelätä koko ajan tälläistä.
Mieheni eli lapseni isä on sanonut että mun pitäis vaan ottaa rennommin eikä stressata turhasta,mut helppohan se on sanoo,ku en vaan osaa tai pysty ottamaan rennommin.
Lapsiki varmaan alkaa kohta kärsimään kun suojelen häntä kuin jotain helposti särkyvää lasia.
En uskalla antaa lapseni leikkiä ollenkaan yksin huoneessaan,koska pelkään että hänelle sattuu jotain,olen jopa siirtänyt lapsen sängyn minun ja mieheni huoneeseeni että näen hänet yölläkin koko ajan.
Aina kun lapsi menee kummitädilleen,niin soittaisin sinne varmaan 5minuutin välein,mutta mieheni ottaa aina minun kännykkäni etten voi soittaa,mutta silloin istun vain kotona ja mietin kauhulla että mitä jos siellä sattuu jotain ja silloin myös säikyn todella paljon jos joku soittaa minulle tai miehelleni,juuri sen takia että jos kummitäti soittaa että lapselle on sattunut jotain.
Onko tää normaalia äidinrakkautta vai onko tää joku äidin vaisto että jotain pahaa tulee viel tapahtumaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Miksi annat lapsesi mennä kylään ilman sinua, jos se tuntuu epämiellyttävältä?! Alle kolme vuotiaat lapset elävät vielä symbioosissa äitinsä kanssa, ja on todellakin luonnollista kaivata pientä lastaan erossaolon aikana.
Nuo painajaisunet, joissa esiintyy lapsi, ei ole lapsesi (vaikka olisikin saman näköinen), vaan sinä itse. Ilmeisesti et saa toteuttaa itseäsi tarpeitasi vastaavalla tavalla, eli "kukaan ei kuule" sinua, vaan ehkä alistaa ja määräilee (esim. miehesi ottaa kännykän sinulta pois?!?!..). Otaksun, että ympäristössäsi olevat ihmiset eivät ymmärrä sinua ja arvosta ja kunnioita näkemyksisäsi ja halujasi.
Onko elämässäsi, vaikka lapsuudessasi, tapahtunut asioita, jotka ovat aiheuttaneet pelkoja tulevaisuutta kohtaan? Ehkä uskonto..
Elämää ei voi oikeastaan hallita. Ei auta kuin elää elämänvirran mukana ja luottaa asioiden menevän ihan hyvin.