Hei,
En ihan tarkkaan tiedä miksi tänne kirjoitan. Vastaavia on varmasti useita, mutta tietenkin se tuntuu erilaiselta kun kyseessä on oma henki. Tänä iltana tuntuu siis siltä, että seinä on tullut vastaan. Tuntuu, että kaikki aikaisemmin kokemani on johdattanut minut tähän hetkeen. Olen aikasemmin ajatellut itsemurhaa, mutta se ei ole koskaan tuntunut todelliselta vaan pikemminkin haaveelta. Tämä päivä on kuitenkin toisenlainen. Olen yrittänyt opiskella ja tehdä töitä normaaliin tapaan vuosia. Nyt on elämässä kuitenkin "lovi", joka tuntuu siltä, ettei sen yli pääse. Läheiset ovat yrittäneet rauhotella, mutta tässä elämässä ei ole ketään joka pitäisi minut hengissä. Ei ole siis ketään jota jäisin kaipaamaan tai jonka vuoksi murehtisin. Mitäpä tässä siis... Kerron myöhemmin mitä kuoleman jälkeen on jos pystyn! Seikkauluhan se on sekin! Näkemisiin!
En ihan tarkkaan tiedä miksi tänne kirjoitan. Vastaavia on varmasti useita, mutta tietenkin se tuntuu erilaiselta kun kyseessä on oma henki. Tänä iltana tuntuu siis siltä, että seinä on tullut vastaan. Tuntuu, että kaikki aikaisemmin kokemani on johdattanut minut tähän hetkeen. Olen aikasemmin ajatellut itsemurhaa, mutta se ei ole koskaan tuntunut todelliselta vaan pikemminkin haaveelta. Tämä päivä on kuitenkin toisenlainen. Olen yrittänyt opiskella ja tehdä töitä normaaliin tapaan vuosia. Nyt on elämässä kuitenkin "lovi", joka tuntuu siltä, ettei sen yli pääse. Läheiset ovat yrittäneet rauhotella, mutta tässä elämässä ei ole ketään joka pitäisi minut hengissä. Ei ole siis ketään jota jäisin kaipaamaan tai jonka vuoksi murehtisin. Mitäpä tässä siis... Kerron myöhemmin mitä kuoleman jälkeen on jos pystyn! Seikkauluhan se on sekin! Näkemisiin!
Vastaukset 4
Vanhimmat
huoneessa täälä ei ole paino voimaa ainoa asia mitä täälä on niin on minä ja läppäri, minulla ei ole nälkä eikä jano, oloni on täydellinen.
Varmaan jonkinlaisena vitsinä tuon juttusi laitoit.
Voin sanoa henk.kohatisesta kokemuksesta ettei kenenkään itsemurha ole leikin eikä vitsin asema.Oma veljeni kuoli oman käden kautta pari vuotta sitten.Myös meidän muiden lähiesten elämä meni tavallaan uusiksi ja vaikka kohta kaksi vuotta tapahtuneesta niin päivääkään ei mene ettei kysymys,mitä ois pitänyt tehdä,tule mieleen. Ja se ikävä,tuska,vihakin ja kaikki mahdollinen tunneskaala on läpi käyty ja varmaan vielä jatkossakin. Joten älä leiki asialla.
Maailma on rankka paikka toisinaan. On kausia jolloin tuntuu kuin mikään ei mene hyvin kaikki on perseestä jne. Minulla on ollut masennus, josta parannuin, ilman lääkkeitä. Kävin terapiassa ja aloin ymmärtää miten moni ihminen elää oman onnensa ohi. Ajattelemalla negatiivisesti päivästä toiseen. Kun ennen ajattelin "Olen niin yksinäinen, minulla ei ole ketään. Kukaan ei välitä minusta. Kaikki päivät ovat samanlaisia synkkiä." Tottakai elämäni oli sellaista. Kun aloin ajatella positiivisesti, elämäni muuttui täysin. Aloin arvostamaan jokaista asiaa tässä maailmassa. Aloin nauttimaan tästä elämästä. Tänäkin päivänä olen iloinen että elän. Sillä on ihmisiä jotka kuolevat esim. vakavaan sairauteen tai johonkiin muuhun, vaikka tahtoisivat elää. Nykyään ajattelen "Kuinka saatoinkaan olla niin itsekäs ja ajatella silloin ettei kukaan minua kaipaamaan jää jos kuolen".
Elämässä on rankkoja kausia, jolloin ei tunnu että mikään ei onnistu! Mutta minun mottoni on, että asioilla on tapana järjestyä. Älä ajattele noin. Olen varma että löydät vielä ihmisen joka kaipaa sinua. Tuollaiset ajatukset kuulostavat vähän masentuneelta, jos olo ei itsestään helpota sinun kannattaa kysyä psygologilta. Itsemurhassa ei ole mitään järkeä, usko vain että sinulla tulee olemaan hieno elämä edessä. :)