Hui

mikähän mulla on? et musta tuntuu et mun on oltava se kaikista paras,todistan aina sen eri keinoin läheisille kavereille jostain asiasta. tuntuu et kaikesta pitää kilpailla ja minä olen kaikista paras,mitä tosin olen monessa asiassa mutta miksi minun täytyy tuoda se esille aina ja saattaa tietoisuuteen muille? omasta mielestä minulla on terve itsetunto enkä yritä sitä ainakaan tietoisesti pönkittää varsinkaan juuri kavereille. Tiedän oman paikkani, mutta silti ei mikään tunnu riittävän,ei hyvä ollenkaan psyyke ja fysiikkaa tässä pettää ennen pitkään. Epäilen monia asioita sen kannalta mitä voisin tehdä paremmin ja mikä olisi hyvä ratkaisu juuri minulle, vaikka asilla ei olisi merkitystä realiteetteihin katsottuna. Lisäksi tähän juuri liittyen en uskalla/halua myöntää itselleni heikkouksia,niitä on,tiedostan sen, mutta en vain halua näyttää ainakaan heikkoutta muiden silmissä. Ristiriitaista tiedän,joo mutta......tää lähtee käsistä oikeesti jos en tee asialle mitään.

Kait pitäs vaan antaa olla ja mennä elämän omia menojaan,ottaa rennosti jne....varsin "normi"kokemus lienee monelle nuorelle aikuiselle 20-25 v. Grrrrrr ei mukavaa kohta rupee kaverit luulee musta ylimielistä paskiaista jne.. mitä en todellakaan ole.

The end

Niin ja siis muilla kokemuksia vastaavista tilanteista,miten käsittelit/käsittelisit asian?
0167
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


dvvvv kirjoitti:

mikähän mulla on? et musta tuntuu et mun on oltava se kaikista paras,todistan aina sen eri keinoin läheisille kavereille jostain asiasta. tuntuu et kaikesta pitää kilpailla ja minä olen kaikista paras,mitä tosin olen monessa asiassa mutta miksi minun täytyy tuoda se esille aina ja saattaa tietoisuuteen muille? omasta mielestä minulla on terve itsetunto enkä yritä sitä ainakaan tietoisesti pönkittää varsinkaan juuri kavereille. Tiedän oman paikkani, mutta silti ei mikään tunnu riittävän,ei hyvä ollenkaan psyyke ja fysiikkaa tässä pettää ennen pitkään. Epäilen monia asioita sen kannalta mitä voisin tehdä paremmin ja mikä olisi hyvä ratkaisu juuri minulle, vaikka asilla ei olisi merkitystä realiteetteihin katsottuna. Lisäksi tähän juuri liittyen en uskalla/halua myöntää itselleni heikkouksia,niitä on,tiedostan sen, mutta en vain halua näyttää ainakaan heikkoutta muiden silmissä. Ristiriitaista tiedän,joo mutta......tää lähtee käsistä oikeesti jos en tee asialle mitään.

Kait pitäs vaan antaa olla ja mennä elämän omia menojaan,ottaa rennosti jne....varsin "normi"kokemus lienee monelle nuorelle aikuiselle 20-25 v. Grrrrrr ei mukavaa kohta rupee kaverit luulee musta ylimielistä paskiaista jne.. mitä en todellakaan ole.

The end

Niin ja siis muilla kokemuksia vastaavista tilanteista,miten käsittelit/käsittelisit asian?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu