Voutilainen ja hdl
Hdl:n asiakas
7549
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mitä voi ostaa 15 vuoden toimeentulotuilla? Esimerkiksi ranskalaisen nahkakalustuksen sosiaalijohtajan työhuoneeseen. Ja miten se tehdään? Voima kertoo, miten sosiaalilautakuntaa kusetetaan.
"En minä edes halunnut niitä kalusteita”, Helsingin sosiaalitoimen johtaja Paavo Voutilainen puuskahtaa puhelimessa 5. toukokuuta. Puolitoista viikkoa aiemmin julkisuuteen tullut 71 900 euron sisustuslasku alkaa jo kadota uutisista, mutta Voutilainen kertoo, että vielä samaisena iltana hän joutuu kohtaamaan Helsingin sosiaalilautakunnan.
Miten ihmeessä sosiaalijohtaja on voinut hummata niin paljon rahaa kalusteisiin?
Mutta tänään Voutilainen on tarjoutunut vastaamaan kysymyksiin ihan toisesta tapauksesta.
Ihmettelen Voutilaiselle marraskuun 28. päivänä sosiaalitoimen edustustililtä kuitattua 1089,20 laskua Hartwall-Areenan tarjoiluista.
Kaupungin aitiossa on nautittu kuohuviiniä, konjakkia, olutta, hiillostettua lohta ja buffettipäivällinen. Muista edustustilin kuiteista poiketen mukana ei ole selvitystä ketkä tilaisuuteen ovat osallistuneet.
”Autan mielelläni toimittajia aina kun tarvitaan”, hän sanoo.
”Siellä oli paikalla puolustusvoimista eversti Hannu Liimatta ja kenraalimajuri Arto Räty, poliisista apulaispoliisipäällikkö Jari Liukku, ylikomisario Mika Pöyry, kuntaliitosta sosiaali- ja terveyspuolen johtaja Jussi Merikallio, politiikoista Arto Bryggare ja Diakonissalaitoksen hallituksen puheenjohtaja Samuli Haapasalo, ja sitten oli vielä sosiaalitoimesta Jarmo Räihä”, Voutilainen listaa. Isäntänä toimi Voutilainen ja kaupungin turvallisuusjaoston johtaja Hannu Hakala.
”Sosiaalitoimi osallistuu myös turvallisuusasioihin, meillä on säännöllinen yhteydenpito kaupungin turvallisuusjaostoon, poliisiin ja puolustusvoimiin”, Voutilainen selittää. ”Se on yksi keino, jolla sosiaalinen syrjäytyminen pidetään kurissa.”
Kyseisenä iltana Areenassa on käyty Amin Asikaisen nyrkkeilyottelu. Kysyn Voutilaiselta, kuuluuko sosiaalijohtajan työnkuvaan nykyään nyrkkeilyottelujen seuraaminen.
”Ottelun lomassa meille jäi paljon aikaa henkilökohtaiseen yhteydenpitoon. Silloin marraskuussa meillä oli akuuttina muun muassa tämä romanikerjäläisasia ja meillä oli suunnitteilla poliisin katupartioiden tehostaminen, jossa myös sosiaalitoimesta on työntekijöitä mukana”, Voutilainen selvittää.
Miten romanikerjäläiset ja kuohuviinitarjoilu sopivat yhteen? Entä nyrkkeily ja katuväkivallan ehkäisy? Eikö se ole hieman mautonta?
”Makuasiahan se on, selkeästi”, Voutilainen myöntää. ”Tämä on tavattoman herkkä ja kunnioitusasia, mutta ison viraston asiakkaiden asioiden hoitaminen tapahtuu toisinaan vaativissa ja korkea-arvoisissakin kuvioissa. Se kuuluu vain työhöni, sellaisen henkilön työhön, jolla on miljardin vastuu.”
”Ja onhan nyrkkeilyssä säännöt.”
"Julkisten virastojen tilitiedot ovat julkisia. Kovin helposti niitä ei kuitenkaan käsiinsä saa. Noin 40 puhelun jälkeen ja kaupungin lakimiehen avustuksella olin päässyt viikkoa aiemmin, vappuaattona, sosiaalitoimen näyttöpäätteelle selaamaan Voutilaisen edustustilin tietoja.
Olin kuullut jo vuotta aiemmin huhuja, joiden mukaan Jyväskylässä järjestetyn Terve-Sos-messutapahtuman illanvietossa Helsingin sosiaalitoimen johtaja oli kaivanut kaupungin luottokortin taskustaan ja tarjonnut juomia ravintolassa sosiaalitoimen rahoilla.
Messujen teemana oli Yhteinen vastuu – muuttuvat rakenteet, ja sen avasi peruspalveluministeri Paula Risikon katsaus alkoholihaittojen ehkäisyn uusiin linjauksiin.
Kyseinen kuitti löytyykin edustustilin tiedoista. Puolen yön aikoihin Voutilainen on maksanut 570 euron laskun Jyväskylän Sokos hotellin ravintolassa.
Lasku täyttää yhden a4-arkin, ja se koostuu kymmenistä drinkeistä. Seurue on juonut muun muassa valkovenäläisiä, Irish Coffeeta, Camparia, Bombay Saphire -giniä, dry martineja, chardonnayta ja tuontioluita.
Laskun oheen on kirjoitettu käsin selvitys, jonka mukaan isäntänä on toiminut sosiaalijohtaja itse. Juomia on tarjottu ”sosiaalilautakunnan jäsenille, jaostojen jäsenille ja sosiaaliviraston henkilökunnalle”.
”Sosiaalijohtajalla on valta päättää miten hän edustustiliään käyttää”, haastattelemani sosiaalitoimen virkamies toteaa.
”Normaalisti sosiaalitoimessa suhtaudutaan tarkasti alkoholitarjoiluihin ja baari-istunnoissa on ollut tapana, että jokainen ostaa juomansa itse. Virastomme vastuulla on erilaisia päihdeongelmaisia ja heikossa asemassa olevia kaupunkilaisia, joten alkoholitarjoilua ja tuhlaamista pidetään mauttomana, etenkin kun budjetit pienenevät ja palveluja joudutaan karsimaan.Virkamiesten odotetaan näyttävän esimerkkiä.”
Voutilainen alkoi hoitaa virkaansa huhtikuussa 2006 riitaisissa tunnelmissa, sillä hänen pätevyydestään tehtiin valitus hallinto-oikeuteen. Valitus pyöri oikeuden rattaissa pari vuotta. Helsingin hallinto-oikeus totesi keväällä 2007, että Voutilainen on epäpätevä. Helsinki valitti Korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Pari ensimmäistä vuotta edustuskulut pysyvät maltillisina. Tililtä on tehty yksi suurempi otto, 1300 euroa. Sillä on tarjottu lounas kehitysvammaisten jalkapalloturnauksen osallistujille.
Vuonna 2008 edustustilin käyttö lisääntyy noin 9 000 euroon vuodessa. Saman vuoden huhtikuussa korkein hallinto-oikeus kumosi alemman oikeusasteen päätöksen ja ilmoitti, että Voutilainen on pätevä virkaansa. Voutilaisen katsottiin olevan ammattijohtaja, joka ei tarvitse sosiaalialan korkakoulututkintoa. Kaksi vuotta kestänyt kujanjuoksu päättyi.
Kuittien perusteella voi päätellä, että Voutilainen alkaa hoitaa suhdetoimintaa. Lounaita ja kahvitteluja, virkamiehen arkea, kun julkisia rakenteita puretaan eli tehdään bisnestä ja käydään tiukkoja neuvotteluja palveluntarjoajien kanssa.
Voutilainen syöttää ahkerasti poliitikkoja, säätiöiden väkeä, entisen työnantajansa diakonissalaitoksen yhteyshenkilöitä ja muita arvokkaita kontakteja. Säästöpankinrannan ravintola Marco Polo on käynyt sosiaalijohtajalle tutuksi.
”Avustajat sommittelevat herkeämättä tulevia ohjelmia”, virkansa varmistanut sosiaalijohtaja kirjoitti Hengellisen Kuukausilehden kolumnissaan vuonna 2008.
”Rooliodotuksia, julkisuutta, valtaa, poliittisia vaikutusareenoita, vastuuta ja suuria asioita riittää.”
Paavo Voutilainen valittiin sosiaalijohtajan virkaan salaisella lippuäänestyksellä vuonna 2006. Hänen takanaan seisoivat vihreät ja kokoomus korostaen Voutilaisen ”muutosjohtajuutta” ja ”kolmannen sektorin osaamista”.
Kaupunginjohtaja Jussi Pajunen (kok.) oli haukkunut sosiaalivirastoa ”vuotavaksi laivaksi”. Virasto ylitti jatkuvasti budjettinsa, ja ruoriin haluttiin johtaja, joka kunnioitti budjettikuria. Uuden sosiaalijohtajan toivottiin etsivän ratkaisuja tehostamalla ja kilpailuttamalla.
Diakonissalaitoksen diakoniajohtajana toiminut teologian maisteri ja pappi Paavo Voutilainen päihitti pätevämmän vastaehdokkaansa, demaritaustaisen Kari Välimäen äänin 50–33.
Voutilaisen hoteisiin annettiin Suomen suurin virasto. Välimäestä tuli sittemmin sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö.
Sosiaalitoimesta alkoi tihkua omituisia signaaleja varsin pian Voutilaisen virkaanastumisen jälkeen, kun sosiaaliasiamies Lilli Autin raportti julkistettiin vuonna 2007. Raporttiin haastatellut sosiaaliviraston työntekijät puhuivat arvojen koventumisesta ja asiakasvastaisuudesta. Sosiaalitoimessa vallitsee pelon ja vaientamisen ilmapiiri, raportissa todetaan.
Vuoden 2008 raportti julkaistiin tasan viikko ennen Voutilaisen herraseurueen nyrkkeilyiltaa. Raportissa kerrotaan, että sosiaalitoimesta ohjataan ihmisiä kirkon diakoniatyön turviin ja leipäjonoihin. Tämän sosiaalitoimi kiisti.
Voutilainen itse nousi iltapäivälehtien lööppeihin 22. huhtikuuta, kun Helsingin kaupunginvaltuutettu Yrjö Hakanen (skp) teki kyselyn Voutilaisen kalustehankinnoista. Hakanen oli saanut tietoonsa , että sosiaalitoimenjohtaja oli sisustanut työhuonettaan, sen aulaa ja sihteerinsä huonetta 71 900 eurolla.
Hakasen mielestä hankinta oli moraaliton aikana, jolloin sosiaalimenoja supistetaan.
”Samaan aikaan kun Voutilainen hankki kalusteensa, ohjeistettiin sosiaaliviraston vastuualueiden johtoa hakemaan säästökohteita, koska erityisesti toimeentulotuen ja lastensuojelun menot olivat ylittämässä budjetin ja muualta pitäisi siksi säästää”, Hakanen kertoo.
Olet kasannut ympärillesi läheisimpien alaisten joukon, ja johdat sosiaalivirastoa niin kuin Diakonissalaitosta. Itseasiassa sä kävelet jatkuvasti virkamiestesi ylitse. Että siellä ei vastuut kulje normaalisti, ei sillä tavalla kuin valtion tai kunnan virastossa pitäisi kulkea. Että tietyllä tavalla koko tämä kalustesotku ei yllätä ketään. Teidän vastuuhierarkia ei enää toimi. Mitäs tähän sanot?
”No on raju yleistys kerta kaikkiaan. Nyt tässä on tapahtunu yksiselitteisesti virhe, ja mä en tiedä miten päin tässä pitäisi olla ja vielä rajummin myöntää, että näin se on. Virhe on tapahtunu, joka on sitten uono prosessi ja huono päätös.”
Mutta sen takiahan teillä on taloushallinto, että se ilmoittaa jos joku asia on valmisteltu virheellisesti tai on laiton. Että sitä mä en vaan yksinkertaisesti voi ymmärtää, miten sä syytät koko ajan sitä prosessia kun siinä on toimittu juuri oikein.
”Prosessi on nimenomaan... Kun mä syytän prosessia, mä syytän itseäni siitä, että mä en ole riittävän hyvin perehtyny siihen informaatioon, joka olis ollu saatavilla ihan mennen tullen, tän huonon päätöksen välttämiseksi.”
Yritätkö sä nyt päästä irti tästä sotkusta niin, että otat julkisesti vastuun, mutta sitten piilossa suljettujen ovien takana annat ymmärtää, että alaiset on mokannu?
”No en todellakaan, tuo tuntuu erittäin loukkaavalta ja hurjalta tommosta kuulla.”
Onko sun ympärillä hovi?
”No ei todellakaan oo hovi! Mutta virastonjohtajalla täytyy ilman muuta olla ihmisiä joiden kanssa tätä työtä tekee.”
Etkö tunne lainsäädäntöä vai etkö välitä siitä?
”No tässä tapauksessa täytyy sanoa, että mä en tuntenu sitä riittävän hyvin. Ja jälleen kerran on kysymys siitä, että mä en perehtyny tähän asiaan riittävän huolella.”
Niin, mutta sitten jos sulle tulee suora viesti sun omilta alaisilta, ketkä tuntee tän lainsäädännön...
”Tuliko mulle suora viesti?”
Niin, jos se on tullu sun sihteerille, niin eikö sitä sitten ole sulle delegoitu, että sä et sitten vaan ole ollut tietonen, niinkö?
”No mä en oo kerta kaikkiaan tätä viestiä nähny.”
Sulla ei ollu mitään tietoa siitä, että tämmönen kilpailutussäädös on olemassa?
”No totta kai tunnen kilpailutussäädöksen, ja ja, tietysti luotin siihen, että organisaatio yleisesti ottaen valmistelee ilman muuta hyviä ja lainmukaisia päätöksiä.”
Sun organisaatiosihan on toiminut loistavasti, yritän jäljittää missä se moka on tapahtunut.
”No kyllä se minun kohdallani on tapahtunut. Et sä saa muuta vastausta.”
Eli siis sä et tiedä kerta kaikkiaan kuka on muotoillu uudelleen sen kalustehankintapäätöksen ja laittanu sen takaisin sinne listalle?
”No en todellakaan tiedä kuka sen on muotoillu ja pistäny listalle. Se, että se on siellä listalla, se on julkinen asia. Se, että siellä on minun ja juristin nimet, se on julkinen asia. Mun nimi on päätöksen tekijän nimi, minä olen tehnyt virheen, se on sekä muodollinen että moraalinen virhe
Joo.
”Se harmittaa mua suunnattomasti, ja tota siinä se on nyt suurinpiirtein kaikki.”
Kun sä puhut sosiaalilautakunnalle tai kun sä puhut Paula Kokkoselle, niin ne ymmärtävät, että olet jalo, moraalinen ihminen, kun sä otat vastuun sun alaisten puolesta. Mulle sä väität tota samaa. Ja uskon, että tässä asiassa sä yksinkertaisesti valehtelet.
”Missä minä valehtelen?”
Siinä, että sä et ole saanut viestiä taloushallinnosta, että tämä on laiton hanke ja sä olet sen sivuuttanut.
Väittely Voutilaisen kanssa siitä, oliko hän saanut talouspäällikkö Karhu-Westmanin viestin vai ei, on naurettava. Voutilainen tuntee kilpailutussäännöt ja hankintalain kuin omat taskunsa.
Paavo Voutilainen oli esittelijänä, kun sosiaalilautakunta antoi lausunnon uudistetusta kaupungin hankintasäännöstä 4. syyskuuta 2007.
Lausunnossa pidetään hyvänä, että hankinnoissa noudatetaan kilpailuttamista 15 000 euron ylittävissä hankinnoissa. Kaikkien virastojen johtajat saivat lisäksi koulutuksen hankintalain ja -säännön velvoitteita kilpailuttamisen suhteen.
Voutilainen kieltää 35 minuuttia kestävän haastattelun aikana 11 kertaa, välillä lähes hysteeriseen sävyyn, koskaan nähneensä Karhu-Westmanin viestiä tai kuulleensa siitä. Jos Voutilainen sen myöntäisi, olisi selvää, että hän on syyllistynyt tietoiseen virkavirheeseen.
Mutta Voutilaisen kieltoon on myös toinen, raskauttava syy. Hankintalain lisäksi Voutilainen käveli tietoisesti sosiaalilautakunnan päätösvallan yli.
Lähetän sähköpostia 18. toukokuuta hallintolakimies Anneli Leväselle. Hänen ja Voutilaisen nimet ovat päätöslistan alla. Kysyn Leväseltä, miksi hän ei keskeyttänyt kalustehankintaprosessia. Kyllähän Leväsen juristina on täytynyt tietää, että hankinta on laiton.
”Kun sain kalustehankintaa koskevan päätöstekstin, kiinnitin huomiota siihen, että hankintaa ei ollut kilpailutettu”, Levänen vastaa sähköpostiviestissään. Sitten hän kertoo jotakin aivan uutta tietoa:
”Minulle ilmoitettiin, että tilaus oli jo tehty ja huonekalut olivat jo tulossa. Tästä syystä annoin päätöksen olla päätösluettelossa.”
Lähetän uuden sähköpostin: Kuka teki tilauksen? Kuka sanoi, että kalusteet oli jo tilattu? Miksi tilaus on tehty ennen lautakunnan kokousta ja päätöstä? Sehän on laitonta.
”Asian ilmoitti minulle Jarmo Räihä”, Levänen kertoo.
Kalustehankinnassa oli rikottu sosiaalilautakunnan ottoharkintaa.
Kaupungilla on jyrkät säännöt siitä, että lautakunnalle ei saa laittaa hyväksyttäväksi takakäteispäätöksiä.
Kaupunginvaltuutettujen muodostamilla lautakunnilla on otto-oikeus kaikkiin virkamiesten päätöksiin. Päätökset voi valmistella loppuun asti, mutta hankintoja ei saa tehdä, ennen kuin päätökset on hyväksytty lautakunnissa.
Sosiaali- ja terveysasioista vastaava apulaiskaupunginjohtaja Paula Kokkonen on antanut tästä tiukat ohjeistukset heti astuttuaan virkaansa vuonna 2004.
Jarmo Räihä on ollut valmistelemassa kalustehankintaa Voutilaisen kanssa alusta asti. Räihä kuuluu Voutilaisen hoviin. Hän on sosiaaliviraston johtava asiantuntija, joka on vastuussa muun muassa romanikerjäläisille suunnatusta Rom po drom -projektista.
”Hän on täysin riippuvainen Voutilaisen suosiosta”, kuulen toisaalta sosiaalitoimesta.
Voutilainen on palkannut esikuntaansa henkilöitä ohi normaalin hakumenettelyn. Johtavaksi asiantuntijaksi Voutilaisen johtoryhmään valittu sosionomi Maria Degerman palkattiin ilman julkista hakua ja työnkuvan määrittelyä.
Räihää ja Maria Degermania pidetään Voutilaisen hankalimpina käsikassaroina. Kumpikin on nostettu epävarmaan liehittelijän asemaan ohi virkahierarkian.
Voutilainen sanoo, ettei ole koskaan saanut talouspäällikkö Karhu-Westmanin viestiä, ettei ole koskaan kuullutkaan siitä.
”Kyllä minä olen informoinut häntä. Ehkä hän ei muista, meillä on valtavasti asioita täällä hoidettavana ja miljardin budjetti.”
”Uudessa hankintapäätöksessä on kaksi keskeistä eroa. Talouspäällikkö Karhu-Westmanin kirjeessä oli kilpailuttamisen lisäksi vaatimus, että päätös pitää avata, että mitä hankitaan. Eli päätöksessä pitää ilmoittaa, että sisustetaan sihteerin huonetta ja aulaa ja niin edespäin.”
Kumpaakaan ei tehty. Eikä olisi edes voitu tehdä, kun kalusteet olivat jo matkalla. Mitä ihmettä Voutilaisen ja Räihän päässä on liikkunut? Ensin tehdään omavaltaisia hankintoja sosiaalilautakunnan ohi – ja sitten sosiaalilautakuntaa huijataan.
Hankinta oli pakko saada lautakunnan kokoukseen ja läpi normaalimenettelyn mahdollisimman matalalla profiililla. Siksi Leena Karhu-Westman ja taloushallinnon virkamiehet piti sivuuttaa hankinnan valmistelusta.
Kerron Räihälle, että olen nähnyt päätöslistan. Ei siinä ole mitään avattu, eikä mainittu edes summaa. Päinvastoin. Päätös on muotoiltu mahdollisimman harhaanjohtavasti Johdon kalusteet -nimekkeellä. Siitähän voi helposti tulkita, että kyse on koko 11. kerroksen kalusteista.
Varmistan tämän vielä sosiaalilautakunnan jäseneltä Sanna Vesikansalta, joka oli kyseisessä kokouksessa 7. huhtikuuta. Vesikansa kertoo, että kalustehankinta tuli lautakuntaan viraston läpihuutolistassa, jota valtuutetut eivät katso tarkemmin läpi. Ne kun ovat niitä rutiinipäätöksiä, joissa luotetaan virkamiehen rehellisyyteen.
”Ne ovat otsikoita asioista, jotka sosiaalijohtaja on päättänyt”, Räihä selittää.
Se, että viimeinen sana on kaupunkilaisten valitsemilla valtuutetuilla, on demokratian kulmakivi.
Räihä yrittää vielä taikoa pykäliä, jolla huijauksen saisi valkaistua.
”Alun perin sen piti mennä irtaimen omaisuuden määrärahoista, mutta sitten se päätettiin maksaa sosiaalijohtajan määrärahoista.”
Räihä tietää itsekin, että on samantekevää kummasta rahasta hankinta on tehty. Kaikki yli 15 000 euron hankinnat pitää kilpailuttaa, ja lautakunnan viimeistä sanaa ei saa ohittaa. Vähintään lautakunnan puheenjohtajaa täytyy informoida.
Soitan Sirkku Ingervolle ja kysyn, onko hänelle kerrottu hankinnasta. Tiesikö hän, että Voutilainen toi lautakunnan eteen hyväksyttäväksi hankinnan, joka oli jo tehty?
”Ei minua ole informoitu siitä, että tilaus oli jo käynnissä, kun asia tuli päätöslistalle. Hämmentävää”, Ingero vastaa.
Voutilaisen ja Räihän matalan profiilin taktiikka petti, koska kaupunginvaltuutettu Yrjö Hakanen lukee kaupungin asiakirjat suurennuslasin kanssa.
”Sen jälkeen kun Yrjö Hakasen kirje tuli julkisuuteen, niin sen jälkeen on keskusteltu lautakunnan kanssa ja lautakunta on kuullut sosiaalijohtajaa”, Räihä selittää.
Alan sääliä Räihää. Alainen yrittää selittää johtajansa toimet parhain päin.
Kun lautakunta hyväksyi Voutilaisen kalusteostokset, sillä ei ollut kaikkea tarvittavaa tietoa käytössään. Varsinkaan se ei tiennyt, että tilaus oli jo tehty: heillä ei enää ollut valtaa päättää mistään.
Jarmo Räihä, te olette nolanneet sosiaalilautakunnan ja käyttäneet härskisti hyväksi valtuutettujen luottamusta.
”Kömmähdyshän tässä asiassa tapahtui, että hankinta käynnistyi ennen virallista päätöstä.”
Kaupunginvaltuutetut käyttävät ylintä päätösvaltaa kaupungissa, ja virkamiehet ovat vastuussa lautakunnille. Tämä on demokratian kulmakivi.
Räihä kiistää, että kyseessä olisi sosiaalitomen toimintatapa. Sosiaalitoimessa ei tehdä omavaltaisia päätöksiä eikä ohiteta hankintalakeja.
”Tähän sopii se vanha fraasi, että rapatessa roiskuu”, Räihä sanoo. ”Tässä on nyt käynyt niin.”
Ja lisää:
”Ajatellaan kokonaisuutena vielä tätä asiaa. Huonekalut eivät ole mikään kertaostos vaan ne kestää vuosia ja vuosia.”
_______________
Sosiaali-brändi
”Minähän sanoin jo kerran, ranskalaisia kalusteita ei saanut muualta kuin Divaanista. Jos tuotetta ei ole muualta saatavissa, niin silloin kilpailutus voidaan ohittaa”, Jarmo Räihä sanoo. Lause kuulostaa tutulta.
Tätä samaa perustetta Voutilainen on käyttänyt myös ulkoistaessaan kalliita konsulttisopimuksia muun muassa entisille alaisilleen Diakonissalaitokselle. Esimerkiksi asunnottomuushankkeeseen on palkattu kaikki keskeiset tekijät viraston ulkopuolelta.
Asiantuntijapalvelua ei kilpailutettu, sillä ”vastaavaa asiantuntemusta ei ole muualta saatavissa”, Voutilainen perustelee päätösluettelossaan. Sosiaalitoimessa taas on ihmetelty, miksi talon omat asiantuntijat eivät kelpaa.
Voutilainen puhuu sosiaaliturvasta sosiaalibrändinä. Samaan aikaan kun Voutilainen ulkoistaa asunnottomuusprojektia, hän ajaa alas sosiaalitoimen omia asunnottomuusyksiköitä. Matalan kynnyksen asuntolapaikkoja vähennetään. Asunnottomuusprojektin brändi on ”nimi oveen”. Kaiken on sovittava samaan muottiin.
Seuraus: viime kuukausien aikana asuntoloissa on jouduttu sanomaan 400 kertaa ei yösijaa pyytäville. Sairaaloista kotiutetaan ihmisiä kaduille.
_____________
Miksi sosvirasto tarvitsee RANSKALAISET kalusteet?
Ennen hyvät veljet kestittiin saunassa, nyt nyrkkeilyaitiossa, näin hyvät siskot jää ulkopuolisiksi.