Mitä tarkoitetaan alttarin alla huutavilla sieluilla (Ilm. 6:9-10)?
VASTAUS: Tässä on kysymys vertauskuvallisesta puheesta, joka on ilmestyskirjalle ominaista. Vastaavasti sanottiin Aabelin veren huutaneen (1. Moos. 4:10). Molemmissa tapauksissa on kysymys veritodistajina uskonsa tähden kuolleista. Veri edustaakin "sielua" eli ihmisessä tai eläimessä olevaa elämää (3. Moos. 17:11,14). Näin vuodatetun veren ajateltiin huutavan surmaamispaikan alla hyvitystä. Uskonsa tähden kuolleet osoittavat Kristuksen mieltä eivätkä huuda kostoa, vaan rukoilevat anteeksiantamusta vainoojilleen (Luuk. 23:33-34; Apt. 7:59-60).
Mitä tarkoittavat Jeesuksen sanat: "Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole" (Joh. 11:26)?
VASTAUS: Tässä ei tarkoiteta ensimmäistä kuolemaa, jonka kaikki joutuvat kokemaan (Hebr. 9:27). Se onkin uneen verrattava, koska Kristus herättää siitä omansa (Joh. 11:11-14,25). Uskovien ei tarvitse joutua toiseen kuolemaan (Ilm. 2:11; 21:8).
Mitä tarkoitetaan ilmaisulla, jonka mukaan "kuolleillekin on julistettu evankeliumi" (1. Piet. 4:6)?
VASTAUS: Apostoli viittaa aikaisemmin eläneisiin ihmisiin, jotka ovat jo kuolleet. Heillä on ennen kuolemaansa ollut mahdollisuus tehdä ratkaisunsa Herran puolelle, "niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa" (Room. 1:20).
Kerrotaanko Raamatussa, että Kristus olisi mennyt ristiinnaulitsemisensa ja ylösnousemuksensa välisenä aikana saarnaamaan vangituille sieluille tuonelassa (tai helvetissä)?
VASTAUS: Ajatus kysymykseen on saatu jossain määrin vaikeaselkoisesta tekstistä (1. Piet. 3:18-20). On huomattava, ettei siinä vastoin yleistä luuloa esitetä saarnaamisen tapahtuneen helvetissä tai tuonelassa. Pikemminkin viitataan Nooan aikana eläneisiin ihmisiin, joille tämä arkkia rakentaessaan saarnasi Kristuksen Hengen vaikutuksesta. Herra olisi halunnut pelastaa heidät (1. Moos. 6:3; 2. Piet. 2:5). Onhan evankeliumilla synnin vankeudesta vapauttava voima (Ps. 142:8; Jes. 42:6-7; 61:1; Luuk. 4:18). Vaikka "Jumalan pitkämielisyys odotti" saarnan tuloksia peräti 120 vuotta (1. Moos. 6:3; 1. Piet. 3:20), niin "vankeudessa olleista hengistä" vain kahdeksan vapautui ja pelastui. Sama Henki, joka vaikutti Kristuksen ylösnousemuksessa, oli siis vaikuttanut jo Nooan saarnatessa ja vaikuttaa edelleen. Se vaikuttaa Kristuksen asialla elävien keskuudessa.
Useissa kohdin Raamatussa sanotaan ihmisen joutuvan kuoltuaan tuonelaan. Millaisesta paikasta siinä on kysymys?
VASTAUS: Vanhassa testamentissa tuonelaksi on käännetty alkutekstin sana seol, joka oikeastaan tarkoittaa kuoppaa, koloa tai syvennystä eli hautaa. Uudessa testamentissa vastaava alkutekstin sana on hades, jota kreikkalaisessa tarustossa käytetään kuolemasta. Jeesus puhui tuhosta käyttäen sanaa tuonela. Niinpä Kapernaumin kaupungin oli mentävä "alas tuonelaan" (Luuk. 10:15). Ennustuksen täyttymyksenä se on nykyisin raunioina. "Tuonelan portit eivät -- voita" seurakuntaa, joka on perustettu kalliolle (Matt. 16:18). Tuonela ei tarkoita paikkaa, jossa ihminen jatkaisi tietoista elämää kuoleman jälkeen.
Raamatussa kerrotaan, että Mooses aikanaan kuoli (5. Moos. 34:5-8). Kuitenkin hän ilmestyi Elian kanssa kirkastusvuorella (Matt. 17:1-8). Miten tämä on mahdollista, jos kuollut ei tiedä mitään?
VASTAUS: Mooseksen kuolema oli poikkeuksellinen, sillä Jumala "hautasi hänet -- mutta ei kukaan ole saanut tietää hänen hautaansa" (5. Moos. 34:6). Voidaan pitää selvänä, että Mooses herätettiin kuolleista siinä tilanteessa, josta kerrotaan: "Mutta ei ylienkeli Miikaelkaan, kun riiteli ja väitteli perkeleen kanssa Mooseksen ruumiista, rohjennut lausua herjaavaa tuomiota" (Juuda 1:9). Myös Paavali viittaa Mooseksen ylösnousemukseen kirjoittaessaan: "Kuolema hallitsi Aadamista Moosekseen asti" (Room. 5:14). Elia oli puolestaan noussut taivaaseen kuolemaa maistamatta (2. Kun. 2:3,5,11).
VASTAUS: Tässä on kysymys vertauskuvallisesta puheesta, joka on ilmestyskirjalle ominaista. Vastaavasti sanottiin Aabelin veren huutaneen (1. Moos. 4:10). Molemmissa tapauksissa on kysymys veritodistajina uskonsa tähden kuolleista. Veri edustaakin "sielua" eli ihmisessä tai eläimessä olevaa elämää (3. Moos. 17:11,14). Näin vuodatetun veren ajateltiin huutavan surmaamispaikan alla hyvitystä. Uskonsa tähden kuolleet osoittavat Kristuksen mieltä eivätkä huuda kostoa, vaan rukoilevat anteeksiantamusta vainoojilleen (Luuk. 23:33-34; Apt. 7:59-60).
Mitä tarkoittavat Jeesuksen sanat: "Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole" (Joh. 11:26)?
VASTAUS: Tässä ei tarkoiteta ensimmäistä kuolemaa, jonka kaikki joutuvat kokemaan (Hebr. 9:27). Se onkin uneen verrattava, koska Kristus herättää siitä omansa (Joh. 11:11-14,25). Uskovien ei tarvitse joutua toiseen kuolemaan (Ilm. 2:11; 21:8).
Mitä tarkoitetaan ilmaisulla, jonka mukaan "kuolleillekin on julistettu evankeliumi" (1. Piet. 4:6)?
VASTAUS: Apostoli viittaa aikaisemmin eläneisiin ihmisiin, jotka ovat jo kuolleet. Heillä on ennen kuolemaansa ollut mahdollisuus tehdä ratkaisunsa Herran puolelle, "niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa" (Room. 1:20).
Kerrotaanko Raamatussa, että Kristus olisi mennyt ristiinnaulitsemisensa ja ylösnousemuksensa välisenä aikana saarnaamaan vangituille sieluille tuonelassa (tai helvetissä)?
VASTAUS: Ajatus kysymykseen on saatu jossain määrin vaikeaselkoisesta tekstistä (1. Piet. 3:18-20). On huomattava, ettei siinä vastoin yleistä luuloa esitetä saarnaamisen tapahtuneen helvetissä tai tuonelassa. Pikemminkin viitataan Nooan aikana eläneisiin ihmisiin, joille tämä arkkia rakentaessaan saarnasi Kristuksen Hengen vaikutuksesta. Herra olisi halunnut pelastaa heidät (1. Moos. 6:3; 2. Piet. 2:5). Onhan evankeliumilla synnin vankeudesta vapauttava voima (Ps. 142:8; Jes. 42:6-7; 61:1; Luuk. 4:18). Vaikka "Jumalan pitkämielisyys odotti" saarnan tuloksia peräti 120 vuotta (1. Moos. 6:3; 1. Piet. 3:20), niin "vankeudessa olleista hengistä" vain kahdeksan vapautui ja pelastui. Sama Henki, joka vaikutti Kristuksen ylösnousemuksessa, oli siis vaikuttanut jo Nooan saarnatessa ja vaikuttaa edelleen. Se vaikuttaa Kristuksen asialla elävien keskuudessa.
Useissa kohdin Raamatussa sanotaan ihmisen joutuvan kuoltuaan tuonelaan. Millaisesta paikasta siinä on kysymys?
VASTAUS: Vanhassa testamentissa tuonelaksi on käännetty alkutekstin sana seol, joka oikeastaan tarkoittaa kuoppaa, koloa tai syvennystä eli hautaa. Uudessa testamentissa vastaava alkutekstin sana on hades, jota kreikkalaisessa tarustossa käytetään kuolemasta. Jeesus puhui tuhosta käyttäen sanaa tuonela. Niinpä Kapernaumin kaupungin oli mentävä "alas tuonelaan" (Luuk. 10:15). Ennustuksen täyttymyksenä se on nykyisin raunioina. "Tuonelan portit eivät -- voita" seurakuntaa, joka on perustettu kalliolle (Matt. 16:18). Tuonela ei tarkoita paikkaa, jossa ihminen jatkaisi tietoista elämää kuoleman jälkeen.
Raamatussa kerrotaan, että Mooses aikanaan kuoli (5. Moos. 34:5-8). Kuitenkin hän ilmestyi Elian kanssa kirkastusvuorella (Matt. 17:1-8). Miten tämä on mahdollista, jos kuollut ei tiedä mitään?
VASTAUS: Mooseksen kuolema oli poikkeuksellinen, sillä Jumala "hautasi hänet -- mutta ei kukaan ole saanut tietää hänen hautaansa" (5. Moos. 34:6). Voidaan pitää selvänä, että Mooses herätettiin kuolleista siinä tilanteessa, josta kerrotaan: "Mutta ei ylienkeli Miikaelkaan, kun riiteli ja väitteli perkeleen kanssa Mooseksen ruumiista, rohjennut lausua herjaavaa tuomiota" (Juuda 1:9). Myös Paavali viittaa Mooseksen ylösnousemukseen kirjoittaessaan: "Kuolema hallitsi Aadamista Moosekseen asti" (Room. 5:14). Elia oli puolestaan noussut taivaaseen kuolemaa maistamatta (2. Kun. 2:3,5,11).
Vastaukset 4
Vanhimmat
Aapeli taitaa olla adventisti. Ymmärrän kohdat siten kuin lukee, enkä ala niitä järkeilemään. Ne voidaan osoittaa tosiksi myön monin muualla uudessa tesamantissa olevilla kohdilla.
Paavali pujuu kuolemastaan samaa kuvaa käyttäen: 2.Tim.4:6: Sillä minut jo uhrataan, ja minun lähtöni aika on jo tullut.
Ilm.6:9-10, osoittaa, että sielut tajuavat ja muistavat, eivätkä ole unessa tai tajuttomina. Sielut huutavat Jumalan puoleen, aivan kuten aabelin veri huusi maassa. Marttyyrien huuto ei ole kostonhaluista, vaan Jumalan pyhyys ja vanhurskaus vaatii viattoman veren kostamista väkivallan harjoittajille. Jumala usein viivyttää tuomiotaan, jotta vainoajat saisivat parannuksen. Marttyyrien huuto ei ole myöskään kärsimättömyydestä, vaan siitä innosta johtuvaa, joka halajaa Jumaln tahdon toteutumista. Marttyyrien sielut saivat vanhurskauden merkiksi näyssä pitkän valkoisen vaipan. Heidän tuli vielä vähän aikaa pysyä levollisina, odottaa siis rauhassa, kunnes kaikkien aikojen marttyyrien luku täyttyy. Vasta sitten on tuomion vuoro.
Sinä olet kyllin viisas tajuamaan ja ymmärtämään nämä asiat oikeaksi raamatun valossa, joten kertailen vielä näitä uskosi ja ymmärryksesi vahvistukseksi.Mistä meidät on tehty?
"Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu" - 1. Moos. 2:7
VASTAUS: Jumala teki meidät alussa maan tomusta.
Mitä tapahtuu ihmisen kuollessa?
"Ja tomu palajaa maahan, niinkuin on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin" - Saarn. 12:7
VASTAUS: Ruumis muuttuu uudelleen maan tomuksi. Henki palaa Jumalan luo, josta se on tullut. Sinne palaa niin hyvien kuin pahojenkin henki.
Mitä tarkoitetaan Jumalan luo palaavalla hengellä?
"Ruumis ilman henkeä on kuollut" - Jaak. 2:26
"Niin kauan kuin minussa vielä henkeä on ja Jumalan henkäystä sieraimissani" - Job 27:3
VASTAUS: Jumalan luo palaava henki on hänen meihin antama elämä. Vastaava on eläimilläkin (1. Moos. 1:30; 6:17; 7:15). Se ei ole Raamatun mukaan ilman ruumista tietoista elämää jatkava olento.
Mikä on sielu?
"Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu" - 1. Moos. 2:7
VASTAUS: Sielu on elävä olento. Se muodostuu aina ruumiista ja hengestä. Sielua ei ole olemassa ilman ruumista ja henkeä. Sielu on ihminen kokonaisuudessaan: ruumis henki = sielu.
Kuolevatko sielut?
"Se sielu, joka syntiä tekee - sen on kuoltava" - Hes. 18:19
VASTAUS: Raamatun mukaan vain Jumalalla on kuolemattomuus (1. Tim. 6:15-16). Ihminen on sen sijaan kuolevainen sielu. Herra sanoo, että synnin tähden hänen on kuoltava.
Menevätkö hyvät ihmiset kuollessaan taivaaseen?
"Kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin" - Joh. 5:28-29
"Mitä kantaisäämme Daavidiin tulee, -- hän on sekä kuollut että haudattu; onhan hänen hautansa meidän keskellämme vielä tänäkin päivänä. -- Sillä ei Daavid ole astunut ylös taivaisiin" - Apt. 2:29,34
VASTAUS: Kuollessaan ihmiset (sielut) eivät mene taivaaseen (vain henki) eivätkä helvettiin. Heidän ruumiinsa odottavat haudoissa ylösnousemuksen päivää.
Onko ihminen kuoltuaan tietoisessa tilassa?
"Elävät tietävät, että että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään. -- Myös heidän rakkautensa, vihansa ja intohimonsa on jo aikoja mennyt, -- ei ole tekoa, ei ajatusta, ei tietoa eikä viisautta tuonelassa [haudassa], jonne olet menevä" - Saarn. 9:5-6,10
"Eivät kuolleet ylistä Herraa, ei kukaan hiljaisuuteen astuneista" - Ps. 115:17
VASTAUS: Jumala sanoo, etteivät "kuolleet -- tiedä mitään".
Voiko kuolleisiin saada tietyissä tilanteissa yhteyden?
"Ihminen lepoon mentyänsä ei enää nouse. Ennenkuin taivaat katoavat, eivät he heräjä eivätkä havahdu unestansa. -- Kohoavatko hänen lapsensa kunniaan - ei hän sitä tiedä, vaipuvatko vähäisiksi - ei hän heitä huomaa" - Job 14:12,21
"Eikä heillä ole milloinkaan enää osaa missään, mitä tapahtuu auringon alla" - Saarn. 9:6
VASTAUS: Kuolleet eivät voi olla yhteydessä elävien kanssa (ks. kohdat 12 ja 13), koska he "eivät tiedä mitään". He ovat täysin kuolleita. Heidän ajatusmaailmansa toiminta on lakannut (Ps. 146:4).
Jeesus kutsui kuolleiden tilaa uneksi (Joh. 11:11-14). Miten pitkään he nukkuvat?
"Ihminen lepoon mentyänsä ei enää nouse. Ennenkuin taivaat katoavat, eivät he heräjä eivätkä havahdu unestansa" - Job 14:12
"Herran päivä on tuleva niinkuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla" - 2. Piet. 3:10
VASTAUS: Kuolleet nukkuvat maailman lopulla tulevaan Herran päivään saakka. Siihen asti ihminen on täysin tiedottomassa tilassa.
Mitä Herran omina kuolleille tapahtuu Kristuksen tulemuksessa?
"Katso, minä tulen pian, ja minun palkkani on minun kanssani, antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan" - Ilm. 22:12
"Itse Herra on tuleva alas taivaasta -- ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös -- ja niin me saamme aina olla Herran kanssa" - 1. Tess. 4:16-17
"Kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä -- sillä pasuuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina. -- Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen" - 1. Kor. 15:51-54
VASTAUS: He saavat palkkansa. He nousevat kuolleista, saavat kuolemattoman ruumiin ja heidät temmataan ylös Herraa vastaan. Jos ihmiset saisivat palkkansa jo kuollessaan, ylösnousemuksella ei olisi mitään merkitystä.
Mistä tulevat virheelliset tiedot kuolemasta?
"Käärme sanoi vaimolle: 'Ette suinkaan kuole'" - 1. Moos. 3:4
"Se vanha käärme, jota perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan" - Ilm. 12:9
VASTAUS: Paholainen johti Eevan syntiin väittämällä, ettei siitä olisikaan kuolemaa seurauksena.
Millaista uskomusta kuolleiden tilasta paholainen pyrkii johtamaan ihmisten mieleen?
"Kun he sanovat teille: 'Kysykää vainaja- ja tietäjähengiltä, jotka supisevat ja mumisevat', niin eikö kansa kysyisi Jumalaltansa? Kuolleiltako elävien puolesta?" - Jes. 8:19
VASTAUS: Sielunvihollinen uskottelee, että ihminen jatkaa elämää välittömästi kuoleman jälkeen henkimaailmassa. Edelleen hän väittää, että kuolleiden henkiin voidaan olla yhteydessä. Niin raamatullisena aikana kuin nykyisinkin hän toimii käyttäen apunaan erilaisia noitia, tietäjiä ja meedioita (2. Moos. 7:11-12; 1. Sam. 28:3,7-20; Dan. 2:2; Apt. 16:16-18). Hän on pannut liikkeelle monia kiehtovia opetuksia, joissa yhteisenä on näkemys elämän jatkumisesta välittömästi kuoleman jälkeen.
Miten paholainen tekee väärät opetuksensa uskottaviksi?
"Sillä ne ovat riivaajain henkiä, jotka tekevät ihmeitä" - Ilm. 16:14
"Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin" - Matt. 24:24
VASTAUS: Paholainen saa aikaan hämmästyttäviä ihmeitä. Koska hän voi tekeytyä taivaalliseksi olennoksi, kuten Kristukseksi, Pyhäksi Hengeksi tai "valkeuden enkeliksi" (2. Kor.11:14-15), niin luonnollisesti myös kuolleeksi ihmiseksi. Hän käyttää palveluksessaan myös mitä parhaimmilta näyttäviä sananjulistajia (jakeet 13,15).
Miten uskovat voivat välttyä virheellisiltä näkemyksiltä?
"Nämä -- tutkivat joka päivä kirjoituksia, oliko asia niin" - Apt. 17:11
"'Pysykää laissa ja todistuksessa!' Elleivät he näin sano, ei heillä aamunkoittoa ole" - Jes. 8:20
VASTAUS: Tutkiessaan ahkerasti Raamattua Herran omat havaitsevat totuudeksi sen, että kuolleet ovat todella kuolleita eivätkä eläviä. Sen vuoksi he hylkäävät väitteet, joiden mukaan voitaisiin saada yhteys kuolleiden henkiin. He eivät usko opettajiin, jotka väittävät saaneensa asiasta erityistä valoa ihmeiden kautta.
Miten vaarallisina pidettiin opettajia, jotka väittivät yhteyden kuolleisiin olevan mahdollista?
"Älköön keskuudessasi olko ketään -- joka lukee loitsuja, kysyy vainaja- tai tietäjähengiltä tahi kääntyy vainajien puoleen. Sillä jokainen, joka senkaltaista tekee, on kauhistus Herralle" - 5. Moos. 18:10-12
VASTAUS: Muinaisen Israelin aikana noidat ja vainajien henkien manaajat piti suorastaan hävittää kansan keskuudesta (3. Moos. 20:27). Tämä osoittaa, miten vaarallisena Herra piti harhaan johtavaa opetusta kuolemasta.
Voivatko ylösnousemuksessa herätetyt vanhurskaat vielä kuolla?
"Sillä he eivät enää voi kuolla" - Luuk. 20:36
"Hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva" - Ilm. 21:4
VASTAUS: Kuolema, suru ja itku ovat täydellisesti poissa Jumalan uudistetusta valtakunnasta.
VASTAUKSIA MIELEESI TULLEISIIN KYSYMYKSIIN
Menikö ristillä ollut ryöväri paratiisiin samana päivänä, jona hän kuoli (Luuk. 23:43)?
VASTAUS: Hän ei voinut mennä samana päivänä. Raamattu kertoo, että paratiisi on nykyisin siellä, missä on Jumalan valtaistuin (Ilm. 2:7; 22:1-2). Jeesus ei itsekään mennyt sinne vielä pitkäperjantaina. Seuraavana sunnuntaiaamuna, noustuaan kuolleista, hän sanoi Marialle: "En minä ole vielä mennyt ylös Isäni tykö" (Joh. 20:17). On huomattava, että välimerkit otettiin käyttöön monia satoja vuosia evankeliumin kirjoittamisen jälkeen. Ne eivät siten kuulu innoitettuun tekstiin. Jeesuksen ryövärille osoittamissa sanoissa kaksoispiste on "tänä päivänä" -sanojen edellä, kun se pitäisi olla niiden jälkeen (Luuk. 23:43). Jotta teksti olisi sopusoinnussa muun Raamatun kanssa, sen pitäisi kuulua: "Totisesti minä sanon sinulle tänä päivänä: sinun pitää oleman minun kanssani paratiisissa". Vapahtaja korosti ristiinnaulitsemispäiväänsä, jolloin suurimmankin ryövärin synnit sovitettiin. Hänen sanansa sisälsivät viimeisen tahdon eli testamentin. On syytä vielä todeta, että Jeesuksen tulo kuninkuudessaan on vielä edessäpäin (Matt. 25:31). Vasta sen tapahtuessa kuolleet nousevat Jeesuksen luo (1. Tess. 4:15-17).
Puhutaanko Raamatussa kuolemattomasta sielusta?
VASTAUS: Raamatussa ei kertaakaan sanota sielua kuolemattomaksi.
3. Mitä tarkoitetaan alttarin alla huutavilla sieluilla (Ilm. 6:9-10)?
VASTAUS: Tässä on kysymys vertauskuvallisesta puheesta, joka on ilmestyskirjalle ominaista. Vastaavasti sanottiin Aabelin veren huutaneen (1. Moos. 4:10). Molemmissa tapauksissa on kysymys veritodistajina uskonsa tähden kuolleista. Veri edustaakin "sielua" eli ihmisessä tai eläimessä olevaa elämää (3. Moos. 17:11,14). Näin vuodatetun veren ajateltiin huutavan surmaamispaikan alla hyvitystä. Uskonsa tähden kuolleet osoittavat Kristuksen mieltä eivätkä huuda kostoa, vaan rukoilevat anteeksiantamusta vainoojilleen (Luuk. 23:33-34; Apt. 7:59-60).
Mitä tarkoittavat Jeesuksen sanat: "Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole" (Joh. 11:26)?
VASTAUS: Tässä ei tarkoiteta ensimmäistä kuolemaa, jonka kaikki joutuvat kokemaan (Hebr. 9:27). Se onkin uneen verrattava, koska Kristus herättää siitä omansa (Joh. 11:11-14,25). Uskovien ei tarvitse joutua toiseen kuolemaan (Ilm. 2:11; 21:8).
Mitä tarkoitetaan ilmaisulla, jonka mukaan "kuolleillekin on julistettu evankeliumi" (1. Piet. 4:6)?
VASTAUS: Apostoli viittaa aikaisemmin eläneisiin ihmisiin, jotka ovat jo kuolleet. Heillä on ennen kuolemaansa ollut mahdollisuus tehdä ratkaisunsa Herran puolelle, "niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa" (Room. 1:20).
Kerrotaanko Raamatussa, että Kristus olisi mennyt ristiinnaulitsemisensa ja ylösnousemuksensa välisenä aikana saarnaamaan vangituille sieluille tuonelassa (tai helvetissä)?
VASTAUS: Ajatus kysymykseen on saatu jossain määrin vaikeaselkoisesta tekstistä (1. Piet. 3:18-20). On huomattava, ettei siinä vastoin yleistä luuloa esitetä saarnaamisen tapahtuneen helvetissä tai tuonelassa. Pikemminkin viitataan Nooan aikana eläneisiin ihmisiin, joille tämä arkkia rakentaessaan saarnasi Kristuksen Hengen vaikutuksesta. Herra olisi halunnut pelastaa heidät (1. Moos. 6:3; 2. Piet. 2:5). Onhan evankeliumilla synnin vankeudesta vapauttava voima (Ps. 142:8; Jes. 42:6-7; 61:1; Luuk. 4:18). Vaikka "Jumalan pitkämielisyys odotti" saarnan tuloksia peräti 120 vuotta (1. Moos. 6:3; 1. Piet. 3:20), niin "vankeudessa olleista hengistä" vain kahdeksan vapautui ja pelastui. Sama Henki, joka vaikutti Kristuksen ylösnousemuksessa, oli siis vaikuttanut jo Nooan saarnatessa ja vaikuttaa edelleen. Se vaikuttaa Kristuksen asialla elävien keskuudessa.
Useissa kohdin Raamatussa sanotaan ihmisen joutuvan kuoltuaan tuonelaan. Millaisesta paikasta siinä on kysymys?
VASTAUS: Vanhassa testamentissa tuonelaksi on käännetty alkutekstin sana seol, joka oikeastaan tarkoittaa kuoppaa, koloa tai syvennystä eli hautaa. Uudessa testamentissa vastaava alkutekstin sana on hades, jota kreikkalaisessa tarustossa käytetään kuolemasta. Jeesus puhui tuhosta käyttäen sanaa tuonela. Niinpä Kapernaumin kaupungin oli mentävä "alas tuonelaan" (Luuk. 10:15). Ennustuksen täyttymyksenä se on nykyisin raunioina. "Tuonelan portit eivät -- voita" seurakuntaa, joka on perustettu kalliolle (Matt. 16:18). Tuonela ei tarkoita paikkaa, jossa ihminen jatkaisi tietoista elämää kuoleman jälkeen.
Raamatussa kerrotaan, että Mooses aikanaan kuoli (5. Moos. 34:5-8). Kuitenkin hän ilmestyi Elian kanssa kirkastusvuorella (Matt. 17:1-8). Miten tämä on mahdollista, jos kuollut ei tiedä mitään?
VASTAUS: Mooseksen kuolema oli poikkeuksellinen, sillä Jumala "hautasi hänet -- mutta ei kukaan ole saanut tietää hänen hautaansa" (5. Moos. 34:6). Voidaan pitää selvänä, että Mooses herätettiin kuolleista siinä tilanteessa, josta kerrotaan: "Mutta ei ylienkeli Miikaelkaan, kun riiteli ja väitteli perkeleen kanssa Mooseksen ruumiista, rohjennut lausua herjaavaa tuomiota" (Juuda 1:9). Myös Paavali viittaa Mooseksen ylösnousemukseen kirjoittaessaan: "Kuolema hallitsi Aadamista Moosekseen asti" (Room. 5:14). Elia oli puolestaan noussut taivaaseen kuolemaa maistamatta (2. Kun. 2:3,5,11).
Ja tomu palajaa maahan, niinkuin on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin" - Saarn. 12:7
V: Jumalan lasten osalta tuo jatkuva olemassaolo kuvaillaan elämiseksi Kristuksen kanssa. Heidän sielunsa ei virkoa eloon, vaan jatkaa elämistä kuoltuaankin. Paavali puhui kuolemansa ajankohdasta hetkenä, jolloin hän jättäisi ruumiinsa ja siirtyisi ollakseen Herran kanssa (Fil.1:23). Pietari kuvasi omaa kuolemaansa ruumiin teltan pois panemisella (2.Piet.1:13). Tottakai ruumis kuolee ilman henkeä.
Viimmeisenä päivänä uskovaisen henki yhtyy kirkastettuun ruumiiseen ja ne nousevat haudoista ylös (Joh.5:28-29). Epäuskoiset saavat "vaivan" ruumiin.
Kovin selität ristiin raamattua muihin selkeisiin paikkoihin kun sanot, "etteivät kuolleet tiedä mitään". Mielestäni olet irroittanut tämän asianyhetydestä. Tämän Auringon alla eivät kyllä tiedä mitään, eikä heitä enää muisteta. Joh.11:24. Martta sanoi hänelle: "Minä tiedän hänen nousevan ylösnousemuksessa, viimeisenä päivänä."
25. Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut.
26. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?"
Siis heni jatkaa elämistä, ihmisen kuoltuakkin.
Myös mainitsemani Ilmestyskirjan 6:9-11, puhuvat samaa. Näin on myös Ilmestyskirjan 20:4, Jossa Johannes näki taivaassa jälleen nimenomaan niiden SIELUT, joiden ruumiit ovat mestatut Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden. Myös Lasadus ja rikasmies kertomus puhuu samaa.
Hes. 18:19, puhuu, että "sen sielun(ihmisen) joka syntiä tekee on kuoltava" Tämä on ruumiillinen kuolema, sekä epäuskoinen on myös hengellisesti kuollut (sielu).
Aapeli taitaa olla adventisti. Ymmärrän kohdat siten kuin lukee, enkä ala niitä järkeilemään. Ne voidaan osoittaa tosiksi myön monin muualla uudessa tesamantissa olevilla kohdilla.
Paavali pujuu kuolemastaan samaa kuvaa käyttäen: 2.Tim.4:6: Sillä minut jo uhrataan, ja minun lähtöni aika on jo tullut.
Ilm.6:9-10, osoittaa, että sielut tajuavat ja muistavat, eivätkä ole unessa tai tajuttomina. Sielut huutavat Jumalan puoleen, aivan kuten aabelin veri huusi maassa. Marttyyrien huuto ei ole kostonhaluista, vaan Jumalan pyhyys ja vanhurskaus vaatii viattoman veren kostamista väkivallan harjoittajille. Jumala usein viivyttää tuomiotaan, jotta vainoajat saisivat parannuksen. Marttyyrien huuto ei ole myöskään kärsimättömyydestä, vaan siitä innosta johtuvaa, joka halajaa Jumaln tahdon toteutumista. Marttyyrien sielut saivat vanhurskauden merkiksi näyssä pitkän valkoisen vaipan. Heidän tuli vielä vähän aikaa pysyä levollisina, odottaa siis rauhassa, kunnes kaikkien aikojen marttyyrien luku täyttyy. Vasta sitten on tuomion vuoro.