Mitäs pidätte tästä Lloyd Alexanderin 5-osaisesta "modernin fantasian huipputeoksesta" ???
Mun mielestä prynaidin kronikka on jotain todella upeaa! Se on ihan perusfantasiaa, mutta siinä on oma särmänsä, kuten ihastuttava huumori.
Ajatuksia?
Mun mielestä prynaidin kronikka on jotain todella upeaa! Se on ihan perusfantasiaa, mutta siinä on oma särmänsä, kuten ihastuttava huumori.
Ajatuksia?
Vastaukset 7
Vanhimmat
..olen lukenut. Ihan kivaa fantasiakerrontaa, mutta en siitä sen enempää innostunut. Jotenkin se syyllistyy aika moneen kliseeseen: Esimerkiksi prinsessa, joka haluaisi mieluummin olla soturi eikä suostu menemään naimisiin prinssin kanssa. Ja Taran, sikopaimen, joka oikeasti onkin jotakin muuta. Ehkä nämä eivät vielä silloin olleet kliseitä, kun kirjat kirjoitettiin, mutta kuitenkin...
... kirjoitti kronikan vuosikymmeniä sitten, eivätkä Taran ja Eilonwy olleet kliseisiä hahmoja niihin aikoihin.
Kyseinen sarja oli ensimmäinen fantasiakirjasarja jonka luin, noin 10-vuotiaana ja rakastuin siihen täysin. Luen sen neljän vuoden välein uudelleen ja joka kerta löydän tekstistä ja tarinasta uusia ulottuvuuksia, oman kasvun myötä.
Suosittelen kaikille!
..sitä minä vähän arvelinkin. Ehkäpä aloitin lukemaan sarjaa liian vanhana, ei ollut tarpeeksi sitä jotakin, mikä olisi juuri minuun iskenyt. :)
Se on varmaan sitten tooosi hyvä kirja sarja kun sä sitä noin usein jaksat lukea vai???
Mikä on sen ensimmäisen kirjan nimi? (muutkin saa vastata).
Moi! Olis hauska kuulla, mitä sä Idea, tai kuka muu vaan, tarkoitatte "perusfantasialla"? Kerro lisää prynaidin kronikasta?
Perusfantasiana käsitetään yleensä ns "high fantasy", eli ylhäisfantasia, jossa ihmisten lisäksi esiintyy muita humanoidirotuja, mm. haltiat, örkit, keijut, peikot... Tolkienia pidetään ylhäisfantasian isänä (oikeastaan Tolkienia voitaisiin pitää koko modernin fantasian isänä, mutta se siitä). Perusfantasiaan kuuluvat myös olennaisesti "might and magic", miekka ja magia sekä (yleensä niihin liittyvä) hyvän ja pahan taistelu. Valitettavan usein hyvät ovat perusfantasiassa HYVIÄ ja pahat PAHOJA, vailla mitään kiinnostavia välimuotoja. Nykyään perusfantasiaa ovat mm. Eddingsin kirjat (joita en itse suostu lukemaan niiden rautalangasta väännetyn ja turhan yksinkertaistetun maailmankuvan takia) ja mammuttimaiseksi turvonnut Dragonlance-sarja Forgotten Realms-spinoffeineen. Voisin pitää myös Ajan pyörää perusfantasiana, mutta siinä on tarpeeksi vääntöä kiinnostaakseen jopa meikäläistä :) . (Suomennos vain on syvältä, kuten Karistolla usein...)
Ei-perusfantasiana voisi pitää vaikkapa Orson Scott Cardin Alvin-sarjaa ja Johanna Sinisalon Finlandia-teosta "Ennen päivänlaskua ei voi".
Ihan ekaksi haluan korjata kirjoitusvirheen: Kyseessähän on Prydainin kronikka. Oli yksi ensimmäisiä fantasiasarjoja, joita lukenut olen ja tykästyin tosissani. Nykyään se tuntuu hieman kevyeltä aikuisen makuun mutta lämpimät muistot on mielessä. Ja Kivasti löyhästi kelttimytologian päälle rakennettu tarina. Sanoisinpa, että nykyfantasia on paljon velkaa kyseisille teoksille.
Mitä taas Tulee tuohon high/low -fantasyyn, erona ei oloe rotujen määrä vaan tyyli. Jumalat, lohikäärmeet, demonit ja Silmarillion-tyylinen teksti kuuluvat highiin. Lowissa taas pysytään matalammalla.
Muusta jaottelusta sanoisin, että ensiksi tuli sadut. Nehän ovat fantasiaa...eivätkö? Seuraaava kehitysaste oli Howardin ja kumppaneitten Miekka ja Magia, joka on kaukana nykyfantasiasta. Suunnan ne kuitenkin antoivat ja lähtökohdat. Sitten tuli Tolkien, joka loi nykyfantasian. En ala puhumaan siitä sen enempää. Kaikki tietää, mitä se tarkoittaa. Nykyfantasiasta sitten mielestäni pitää erottaa ns. Roolipelikirjallisuus. Lancet, Realmsit yms. Fantasiaa kyllä, mutta omalla leimallaan. Toiminta usein merkittävämpää kuin perusfantasiassa.
Sitten kehittyi lopulta nykyfantasia uusin muoto. Jostain syystä olen aina kutsunut sitä neofantasiaksi. Vaikka kuulostaa kummalta, näkisin, että Eddingsillä on sormensa osittain pelissä, ainakin yhtenä tämän lajin näkyvimmistä kirjailijoista (En juurikaan pidä herra E:stä. Liian imelää...). Sankarit eivät enää ole yksioikoisia, maailma ei ole niin selvästi jakautunut hyvään/pahaan. Politiikka ja kaupankäynti astuvat näyttämölle (nykyään tätä on viety paljon pidemmälle esimerkiksi Feistin käärmesodissa) . Samoin ilmestyvät myös rahastuskirjat, jotka ovat miljoona sivua paksuja ja niissä on 50 osaa. Ajan polkupyörä esimerkkinä. Äärimmäisen pitkä ja raivostuttavan tylsä sarja. Olis tehhny siitä trilogian, niin homma saattais toimia.
Ja sitten on tietenkin tämä semifantasia. Alvinit yms menee siihen gategoriaan. Ne ovat yleensä mielenkiintoisa.
niin ja lisätään myös harrypotter-fantasia