vastuunkantajaksi. Hän on luonnostaan huolehtiva ja aina tilanteen tasalla, yksin.
Kun mies lähtee, nainen jää melkein aina yksin lasten kanssa, sillä mies tietää ettei äiti koskaan jätälapsiaan. Hän luottaa 100 % naiseen ja siksi on helppo lähteä ja hättää kaikki taakseen.
Mies ei osaa olla yksin joten hän löytää heit uuden seuralaisen kun on vielä vapaa lapsistaan, niin se on helppoa.
Nainen hoitaa lapset, kodin ja käy töissä, ei ole aikaa itselleen tai uuden seuralaisen etsimiseen.
Miehen osa on helppo, nainen taas raataa toisten hyväksi.
Mies on tehty kitisemään vaan valittamaan jopa silloinkin kun on vapaa kaisesta huolesta, pitää valittaa ja arvostella.
Silti naiset jaksaa kaiken keskellä olla hyviä äitejä.
Kun mies lähtee, nainen jää melkein aina yksin lasten kanssa, sillä mies tietää ettei äiti koskaan jätälapsiaan. Hän luottaa 100 % naiseen ja siksi on helppo lähteä ja hättää kaikki taakseen.
Mies ei osaa olla yksin joten hän löytää heit uuden seuralaisen kun on vielä vapaa lapsistaan, niin se on helppoa.
Nainen hoitaa lapset, kodin ja käy töissä, ei ole aikaa itselleen tai uuden seuralaisen etsimiseen.
Miehen osa on helppo, nainen taas raataa toisten hyväksi.
Mies on tehty kitisemään vaan valittamaan jopa silloinkin kun on vapaa kaisesta huolesta, pitää valittaa ja arvostella.
Silti naiset jaksaa kaiken keskellä olla hyviä äitejä.
Vastaukset 16
Vanhimmat
.
no juuri näin on käynyt täällä, yksin saan odottaa ja hommata kaiken tarvittavan. Ei ultrassa käyminenkään ilmaista ole, saati sitten vaunut ym. tärkeät tarvikkeet. Siittäjä viettää yöelämää oman mielensä mukaan..
"Nainen hoitaa lapset, kodin ja käy töissä, ei ole aikaa itselleen tai uuden seuralaisen etsimiseen.
Miehen osa on helppo, nainen taas raataa toisten hyväksi."
Sitten myös nainen näkee ensimmäiset askeleet, kuulee ensimmäisen sanan ja on lapselleen kaikkein rakkain ihminen. Korvakipu valvottaa, mutta sitten lapsi nukahtaa kainaloon ja maailmassa ei voi olla mitään rakkaampaa. Nainen kuulee mitä koulussa on tehty ja opittu, kuka kaveri oli ilkeä kuka maailman paras. Puhutaan peloista, onnistumisista, rakkaudesta...
Itse lähivanhempana olen yrittänyt tukea toisen vanhemman vanhemmuutta vaikka se ei aina ole ollut helppoa. Rahaa en ole juurikaan saanut toiselta vanhemmalta, mutta en ole sitä pyytänytkään. Olen elättänyt lapsen ja kasvattanutkin ja palkinnoksi olen saanut rakkautta. Tänäpäivänä liian moni tuntuu mittaavan asioita rahassa ja omista lapsista pitäisi saada "lomaa". Toivon että useammat osaisivat ajatella realistisesti ennen kuin tekee lapsia, lapset ovat 24/7 läsnä ja toki perheellisellä kuluu enemmän rahaa arjen pyörittämiseen kuin yksin elävällä. Itse olen valintani tehnyt ja tietoisesti hankkiutunut raskaaksi, enkä ole katunut lapsen hankkimista edes eron jälkeen.
"Toivon että useammat osaisivat ajatella realistisesti ennen kuin tekee lapsia, lapset ovat 24/7 läsnä ja toki perheellisellä kuluu enemmän rahaa arjen pyörittämiseen kuin yksin elävällä. Itse olen valintani tehnyt ja tietoisesti hankkiutunut raskaaksi, enkä ole katunut lapsen hankkimista edes eron jälkeen"
Oli kyl niin itseään yhäriruikuttajaa ylistävä kirjoitus ettei voi muuta sanoo ku et: PALAA TODELLISUUTEEN!!
Et varmaan ole pyytänyt etältä rahaa koska olet polttanut sillat välillänne ja olet saanut elarit tililles sossuruinaamisen kautta!!
"enkä ole katunut lapsen hankkimista edes eron jälkeen." !!
Kun mies haluaa hankkia lapsia eron jälkeen niin miten se onnistuu?? Kerro loinen se??!
Onnistuu tietenkin tekemällä niitä teille loisiville yhäriruikuttajille mut kerro miten se MIES saisi lapset OMAKSI, lähihuoltajuutensa piiriin?!
Suomen sosiaalihuolto ei todellakaan anna mitään mahdollisuutta isän lähihuoltajuudelle jos äiti pistää vastaan!
Ja vaikka äiti ei vähä-älyisyydensäkään takia osaisi pistää vastaan niin isällä on siltikin todella pienet mahdollisuudet saada lapsi oman huoltonsa alaiseksi kun sossutantat ovat kuitenkin isää vastaan sillä eihän hän ole nainen!!
Jos lapsen lähi joutuisi kustantamaan edes puolet siitä lapsen kuluista kuten etä osaltaan niin voisi olla aika paljon enemmän lähi-isiä....
tekee kakaroiden isän elämästä helvetin.Erossa jäi äitylille kaikki taloa myöten,silti veisi kakaroiden isältä vieläkin vaikka silmät päästä.Mikään ei riitä ja nyt tyrkyttää kakaroita isälle hoitoon vaika kuinka,yrittää että isi ostaa kaiken krääsän.Tytär 13v ja meikkkejä ym. niin paljon että äitylikin saa meikata.Poika 11v ja mopot ja dirttipyörät,potkulaudat ym.pitää isin hommata.Edes pipoa ei tuo äitsykkä pojalle ostanut,no,isi osti eikä maksanut kuin 45e.Vähän vatutti mutta ei onnistu enään.
Niin sinähän olit se sääliö, joka anto talon erossa eukolle ja itkeskelee nyt pusikoissa vakoillen miten uusioukko istuksii sun rakentamalla terassilla ? Etkä VIELÄKÄÄN ole hommannut elämää? Oivoi...
Ja kyllä harvinaisen tyhmä mies täytyy olla jos ostaa kaiken mitä tenavat keksii pyytää ja kehtaa vielä itkeä että ex-akan syytä. Pipojakin saa ihan alle kymmenen euron, ne mukulathan pyörittää sua miten tykkäävät:D
suivaantuneen uusioeukon tuuletusta.
pidä yleistää, kaikki äidit eivät ole parhaita kasvattajia lapsilleen. On myös äitejä joista ei ole kantamaan vastuuta, tahi huolehtimaan kodista.
Valitettavasti vielä tänäkin päivänä äiti saa poikkeuksetta lähihuoltajuuden lapsiinsa, vaikka isä saattaisi olla parempi vaihtoehto.
Kovasti tuntuu äidit "kitisevän ja valittavan" ainakin tällä palstalla.
Tällä palstalla "kitisevät ja valittavat" vain muutamat etäisät ja heidän aliaksensa "avopuolisot", ja hekin valittavat vain lähin saamasta elatustuen suuruudesta.
Niin.Eivät toki kaikki äidit ole parhaita kasvattajia mutta VALTAOSA äideistä on.Näin se homma vaan menee.Eiköhän niin ole tarkoitettu jo aikojen alussakin!
Tilastoista näkee, että erotilanteissa lapset jäävät yleensä äideille. Kohtaamissani yhteishuoltajuusperheissäkin äiti on todella usein se, jolle juuri sellaisella perinteisellä mallilla sälytetään päätöksenteko ja viimeinen vastuu arjen toimivuudesta. On harvinaista kuulla yhteishuoltajaäidistä, joka joskus nostaa käpälät pystyyn ja sanoo isälle: "Hei, mä en nyt ehdi eläytyä tähän juttuun, voitko hoitaa!"
Ehkä välillä pitäisi :)
Aivan naurettavaa yleistystä monissa kirjoituksissa. Minä olen isänä ollut lähihuoltaja jo toistakymmentä vuotta, siitä lähtien kun lapset olivat vielä vaippaikäisiä. Ja jo avioliiton aikana hoidin pääosin elannon, lapset, siivoukset, ruoanlaitot jne.
harvinaisuus, sillä ylensä lapset jäävät äidille, eikä siitä edes keskustella, etteikö jäisi, se on itesestään selvyys.
Ennen oli häpeellistä jos lapset jäi isälle, silloin oli äiti erittäin huono ihminen, muta isää ei kyseenalaistettu koskaan, jos lapset jä iäidille.
Mutta usea mies on ilahtunut siitä, että ei ole lapsia siinä arjessa, sillä silloin on vapaa ihminen tekemään ja olemaan, ja uusia suhteita keräämään.
Äidit sen sijaan ahertavat vain lastensa eteen, ja miesten mielestä ovat erittäin huonoja ihmisiä ja kitisevät turhasta, kuten elareista ja olemattomasta omasta ajasta.
Varsinkinsilloin kun uusi suhde tulee miehen elämään, silloin se ex eukko vasta huono onkin ja lapset hulluja.
Mutta naisethan kestää mitä vain, miehet murtuu helpommin itsesääliin ja uuden suhteen kannustaessa jättää kaiken entisen elämän sikseen, eikä siinä auta lasten kyyneleet eikä lasten tarpeet, vaan uusi suhde on niin tärkeä, että se kannattaa.
Ja törkeä yleistys sen kuin jatkuu...
leikkasko kone kiinni, kun alkoi taas kirjoitusvirheet paukkua?
Kaikkensa antavat ja ahertavat äidit, on aika katsoa peiliin taas. Huonon itsetunnon pönkitystä on vain tuollainen korvaamattomaksi julistautuminen. Yleistys on tyhmyyttä.