Tuossa Mann´in tokaisussa oli minulla ajattelussa katkos, kun en ollut samaa mieltä, ennenkuin taas tänä aamuna äkkäsin tarkoituksensa monen vuosikymmenen jälkeen. Nuorena nääs olin samaa mieltä, mutta silloin olinkin intohimoinen kirjallisuuden käyttäjä.
Nyt tämän Tsekki-piipahdukseni jälkeen loksahti paikoilleen, ettei ihmisiin voi tutustua...paremmin tai kunnolla...jos ei ole yhteistä kieltä. Ei siinä auta eikä riitä vain silmiin tuijottamiset. Slaavilaisten kielten opetteluni kun on jäänyt vain muutamiin sanoihin, niin en päässyt oikein juttusille tsekkien enkä muidenkaan slaavien kanssa Prahassa. Siellä tuntui ihmisillä vieraiden kielten osaaminen aika vähissä, jotenkuten englantia, jos sitäkään. Käsilläpuhuminen ei riitä, no...ehkä kaupassa jollain lailla.
On se todella hyvä pääoma, jos osaa edes jotenkuten jonkin kieliryhmän kieltä: romaanisista kielistä vaikka ranskaa, germaanisista englantia tai saksaa, slaavilaisista vaikka venäjää. Muut kieliryhmät, Aasian ja Afrikan jääkööt ihan mainitsematta. Ajatella, että jiddish-kin on germaanisiin kieliin kuuluva kieli, vaikkei siinä käytetä latinalaista kirjaimistoa.
Niin, ensimmäistä kertaa olin aika "ulalla" siellä Prahassa. Aina olen halunnut ja haluan maan ihmisiin tutustua, ja tähän saakka se on käynytkin päinsä, jos olen sellaisissa maissa käynyt, joiden kieltä osaan edes auttavasti ymmärtää ja puhua. En kyllä ole niin mahdottomasti matkustellutkaan elämäni aikana, halua olisi aina ollut, muttei tietysti mahdollisuutta.
Kyllä vieras maa (ihmiset) aukeaa eri tavalla, jos maan kieltä edes jotenkin osaa.
Prahassa esimerkiksi ranskalaispariskunta hississä, muutaman repliikin jälkeen huomasimme olevamme melkoisen samalla aaltopituudella, jopa madamen kanssa halasimme lähtiäisiksi ja vakuutimme tapaavamme.
Kielitaidottomuus estää monta mielenkiintoista asiaa. Kerran sattui Tampere-Helsinki-junassakin mieleenjäävä "tutustuminen"....kuulin, kun pariskunta jutteli portugaliksi, joten kohteliaasti menin kysymään, ovatko he Portugalista. Ja olivathan he, minäkin pärjäsin vaatimattomalla portugalintaidollani.
Rohkeasti kun vaan puhuu välittämättä virheistä, ihminen on aina mielenkiintoinen, monta tuttavuutta jää syntymättä, jos ei rohkene vaikka heikommallakin taidolla ryhtyä juttusille. Monta hauskaa ja mieleenjäävää hetkeä on kokenut ihan tuntemattomien ihmisten seurassa.
Nyt tämän Tsekki-piipahdukseni jälkeen loksahti paikoilleen, ettei ihmisiin voi tutustua...paremmin tai kunnolla...jos ei ole yhteistä kieltä. Ei siinä auta eikä riitä vain silmiin tuijottamiset. Slaavilaisten kielten opetteluni kun on jäänyt vain muutamiin sanoihin, niin en päässyt oikein juttusille tsekkien enkä muidenkaan slaavien kanssa Prahassa. Siellä tuntui ihmisillä vieraiden kielten osaaminen aika vähissä, jotenkuten englantia, jos sitäkään. Käsilläpuhuminen ei riitä, no...ehkä kaupassa jollain lailla.
On se todella hyvä pääoma, jos osaa edes jotenkuten jonkin kieliryhmän kieltä: romaanisista kielistä vaikka ranskaa, germaanisista englantia tai saksaa, slaavilaisista vaikka venäjää. Muut kieliryhmät, Aasian ja Afrikan jääkööt ihan mainitsematta. Ajatella, että jiddish-kin on germaanisiin kieliin kuuluva kieli, vaikkei siinä käytetä latinalaista kirjaimistoa.
Niin, ensimmäistä kertaa olin aika "ulalla" siellä Prahassa. Aina olen halunnut ja haluan maan ihmisiin tutustua, ja tähän saakka se on käynytkin päinsä, jos olen sellaisissa maissa käynyt, joiden kieltä osaan edes auttavasti ymmärtää ja puhua. En kyllä ole niin mahdottomasti matkustellutkaan elämäni aikana, halua olisi aina ollut, muttei tietysti mahdollisuutta.
Kyllä vieras maa (ihmiset) aukeaa eri tavalla, jos maan kieltä edes jotenkin osaa.
Prahassa esimerkiksi ranskalaispariskunta hississä, muutaman repliikin jälkeen huomasimme olevamme melkoisen samalla aaltopituudella, jopa madamen kanssa halasimme lähtiäisiksi ja vakuutimme tapaavamme.
Kielitaidottomuus estää monta mielenkiintoista asiaa. Kerran sattui Tampere-Helsinki-junassakin mieleenjäävä "tutustuminen"....kuulin, kun pariskunta jutteli portugaliksi, joten kohteliaasti menin kysymään, ovatko he Portugalista. Ja olivathan he, minäkin pärjäsin vaatimattomalla portugalintaidollani.
Rohkeasti kun vaan puhuu välittämättä virheistä, ihminen on aina mielenkiintoinen, monta tuttavuutta jää syntymättä, jos ei rohkene vaikka heikommallakin taidolla ryhtyä juttusille. Monta hauskaa ja mieleenjäävää hetkeä on kokenut ihan tuntemattomien ihmisten seurassa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.