Mistä olet toisille kateellinen?

pakko se on myöntää, vaikka se hävettää; kauneus. Eräs tuttuni on todella kaunis, viisas ja vielä huumorintajuinenkin. Kaiken lisäksi vielä mukava minulle, ymmärtäväinen, mutta en voi tuntemalleni vihalle mitään. Niin valitettavaa kuin se onkin. Varsinkin huonoina päivinä lähes tulkoon vihaan kyseistä ihmistä ja sitten taas häpeän omaa tunnettani. NORMAALIAKO?

Voin sanoa tuntevani kateutta, jopa pientä katkeruutta ihmisiä kohtaan joilla on huolehtiva ja rakastava äiti. Omani ei ollut kumpaakaan ja sitä virkaa jo pentuna piti ite hoitaa ku äiti saattoi viikoksi kadota teille tietämättömille ja jättää minulle pienemmät sisaret hoidettavaksi. Itellä ikää ruhtinaalliset 13v sillon. Ja tuossakaa ollu ku jäävuoren huippu.

ei oo narsistisen alkoholistin lapsena helppo olla.

aika..sen puute saa minut kateelliiseksi. n ehkä osaa organisoisda omaa ajankäyttöäni, aina tuntuu olevam kiire!
lisäksi kadehdin ihmiaiä, jotka pärjäävät muutaman tunnin yöunilla ja heräävät virkeinä ja hyväntuulisina!

"kateellinen" niille, jotka ovat löytäneet aidon rakkauden ja ystävyyden elämänkumppanista. Toivoisin itsekin löytäväni mutta haaveksi taitaa jäädä. Kaikki aniharvat fiksut ovat varattuja ja varattuina pysyvät juuri siitä syystä, että tietävät miten homma toimii. Tyhmiä on vapaalla jalalla tai salarakkaina mutta ei heistä saa kunnon elämänkumppania, joka ymmärtää. En ikinä edes yrittäisi iskeä ketään varattua, koska se on yksinkertaisesti tyhmää.
Yksin taidan jäädä mutta sekin on parempi vaihtoehto kuin huono parisuhde.

koska ovat ammattitaitoisempia kuin minä ja kaiken lisäksi nuorempia!!!

Olen kateellinen kun kaverit puhelee miten heidän vanhempansa / ystävät ottavat lapsia joskus hoitoon.itestä tuntuu että ainut oma aika on hammaslääkärissä käynti missä ei tarvitse pitää lapsia mukana. puhumattakaan ajasta kahdestaan mieheni kanssa. tulis joskus joku ja sanos että oma-aikas ja tee mitä haluat minä olen muksujen kans...siittä olen toisille kateellinen......

Enpä ole kateellinen ja miksi kannattais olla kun ei siitä ole mitään hyötyä.
Olen ihan tavallinen sälli, en komea en ruma ja vaimo sekä lapset kuuluu perheeseeni.

Yritän elää onnellisena sillä mitä mulla on ja rakastaa perhettä ja lähimmäisiäni, rahaa on sen verran, että tulen ihan OK toimeen, en ole rikas enkä köydä, on sopivasti elämässä harrastuksia ja haasteita.

Miksi hemmetissä pilaisin omaa ja läheisteni elämää olemalla kateellinen tai muutoin ajatella katkerasti ja vihaten ympäristössäni olevia epäkohtia. Kateus on pahasta ja enkä ole koskaan ainakaan tietoisesti ollut katea kenellekään enkä jatkossakaan ryhdy kateaksi.

En kait vaan osaa olla katea, missään nimessä en edes halua olla katea, näin on paljon kivempaa elää.

Olen tässä yrittänyt miettiä mistä olisin kateellinen jollekin??? En mistään.

Olen kateellinen..vai onko se kateutta, ehkä pikemminkin harmitusta omalta osaltani, toisinaan kun luen lehdistä ym. minua nuoremmat ovat matkustaneet paljon, opiskelleet pari ammattia ja olleet töissä monta vuotta ja heillä on harrastukset ja kaikki.
Itse en ole saavuttanut enkä tehnyt mitään, VIELÄ.

Olen kateellinen jotka ovat löytäneet sen "oikean" Itellä vain huonoja suhteita tai hyviäkin löytyy mitkä ajan myötä muuttuneet huonoiksi. Sen jälkeen olen päättänyt et parempi yksin kuin huonossa suhteessa.

Mä olen kateellinen niille joiden taloudellinen tilanne sallii jouten olon siinä kun itse joudun käymään töissä. Mä olen myös kateellinen niinlle, jotka saavat rahaa "ilmaiseksi". Olis kiva jos olis niin paljon fyrkkaa, että vois lähteä ja muutta minne vaan. Itse lähtisin talven tieltä todennäköisesti floridaan tai vaihtoehtoisesti meksikoon. Tai jos kyllästyisin niin ihan sama vaikka lähtisin pikaisesti japniin - ihan sama, kunhan jonekin.

Ainoa mistä olen kade on kiinteä vatsa (itsellä melkein kiinteä mutta haluaisin täydellisen vatsan:)

Tämä ei mene kateellisuuden piikkiin vaan ihailun: ihailen ihmisiä, niin miehiä ja naisia, joilla on sitä jotakin kaunista sointua puheessaan tai he ovat erittäin vakuuttavia puhuessaan ja heiltä sujuu töissäkin asiakastilanteet koska sana luistaa.. itse en aina tiedä mitä sanoa vieraalle ihmiselle, kun "sosiaaliset kemiat" eivät törmää yhtään.

On tutkittukin juttu että ihmiset, jotka puhuvat matalalla äänensävyllä, vakuuttavat puheillaan enemmän kuin kimakasti puhuvat...

Muuten en ymmärrä ihmisiä jotka ovat kateellisia toisilleen, ihailkaa mieluummin toisianne! Näin voitte saada jotain hyvää myös itsellenne!

Minun kateuttani on kait aika vaikea ruokkia. Täytyisi olla jokin mitä himoita että olisi jollekkin kateellinen.
Määrittele mitä on kateus, sillä muuten on vaikea sanoa olevansa kateellinen.

Olen kateellinen hoikille ihmisille. Olin joskus itsekin hoikka mutta nyt en tahdo päästä niihihm ittoihin millään. Lisäksi olen kateellinen niille joilla on läheiset välit vanhempiinsa, omat välit kun ovat lähinnä sellaiset virallisen oloiset. Muuta en nyt keksi, aika hyvin taitaa siis mennä. Ja onhan mulla paljon mistä muut ovat kateellisia. Varsinkin yksi kaveri tuntuu olevan todella kateellinen ja siksi haukkuu ja vähättelee mua aina kun tilaisuus tarjoutuu, kännissä oikein kunnolla ja peittelemättä. Mutta ymmärrän mistä se johtuu, hänen tarvitsee saada tuntea itsensä paremmaksi ja siksi nostaa itseään mua ylemmäs. Lisäksi takana on vaikea lapsuus ja nuoruus, eikä vielä aikuisenakaan kovin hyvin mene. Yritän siinä tukea ja ajatella ettei hän varsinaisesti halua loukata minua.

Elämä on kuraa ,rahaa ei koskaan ,muut tuntus näyttävän kauniimmalta kun minä,kavereilla menee töissä paremmin kun mulla . Mut ei: On helppoo olla onnellinen ,kun tyytyy siihen mitä on.. Jätetään siis tyhmät kateellisuudet sikseen,eiks jea?! :) Kun
joillakin köyhissä maissa oikeesti menee niin paljon huonommin:/

Olen kateellinen muiden ulkonäöstä. Minusta tuntuu että kaikki ystävättäreni ovat kauniimpia, hauskempia ja mukavampia, kuin minä. Tunnen kateutta myös tuntemattomia ihmisiä kohtaan: varsinkin kauniit vaatteet, kengät ja huoliteltu olemus saavat minut tuntemaan itseni rähjäiseksi rumilukseksi. Minusta tuntuu myös, että kaikki miehet pitävät enemmän ystävistäni, kuin minusta.

Kauneus taitaapi olla minullakin. Itseni saan siedettävän näköiseksi kasalla pakkelia naamassa, mieluummin olisin luonnon kaunis. Olen kateellinen oikeastaan kaikesta, nenänmuodosta, silmienkoosta ja silmäpussittomuudesta, kapeista kasvoista, isommasta välistä ylähuulen ja nenän välillä, isommista rinnoista, timmimmästä vatsasta, pituudesta, kulmakarvoista.. Oikeastaan ihan kaikesta. Monesti tulee kamala epätoivo ja alkaa itkeä vollottamaan peilin edessä. Myös tietyille materiaalisille jutuille olen usein kateellinen.

Kateellisuuskin pitää mielestäni osoittaa kohteliaisuutena toiselle, ei matkimisella tai haukkumisella. Itse en koskaan hauku mielestäni kauniita ihmisiä, kehun tai mietin vain mielessäni. Matkimiseenkaan en mene mukaan, ärsyttää, jos minuakin matkitaan.

Mutta kerranki hyvä aihe! :>

läheisten onnellisista parisuhteista, joidenkin ihmisten loppumattomasta energiasta, lapsista. mielenterveydestä->mielekkäästä työstä. itsellä ollut kovaa koulua lapsuudessa, mistä seurannut masennus loi aukon cv:en, eikä ammattiakaan ole vielä saanut luettua itselle. pää on kyllä hyvässä kunnossa nykyään, vaikka toimintakyky onkin alhainen. rahastakin välillä, vaikka tähän köyhyyteen on jo aika tottunut;)

iloinen ja onnellinen pystyn kyllä olemaan toisten kohtaamasta onnesta. se tuo toisaalta lohtua, että ehkä mullakin sitten joskus on ihana mies, ihania lapsia ja jos ei nyt ihan mielekäs, mutta jopa ehkä siedettävä työ:)

hyvä toimeentulo ja on itselleen saanut hankkia kaiken tarpeellisen niin en ole kateellinen kenellekkään janiin edelleen. Itse ajelen kohtuuhintaisella käytetyllä autolla na naapurit pistävät viimeiset roponsa uuteen autoon mutta solloin jää etelän matkat tekemättä kun kaikki rahat ovat autossa ja niin edelleen.
Kateus on kommnistien uskonto ja kapitalisllä ei ole kaettua ollenkaan.

on hyvä nainen tai perheonnesta.

... olla kateellinen???????????
MInulla on kaikki mitä katson tarvitsevani. Elän ja annan muiden elää!!!!!

Kadehdin sitä, että joku nainen on hoikka sekä kaunis. En ole itse lihava, vaan semmonen niin sanotusti normaali. Tiedättehän, juuri tätä kokoa 38/40. Aaaaargh. Kauniiksi kehuttu, mutta mitä v*tun merkitystä.
Tämä on idioottia, tiedän sen itsekkin. Mutta en voi mitään. Tai voisinhan mä kuntoilla enemmän, mutta millä helvetin itsekurilla. Lässynlässyn, itse olen soppani keittänyt.

en mistään.

etten mistään. Syynä ei suinkaan ole se, että elämäni olisi täydellistä, kenenpä olisi. Tiedän vain, että useimmat, joilla jotakin kadehdittavan upeaa elämässään on, ovat sen ansainneet tavalla tai toisella. Jokainen saavutus elämässä vaatii myös tietyn määrän uhrauksia toisista asioista.

Olen kateellinen kaikille, joilla on mielekäs tai edes sellainen työ, ettei se syö elämäniloa ja terveyttä pois.

Olen yli 40v ja muuten tyytyväinen elämääni, mutta vihaan jokaista työvuoroa, koska työpaikka on niin perin juurin ongelmainen. Välillä syyttelen itseäni ankarasti, kun en nuorena opiskellut kunnon ammattia tai etsinyt kohtuullista työpaikkaa. Välillä koetan ajatella järkevästi, että kuukausipalkka on sentään parempi juttu kuin työttömyys, mutta .. Olkaa onnellisia kaikki te, joilla on mukavat työtoverit, eikä töihin meno stressaa!

Vaikka elämäni onkin ihan onnellista kaikesta huolimatta,olen toisinaan kateellinen lapsista joita en ole saanut ja aviomiehestä joka on terve koska omalla miehelläni on paljon sairauksia.

Siitä, että ihmisillä on rakastamansa ihmiset niin lähellä.

Ei tyhjätaskuorjille voi olla kateellinen mistään.

Olen kateellinen itselleni, sille, jollainen olin vielä 10 vuotta sitten. Enään ei kaikki asiat puhuttele samoin kuin ennen.

Huolettomuus ja hyvä omanarvontunto. Itsellä on ollut jo jonkin aikaa ahdistusta ja huolehdin tietysti kaiken mahdollisen pieleenmenemisestä. Olisi ihanaa kyetä olemaan yhtä positiivinen kuin jotkut ystäväni, omata sitä uskoa itseen, ja ettei jäisi asioita tekemättä taas kerran sen perhanan ahdistuksen takia.

Oon tosi kade niille, joilla on kunnolliset hyvät vanhemmat. Oon jo 33v nainen, jolla on 2 lasta ja mies sekä ihan "normi" elämä muuten. Omat vanhemmat vaan ei ole yhtään sitä, mitä vanhemmilta yleensa odottaisi (äiti juoppo, isä narkkari). Se harmittaa toisinaan ja lujaa! Olkaa ihmiset onnellisia, jos olette saaneet kunnon vanhemmat!

Kadehdin ystäviäni kahdesta syystä.

Ensinnäkin heillä on rohkeutta.

Tuon rohkeuden avulla he ovat saaneet itselleen uudet talot, autot, loistavan uran, hyvät harrastukset, paljon ystäviä, hyvän ulkonäön, ovat ajaneet rumimmat naiset pois ja ottaneet tilalle kunnon edustusvaimot jotka eivät ole ainoastaan kauniita, vaan sen lisäksi älykkäitä ja hyvin koulutettuja.

Minua ei maallinen omaisuus kiinnosta, sitä on tarpeeksi itsellänikin, mutta sen sjiaan haluaisin olla yhtä rohkea ja ulospäinsuuntautunut kuin he ovat koska he uskaltavat tehdä päätöksiä ja päätöksen jälkeen viedä asiat loppuun asti, oli lopputulos sitten mikä tahansa. He eivät murehdi menneitä vaan jatkuvasti käyvät loputonta taistelua sopeutuakseen rohkeasti vaihtuviin tilanteisiin.

Toiseksi kadehdin kahden ystäväni lahjakkuutta sekä sinnikästä työtä sen eteen että he saivat uskomattoman onnenpotkun ja saivat tehtyä harrastuksestaan itselleen ammatin ja sen loistavan uran. Kovinkaan moni lahjakas ihminen ei saa koskaan tehtyä harrastuksestaan itselleen tuottavaa ammattia, joten siinä mielessä kyse on onnenpotkusta. Tuurista ei ole kyse, koska he ovat tehneet valtavasti töitä oman harrastuksensa ja itsensä kehittämisen eteen.

mulle on sanottu että "pitää tyytyä siihen mitä on." Mutta mun mielestä pitää aina olla tavoitteita. Pieni kateus on tervettä ja siitä saa puhtia omiin tavoitteisiin. :)

joilla on ystäviä.
Olen pitkäaikaisesti sairas ihminen,jonka "ystävät" ovat tyystin unohtaneet.
Koskaan en ole mitään pahaa kenellekään tehnyt enkä pahoja toisista puhunut.Vuosien mittaan puhelin on lakannut soimasta ja postilaatikko ammottaa tyhjyyttään(mainoksia lukuunottamatta).En edes koskaan ole valittanut omasta tilastani joten sekään ei voi olla syy miksi "ystävät"ovat kaikonneet.Olen pyrkinyt sen sijaan olemaan positiivinen.Voiko tämä johtua sitten siitä että kenties "ystäväni" ovat kateellisia minulle,kun "saan"olla nuorehkona ihmisenä eläkkeellä,ja siitä että muuten elämässä asiani ovat hyvin:on hyvä mies,lapset jo maailmalla ja mukava talo maaseudulla.
Olen tässä yksinäisyydessäni jopa katkeroitunutkin.Enkö minä kelpaa enää ystäväksi kenellekään?

Nyt vituttaa ja täynnä kateutta kun naapuri kehui voittavansa illalla Suomen suurimman jättipotin lotosta. Saasta miten hyvä tuuri sillä pellellä on. Ja kehuu perkele etukäteen voittoaan. Meinasin leipasta turpaan mutta akka esti vetämällä kädestä pois. Onneksi oli äidin diapamit kotona niin sai sen ja kaljan avulla olon balansiin. Illalla käyn lottoarvonnan jälkeeen paskantamassa sen ovimatolle.

Kadehdin miehiä, ainakin joitakin. Heillä kun ei tunnu olevan semmoista fyysistä eikä psyykkistä läheisyyden kaipuuta kuin minulla tai naisilla yleensä. Heistä joillekin riittää nettiporno.

Musikaalisuudesta ja älykkyydestä kaikista eniten.
joskus kauneudesta

Muistatteko Valion maitotytön, kuulemma, Pilvi Hanhikorpi;"Isot hinkit"...

Paino,muut ovat kevyit ja hoikkia minä olen läski

Onnellisesta avioliitosta, huoh!

Kadehdin rouvia, kaksi lompakkoa ja ei tarvitse ajatella omilla aivoillaan ( tämä ei koske kaikkia rouvia).

Vaimoille joiden mies käy töissä.
Ja kateellinen sellaisille jotka ei mieti turhia ja mieti pikkuasioita. Ja jotka eivät ole turhan tarkkoja ja syyllisyydentuntoisia mitäätömistä asioista vaan osaavat käyttää järkeään oikealla tavalla.

mutta v...tt..aa ihan sairaasti ku on joku s..nan iso loton jättiarvonta ja haaveilet voitosta niinku suurin
osa suomalaisista vaikka mahdollisuus voiton kohdalleosumiseen on hiukan parempi kuin huuhkajilla päästä
MM-kisoihin.Ja kun joku sitte sen p....le yksin vielä voittaa ja lottotyttö suu korvissa hehkuttaa onnea sekä
tämän jälkeen iltapäivälehdet arvuuttelee montako mersua tahi kossupulloa sillä summalla saisi.Olisin kyllä
mieluummin hyvä voittaja kuin huono häviäjä.

Jo lapsesta asti huomasin kadehtivani toisten lasten vanhempia...joilla oli iloiset, huolehtivat hellät vanhemmat. Kaikkien heidän lapsista on tullut tasapainoisia aikuisia.

Itse olin 6-vuotiaana huostaanotettu ja lastenkodissakin kasvanut. Uudessa kodissa oli vanha kasvatusäiti, jota tavallaan opin rakastamaan, mutta minulla oli aina tunne, että en saanut vastarakkautta.
Teini-ikäisenä olin todella vaikea tapaus hänelle ja riitelimme ja huusimme toisillemme päivittäin.

Tilanne helpottui kun muutin pois kotoa, menin naimisiin ja sain lapsia. Tosin lapsuuden kokemukset, varmasti myös geenitkin, ovat vaikuttaneet siihen, että en koe olevani täysin tasapainossa nykyäänkään. Olen hyvin ujo, arka ehkä jopa ihmiskammoinen välillä. Joskus tuntuu siltä, etten enää haluaisi puhua ollenkaan.

Olin aikoinani kateellinen upseeri hääpäistä, mutta en enää, kun avioeroja juuri tulee näille "upeille" pareille ja ovat Hurstin jonossa leipää pyytämässä. Naurettavaa on tää suui teatteri. Tää pari omisti aina kalleimmat vaatteet mitä löysivät kaupoista, hienoin auto, ameijan ylennykset juhlittiin komeasti samoin muut herrain juhlat, valokuvat näyteltiiin tutuille "joka on eräänlaista huijausta", että näin meillä pelataan. Tavalliset ihmiset pidettiin idiootteina ja kumipäinä. Hienoja ammattinimiä viljeltiin esittelemällä. Olihan ne ammatit kyllä hyvät, mutta en moista meuhaamista ole ennen nähnyt ja kaikkiin herrakerhoihin tää pari osalllistu. (kok). Viimein satu päättyi siihen, että joivat ja mässäsivät omaisuutensa, että omaisuus meni alta. Vuokralla ja kummatkin erossa. Nyt kyysytään kaikki sos.huollon edut tarkkaan. Mitäs Sanotte. !!!!

Olen kateellinen vaimolleni, kun hän saa kulkea hameessa ilman, että herättää huomiota.

Olen kateelinen hyväihoisille ihmisille.
Itse kärsinyt huonosta ihosta yli 5vuotta.
Ja myös heille joilla ei ole sosiaalisten tilanteiden pelkoa.

Olen kateellinen työkaverini miehelle, kuinka älykäs ja huomioonottava vaimo hänellä onkaan. Onneksi saan edes hieman nauttia näistä asioista edes töissä. En ajattele häntä seksuaalisesti, vaan ainoastaan hyväntahtoisena ihmisenä. En tiedä enempää heidän perhe-elämästään, mutta työmaailmassa kaikki asiat sujuvat.

Kiitos kaunis

Olen kateellinen ihmisille joilla on paljon ystäviä. Olen kateellinen niille naisille jotka ovat saaneet rakkautta osakseen, heillä on mies ja lapsia, oma koti. Olen kateellinen niille, jotka ovat saaneet töitä ja olleet samassa paikassa kymmeniä vuosia töissä. Olen kateellinen niille, jotka pystyvät tekemään ihan mitä työtä tahansa, itsellä terveys ei enää kestä tiettyjen alojen töitä. Olen kateellinen joillekin naisille heidän kauneudestaan, itse olen rumaksi syntynyt ja haukuttu. Ehkä maailma olis ollut mullekin vähän parempi, jos ulkonäkö olis ollut edes hiukan ihmismäisempi.

1. Itsevarmuus oman kauneuden suhteen

En varmaan koskaan pysty kokemaan itseäni kauniiksi. Liittynee koulu- ja kotikiusaamiseenkin, kun lapsena minulle erittäin monet miespuoliset, oma isä ja veli lukaanmukien, tekivät selväksi, että olen erittäin ruma, enkä tule koskaan löytämään rakastavaa miestä. Saan nykyään paljon positiivista huomiota miehiltä, jopa isä ja velikin ovat kehuneet kohentunutta ulkonäköäni. Koen itseni kuitenkin aina rumaksi, ja se ahdistaa minua.

Joskus olen kateellinen naisille, joista näkyy, että he ovat itsevarmoja ja tyytyväisiä omaan ulkonäköönsä. Kauneuskin joskus aiheuttaa kateutta, mutta ei todellakaan siinä määrin kuin itsevarmuus. Toisaalta itsevarmuuskin voi olla pelkkä opittu rooli, eikä se välttämättä pohjaa sisäisiin tunteisiin. Minuakin aina välillä kiitellään siitä, kuinka itsevarmas ja reipas muka olen, koska käytyökseni kuulemma antaa minusta sellaisen kuvan.

2. Kyky elää kurinalaista elämää

Joskus tunnen kateutta esim. kehonrakentajia kohtaan, koska he pystyvät pitämään itsensä niin hyvin kurissa. En siis itse tahtoisi olla kehonrakentaja, mutta se itsekuri minua kiehtoo. Vastaavia ovat esimerkiksi aatteelleen tai uskonnolleen omistautuneet ihmiset, jotka pystyvät elämään säädöksien mukaan.

3. Määrätietoisuus ja kyky elää sen mukaan

Liittyy tuohon omistautumiseen ja kurinalaisuuteen, mutta eri tavalla. Minä alan aina hirveästi epäröidä, mitä minun pitäisi tehdä elämässäni. Jotkut ihmiset vain ihastuvat johonkin asiaan ja alkavat toteuttaa sitä saman tien suurella innolla. Oma epävarmuuteni estää minua tekemästä samoin.

Mä olen kateellinen mun ystävälle..
Se saa miehen ku miehen huomion..
mut sit jos joku mies antaa mulle huomioo ni ystävä tulee siihe et se mies ei enää nää mua..
Oon tällä hetkellä äärettömän ihastunu yhteen mieheen, mut pelkään vaan et jos tän miehen kans alkaisin seurustelee ni et tuleeko ystävä siihe iskemään sen ja vie sen multa..

Niinkuin aiemminkin tuolla jo kirjoitettiin, terveydestä kateellinen minäkin. Tosin itsellä ei kyse vakavasta sairaudesta todellakaan, vaan kaikinpuolin elämää rajoittavista vatsavaivoista, joihin ei helpotusta tunnu löytyvän. Haaveilen että jonakin päivänä voisin elää ihan tavallista elämää, ilman huolta siitä että saisi taas hävetä mahan toimintaa ihmisten ilmoilla, voisi kyläillä ystävien luona ramppaamatta jatkuvasti vessassa, käydä töissä tai opiskella, syödä normaalia ruokaa, seurustella, mennä yökylään tuttavien luokse..
Niiden, jotka eivät ole näistä ongelmista kärsineet on vaikeaa edes kuvitella miten invalidisoiva vaiva näin mitättömältäkin kuulostava asia voi olla.
Ja se häpeän määrä, minkä nämä vaivat saa aikaan on jotain aivan kamalaa..

Mä olen kateellinen mun iso veljelle. mun veli on saamaton, laiska, huomattavan ylipainoinen joka juo alkoholia joka viikko, eikä tee muuta kuin istuu tietokoneen ääressä 12 tuntia päivässä. ei ole tehnyt töitä moneen vuoteen, ei ole urheillut 20 vuoteen mut siltin sillä on ollut monta tyttöystävää ja pitkiä suhteita. nyttenkin on seurustellut 5 vuotta nätin naisen kanssa Sitä ennen oli 7 vuoden suhden todella nätin naisen kanssa. en ymmärrä miten mun veli saa naisia ja minä en. olen vastakohta. En juo alkoholia kovin usein, urheilen säännöllisesti, no en ole kovin komea ,mut olen ystävällinen, mukava,osaan siivota ja mulla on hyvät käytöstavat. Veljen muija tekee töitä, ei tienaa paljoo mut veli pyytää siltä rahaa juopotteluun.

olen siis kateellinen jkun juoppo veljeni seurustelee ja minusta naiset ei tykkää. ei mulla ole edes yhtään nais ystävää.

Raha :)

sosiaalisia ihmisiä, jotka päivittävät facebookiinsa milloin mistäkin pippailoista ja ovat niiiin onnellisia ja suosittuja. Aina on paras seura ja parhaat bileet.

Ja niitä menestyviä, jotka pääsevät ensi yrittämällä kouluun ja matkustelevat ympäri ämpäri reppureissaamassa ja tutustumassa kulttuureihin.

Hyväkroppaisia ja kauniita. Miksi jotkut ovat saaneet kauniit piirteet ja läskit persukseen?

henkisiin ihmisiin, jotka eivät välitä muista ihmisistä ja ovat ymmärtäneet elämän tarkoituksen. Eivät kirjoita katkerina suomi24 kuinka kateellisia ovat ihmisille, joiden elämän haluaisivat vaan elävät elämäänsä ja tekevät siitä millaisen haluavat,

Tällä hetkellä olen kateellinen siskolleni: hän löysin täydellisen miehen.

Mies, joka osaa ja tietää kaikesta kaiken. Hän on älykäs ( välillä ärsyttävänkin älykäs, etenkin kun kyse on Trivial Pursuitista) ja kohtelias. Hän yllättää siskoani lähes viikottain (kalliita lahjoja, luksus-ristilyjä, aamiaisia sänkyyn jne.). Kotonakin hän tekee remontit ITSE ja jos siskoni tarvitsee apua, hän ei edes epäröi vaan on jo auttamassa. Todella herkullisen näköinen ja ei ole etumuskaan mitään keskiluokkaa (huomaa, vaikka olisi mitkä housut jalassa).

Olen kateellinen:
henkisesti tasapainoisille ihmisille.
Sosiaalisille ihmisille,
itsevarmoille..
kestäville, rohkeille.
määrätietoisille..

Ainoastaan yksi asia aiheuttaa minussa kateutta: suomalaiset, jotka ovat muuttaneet lämpimiin maihin. :D

http://paskaluukku.webs.com/

Vastaus elämän tarkoitukseen

Työkavereille, heillä on puheidensa mukaan ollut miehiä joka sormelle ja heihin on ihastunut tälläkin hetkellä yksi jos toinenkin mukaanlukien työpaikan miehet.

Olen kateellinen kaikille kärsivällisille, hyvällä itsetunnolla oleville sosiaalisille ihmisille. Jotka tulevat toimeen monien eri ihmisten kanssa ja ovat sinut itsensä kanssa.

Eli juuri vastakohta omalle itselleni. Olen kyllä välillä ollut juuri tuollainen itsekin, mutta vedin roolia muutamien eri projektien vuoksi, jotta selvisin niistä. No nyt sitten kun eräästä vastoinkäymisestä masennuin, minun on vaikea nähdä enää ketään tuttaviani, koska en oikein tunne kuka olen tai mitkä ovat minun arvojani. Miellytän vain muita että selviän tilanteista. On pelottavaa, kun on sinänsä satoja tuttuja (esim. fb:ssä 1000 frendiä) ja jännittää jos ne tulevat vastaan kadulla.

olen kaunein ja parhain ja kaikki ovat tietenkin minulle kateellisia! no ei.. olen petolinnun perse :D

Niin naurettavalta kuin se kuulostaakin, olen kateellinen heille kenellä on elämänkumppani. Joku jonka kanssa jakaa arjen ilot ja surut..

kadehdin heidän yhteydenpitoa itseeni, en missään tapauksessa haluaisi sallia moista.

Kadehdin yhtä tyttöä joka on todella kaunis ja hän omistaa vaikka mitä ja on suosittu :

Ei kun se menee niin, että ole iloinen siitä mitä sinulla on, mutta pyri parempaan. En ole muusta kateellinen, kun siitä, että jotkut saavat paikassa kuin paikassa perusteetonta etua. Joillakin on vain taito/röyhkeys käyttää hyödyksi toisten kiltteyttä tai avuliaisuutta, puhumattakaan anteliaisuudesta. Tiedättehän nämä työpaikan/yhteisöjen peen nuolijat ja sukulaisten linssiinviilaajat. Surullista ahneutta, mutta sitä on paljon.

Kateus on turha tunne. Mutta kyllä se vaan kömpii tuolta syövereistyä esiin kun tapaa ystävykset jotka puhuvat toisilleen kunnioittaen ,aidosti kannustaen ja toisiaan maalaisjärkisesti ihailevat.Tukevat &kuuntelevat surussa ja iloitsevat aidosti kun elämässä suurta iloa osuu tielle. Ja sen näkee että heidän välillään ei kateutta ole. Minun kavereikseni osuu aina oikein suulaita ,mukavia ihmisiä,mutta kun aikaa menee eteenpäin,he paljastuvatkin kerta toisensa jälkeen itsekeskeisiksi narsisteiksi,jotka eivät ole empatiasta ikinä kuulleetkaan.Käyttävät vaan hyväkseen, ja kun eivät keksi enää hyötyä minusta,heittävät nurkaan kuin tiskirätin.

http://growingmushrooms.org/ Hello.This article was extremely motivating, especially since I was looking for thoughts on this issue http://howtopleaseaman.org/ last http://boatbuildingplans.org/ http://fantasticdecks.com/ http://growingmushrooms.org/ Friday.