Käytiin taas verestämässä vanhoja silmiämme pääkaupungissa (Karjalan). Alkusyksy esitti parhaita puoliaan, aurinkoa ja lämmintä riitti 20C. Reissun aiheena oli Meitin nuoret (Punainen Risti) vastaan Niitten joukkueet. Paikalle oli ymmärtääkseni taas saapunut haastajia sekä Moskovan että Pietarin että myös miliisin joukkioista. Lajina oli ensiaputaidot, rasteja oli useita, joissa kilpailijoiden piti arvioida ”uhrin” ongelma ja esittää toimenpiteet. Suomen nuoria oli meillä useita joukkueita, ja toiseksi tultiin, ja kolmanneksikin. Huonoja esityksiä ei ollut millään joukkueella. Lohdullista, tietysti, jos joskus sattuisi joutumaan tilanteeisiin...
Sillä aikaa kun nämä prosessit oli meneillään, tutustuin kaupungin kahviloihin, ruokapaikkoihin, rautatieasemaan, ja kävinpä itse kisapaikallakin, ihanalla rantabulevardilla.
Voin mainita esim hotelli Pohjolan ympäristöstä, tien yli mennessä (aseman suuntaan) ihastuttavan kahvilan hienoine leivoksineen. Lähellä on ravintola DejaVu, joka ei myöskään tuottanut pettymystä. Koko joukkue ruokaili ravintola Kavkaz’issa, oli hyvää ja riittävästi. Edelleen rantabulevardin lähellä isossa hallintorakennuksessa alakerrassa on kahvila Pariisitar, kahvit, letut, jätskit, kaakaot okei, mutta mutta. Iltaruokailussa tarjoiltu liha oli aavistuksen sitkeätä. DejaVussa oli liha aivan haarukalla paloiteltavissa, täällä oli veitselläkin täysi työ. Koska oli lauantai, morsiuspareja koristeltuine autoineen virtasi hääpalatsista koko ajan, torvet toitottaen.
Ns. torikortteli tuotti pettymyksen, ei hapansieniä, ei hapankaalia. Muuta kaikkea kyllä riittävästi. Kaalia sentään sain uudehkosta ruokakaupasta. Jonkin muotiliikkeen ikkunassa fiksu syystakki, hinta 6000 ruplaa. Eipä sattunut mukaan sitä rahaa, muuten olisi pitänyt se ostaa pois.
Kummastusta herätti se, että aivan keskustaan on sijoitettu melko tylyn näköinen vankilakampus, toivottavasti ei tule tilaisuutta tutustua tarkemmin sisätilojen ratkaisuihin tässä laitoksessa. Yliopistokatu on tietenkin viihtyisä suihkukaivoineen. Kaikki Nuorisolle! Uhanalaiset kanadalaistalot ovat vielä paikallaan, vaikka heti takana kohoaakin uusi betonikolossi, jonka rakennuttaja taatusti toivoo, että ”mokomat röttelöt” lahoaisivat siihen paikkaan näinä aikoina. Turun tautia? Rautatieasema on koleahko. Raiteilla pitkä Moskovan juna. Tuli mieleen matkalaulu ”lähdön läheisyydestä hän turvaa saa”. Ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta mielijohteeseen; se ainainen rahapula...
Esikaupunkialueet komistuvat, uudet asuinrakennukset ovat, ainakin näköjään, parempaa tyyliä kuin vanhat hrutsevkat. Muutamat ladyt porukasta ottivat kauneushoidot, ja hyvin näyttivät virkistyneiltä ja jotenkin ehommilta näin kanssasisaren silmään. Itse pelkään, että sen suuntaiset ponnistukset kohdallani olisivat hukkaan heitettyä vaivaa...
Paluu aamulla, edelleen kelien suosiossa. Uusi tie vetää loistavasti, ja mäntykankaat pikku punaisine pihlajineen ja suolampineen on aivan houkuttelevia maastoretkille. Vanhaa kuoppaista tietä on kyllä vielä osa matkasta. Kukkola-Kolatselkä välillä on parikymmentä kilsaa uutta pätkää. Kolatselässä piirakkakahvit ja vilkuttava ja siunausristejä laittava mummo lähettivät meidät turvallisesti kohti kotia, ja niin on muistojen kasassa taas uutta talven varaa.
Sillä aikaa kun nämä prosessit oli meneillään, tutustuin kaupungin kahviloihin, ruokapaikkoihin, rautatieasemaan, ja kävinpä itse kisapaikallakin, ihanalla rantabulevardilla.
Voin mainita esim hotelli Pohjolan ympäristöstä, tien yli mennessä (aseman suuntaan) ihastuttavan kahvilan hienoine leivoksineen. Lähellä on ravintola DejaVu, joka ei myöskään tuottanut pettymystä. Koko joukkue ruokaili ravintola Kavkaz’issa, oli hyvää ja riittävästi. Edelleen rantabulevardin lähellä isossa hallintorakennuksessa alakerrassa on kahvila Pariisitar, kahvit, letut, jätskit, kaakaot okei, mutta mutta. Iltaruokailussa tarjoiltu liha oli aavistuksen sitkeätä. DejaVussa oli liha aivan haarukalla paloiteltavissa, täällä oli veitselläkin täysi työ. Koska oli lauantai, morsiuspareja koristeltuine autoineen virtasi hääpalatsista koko ajan, torvet toitottaen.
Ns. torikortteli tuotti pettymyksen, ei hapansieniä, ei hapankaalia. Muuta kaikkea kyllä riittävästi. Kaalia sentään sain uudehkosta ruokakaupasta. Jonkin muotiliikkeen ikkunassa fiksu syystakki, hinta 6000 ruplaa. Eipä sattunut mukaan sitä rahaa, muuten olisi pitänyt se ostaa pois.
Kummastusta herätti se, että aivan keskustaan on sijoitettu melko tylyn näköinen vankilakampus, toivottavasti ei tule tilaisuutta tutustua tarkemmin sisätilojen ratkaisuihin tässä laitoksessa. Yliopistokatu on tietenkin viihtyisä suihkukaivoineen. Kaikki Nuorisolle! Uhanalaiset kanadalaistalot ovat vielä paikallaan, vaikka heti takana kohoaakin uusi betonikolossi, jonka rakennuttaja taatusti toivoo, että ”mokomat röttelöt” lahoaisivat siihen paikkaan näinä aikoina. Turun tautia? Rautatieasema on koleahko. Raiteilla pitkä Moskovan juna. Tuli mieleen matkalaulu ”lähdön läheisyydestä hän turvaa saa”. Ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta mielijohteeseen; se ainainen rahapula...
Esikaupunkialueet komistuvat, uudet asuinrakennukset ovat, ainakin näköjään, parempaa tyyliä kuin vanhat hrutsevkat. Muutamat ladyt porukasta ottivat kauneushoidot, ja hyvin näyttivät virkistyneiltä ja jotenkin ehommilta näin kanssasisaren silmään. Itse pelkään, että sen suuntaiset ponnistukset kohdallani olisivat hukkaan heitettyä vaivaa...
Paluu aamulla, edelleen kelien suosiossa. Uusi tie vetää loistavasti, ja mäntykankaat pikku punaisine pihlajineen ja suolampineen on aivan houkuttelevia maastoretkille. Vanhaa kuoppaista tietä on kyllä vielä osa matkasta. Kukkola-Kolatselkä välillä on parikymmentä kilsaa uutta pätkää. Kolatselässä piirakkakahvit ja vilkuttava ja siunausristejä laittava mummo lähettivät meidät turvallisesti kohti kotia, ja niin on muistojen kasassa taas uutta talven varaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
tällaisia kertomuksia lukisi mielellään useimminkin.