kuin kuoleva
kaipuun kattilassa
kiehun
haihdun
yksinäisyyden harmauteen
syyttäen itseäni
minä
vastaan maailma
kaikki
tuokin
raotan verhoa
PELOTTAA
näkevät vielä
nauravat
yksin
HÖPSÖN HÖPSÖN, VERHOT AUKI
SYKSYSTÄ KIINNI
NAUTINTO ALKAA...
kaipuun kattilassa
kiehun
haihdun
yksinäisyyden harmauteen
syyttäen itseäni
minä
vastaan maailma
kaikki
tuokin
raotan verhoa
PELOTTAA
näkevät vielä
nauravat
yksin
HÖPSÖN HÖPSÖN, VERHOT AUKI
SYKSYSTÄ KIINNI
NAUTINTO ALKAA...
Vastaukset 4
Vanhimmat
tunistin tästä itseni vaikka en useinkaan ole vastausta vailla
niin olen oppinut pitämään eräät asiat sisälläni, mua on pidetty omituisena ilmiönä, ei ihmisenäjoka omistaa
rakastavan sydämen joka kyllä tällähetkellä kohdistuu noihin nelijalkaisiin, ihmisen paras ystävä, luotettava
eikä varmasti jätä pulaan.
Pelottaa liikkua trendikkäiden nuorten joukossa koska minä
ostan yleensä kirpparista vaatteeni ja ei muuta kun langaa, neulaa ja sakset, pikkusen mielikuvitusta ja
eikä varmasti tule vastaan toista samanlaista, mutta saan työpaikallani moitteita pukeutumisesta, mutta mitä mä siitä avaan ne verhot ja minähän elän.
Omaisinp tuontyylinen asenne elämään, elä ja anna elää
Mainosti taas sovellutit säkeet runossasi taas kerran Aabel. Terve/ Liona ainakin päällisin puolin
jokainen ihminen on paras ja ainutlaatuinen, onneksi ei ole muuta samanlaista, joten voimme olla ylpeitä itsestämme, eikun hymy korville , ja tukka sikkuralle, elämä odottaa sinuakin, kiitokset, t aabel
että minulla on rastat, puoliselkäänulottuvat ja ne piistä mun työkamujen silmiin sellaisten virkapukuisten.
Sivusin taas kerran itse asiasta
joten
sinä olet ainutlaatuinen
olet ihminen
ymmärtäväinen
hauska ja iloinen
joskus vain alakuloinen
runosi sen kertoo
ajatteleva ihminen olet
sinä
Runojen kirjoittaminen on mitä parhain keino purkaa omia ajatuksiaan ilmi. Myöskin pelkojaan ja traumojaan, täytyy vain uskaltaa olla rehellinen. Ajatusten sanalliseen muotoon purkaminen auttaa jäsentämään mielessä pyöriviä mietteitä. Itsestään kun ei irti pääse mutta itseään voi auttaa, kuten sanot tuossa viimeisessä "höpsön höpsön....". Voi aabel, olen jälleen vaikuttunut minäkin. Ja nyt kyllä autan itseäni ja laitan koneen kiinni. Öitä!