on esiintynyt ja runopoikia mukaan.
Minä sillee...mutta
Olen ylösnoussut, Aurinko ei,
On mieleni kirkas, taivas vaan ei.
Mitään haittaa, mikään ei
Kuten sotkuinen lankavyyhti.
Olen pihalla, lumiukko, nenä pitkä.
Ja silmät mitkä?
Hymy typerä naaman peittää.
Mutta sisällä keittää.
Katson ikkunan taakse,
Siellä enkeli oksalla kiitää,
Kylmän kalloni sisällä lanka
Sen kerästä ottaa vois kiinni.
Purkaa auki, ja kauhusta kiljahtaa.
Hyvä luoja! Rakkaani.
Minä sillee...mutta
Olen ylösnoussut, Aurinko ei,
On mieleni kirkas, taivas vaan ei.
Mitään haittaa, mikään ei
Kuten sotkuinen lankavyyhti.
Olen pihalla, lumiukko, nenä pitkä.
Ja silmät mitkä?
Hymy typerä naaman peittää.
Mutta sisällä keittää.
Katson ikkunan taakse,
Siellä enkeli oksalla kiitää,
Kylmän kalloni sisällä lanka
Sen kerästä ottaa vois kiinni.
Purkaa auki, ja kauhusta kiljahtaa.
Hyvä luoja! Rakkaani.
Vastaukset 5
Vanhimmat
En oo enkeli mut kauhusta kiljahrin ,menehän nyt maate .
Hyvä riimitys.
Villasukkaa kudon....män silmukat vituralleen.
Punaisia sellaisia.
Villasukkia.
Katson sinua, oma mieheni.
Istut siinä, keskittyneesti omiin
ajatuksiisi.
Siksi painan hellän suukon poskellesi.
Älä kysy miksi, sotkeudun vain turhiin sanoihin..
Saaden sinut täysin hämmenyksiin.
Et ymmärtäisi kuitenkaan mitä yritän sinulle
nyt kertoa. Sanat ovat turhia.
Tarkoitukseni oli vain kertoa
Rakastan Sinua Kulta...yhä.
Silmies hehku hiileksi hiipunut?
Kiität luojaasi, nuutunut.
kirjoittanut runon, kun sitä kyselin, ihanko mua varten, ei suinkaan, mutta
eihän tämä huono ole ensinkään.
Vaahteran lehtien keltainen kulta
auringon säteissä loistaa
se mieleeni
sinun hymysi saa.