Jotain viis vuotta sitten kun olin nelosella niin yks jätkä muutti mun luokalta euraan. Se oli semmonen aika äänekäs, vähän pyöreä ja tykkäs pelata runea. Ei siinä kummempaa, ei siinä nyt kauheen ikävä ollu.
Nyt syksyllä se tuli takasin tänne meidän kouluun ihan yllättäen ja muuttuneena.
Se skeittaa ja kuuntelee zeppeliniä niinkun mäkin.
Plus se on nykyään ihan helvetin hyvännäkönen.
Aina kun nään sen kävelevän koulun käytävillä nii tulee semmonen olo. Rakastunu olo.
Nään sen myös kaupan kassalla kun se on siel välillä töissä, tuntuu ihan kun sydän repäsis rinnan auki ja tippuis lattialle ja sitten oon iha punane enkä pysty sanoon ees kiitos tai moi tai kattoon silmiin.
Tiedän et oon ihan kusessa siihen, mut mitä mä nyt muka voisin tehä?
Nyt syksyllä se tuli takasin tänne meidän kouluun ihan yllättäen ja muuttuneena.
Se skeittaa ja kuuntelee zeppeliniä niinkun mäkin.
Plus se on nykyään ihan helvetin hyvännäkönen.
Aina kun nään sen kävelevän koulun käytävillä nii tulee semmonen olo. Rakastunu olo.
Nään sen myös kaupan kassalla kun se on siel välillä töissä, tuntuu ihan kun sydän repäsis rinnan auki ja tippuis lattialle ja sitten oon iha punane enkä pysty sanoon ees kiitos tai moi tai kattoon silmiin.
Tiedän et oon ihan kusessa siihen, mut mitä mä nyt muka voisin tehä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
No tietenkin sun vaan pitää yrittää saada joku kontakti häneen. Eli yrität vaan tutustua häneen tavalla tai toisella. Niin se menee että jos jotain aikaseks haluu niin tutustua pitää vaikka se tuntus miten vaikeelta tai mahdottomalta mutta aina kannttaa yrittää jos ei mitään hävittävää ole.
....nii ja tosta ylimmästä viestistä jäi uupumaan että olen itsekin poika.
Et ei se kertomine ihan niin helppoo oole
No aika kohtuutonta oikeastaan edes pyytää sitä suhteeseen jos se on hetero, eli mitä itua kortoa koko asiaa?
Sama jos joku hetero kysyisi tunnettua homoseksuaalisesti suuntautunutta tyyppiä ulos..ei oikeen mieltä.