Mitä mieltä ratkaisustani?

Ei se ole iästä kiinni, jos koira muuten luonteeltaan sellainen, että hyväksyy muut. Tietysti aina voi sattua jotakin, mikä muuttaa koiran suhtautumista muihin koiriin, mutta sellaista voi sattua koska tahansa. Mieti vain se nykyisen koirasi luonne huolella läpi ja sitten mieti millainen luonteeltaan olisi sille sopiva kaveri ja sitten etsin sellaista. Älä ota ensimmäistä vastaantulevaa, koska sitä auvoisempaa yhteiselo on, mitä paremmin siihen on varauduttu.

Kolmesta ylöspäin on ihan hyvä ikä. Silloin myös pentu siitä hyötyy (käytöksestä) eniten.
"todella leikkisä/energiapommi"..tämän kanssa kanssa helposti kannattaa odottaa vielä.
Anna elämän asettua aloilleen. Tee valmiimmaksi nykyinen koira.
Jos kyse on taas pelkästään siitä, että koirasi tarvitsee "koirulikaverin" niin kannattaa passata. Ehkä typerin syy ottaa toinen koira.

Mutta mitä kuluihin tulee, ne eivät kyllä välttämättä kaksinkertaistu muuten kuin ruoka ym. kulujen osalta:) Yksi tärkeä huomioonotettava asia on kuitenkin se, että tulet ajatelleeksi myöskin ajankäyttöä, kahta koiraa, joista toinen pentu, et hoita millään samassa ajassa, vaan molemmat koirat tarvitsevat ihan sitä omaa aikaakin. Eli,l lenkkeilyt ym. eivät hoidu siinä samalla, vaan sen pennun on tärkeää oppia toimimaan jokaympäristöissä ilman vanhempaakin koiraa jne... Ja vanhempi tarvitsee exstraa, kun pentu tulee :)

Oma koirasi ei ole liian vanha, meillä 10-vuotiaskin otti uuden tulokkaan ihan hienosti vastaan, tosin on kasvanutkin muiden koirien kanssa, eli vanha kuoli, ja pentu tuli sen tilalle, ei mitään ongelmaa. Jonkin verran riippuu koiran luonteesta ja muusta, mutta pääsääntöisesti, aikuinen koira ja uusi pentu oppivat olemaan yhdessä. Mieluummin odottaa liian pitkään, kuin ottaa kaverin liian aikaisin, eli etenkin kaksi liian samanikäistä urosta voivat aiheuttaa hankaluuksia yhdessä. Näistä tapauksista kuulee enemmän ongelmia tulleen kuin korkeasta iästä.

Ei tule sen takia että toinen koirani rauhoittuisi vaan myöskin lenkkikaveriksi itselleni ja toiselle kaveriksi päiväsaikaan kun olen töissä. Tuskimpa edes koirani rauhoittuisi moisesta! :D
Mutta ajattelin että kuitenkin semmosta rotua sitten joka aikuisena myöskin semmonen energinen - eikä mikään sofvaperuna.

Ja toki voi aina takapakkia tulla, mutta ajattelinkin että ottaisin nartun jonka myöskin leikkuuttasin jossain vaiheessa.

Ei ole millään lailla liian vanha.Jos ylipäätään hyväksyy vai ei niinkään,niin ei se ole iästä kiinni.Lähinnä sukupuolesta,riippuen roduista.
Hoida vaan rauhassa tuo kulupuoli (ainakin niin,että tiedät missä suht varmasti mennään),ennenkuin toisen otat.Ainahan jokainen kun lisää omalta osaltaan myös kulupuolta.Ja tulee sitten vielä hiottua ekakoiraakin hiukka vielä pitempään,ennenkuin alkaa taas iso homma ;)
Itse pyrin ottamaan koirat siitä syystä selkeellä vuosivälillä,että ei sitten käy niin,että on käsissä vaan eläkeläisiä,joista ei sitten siellä loppupäässä ole niinpaljon lenkki/harrastusseuraksi enää.

Yhdyn edellisiin eli odota ensi syksyyn! Silloin jaksat ehkä paremmin kouluttaa pennun töiden ohella.