"Ne toivat mieleeni esihistorialliset eläimet ilmestyessään viljelmille
ja tiesin sen merkitsevän asiota joista en pitäisi.
Kun näin ne päivän päätyttyä pysähtyneinä hiljaisuuteen,
kuvittelin niiden katuvan aikaansaannoksiaan.
Jotkut niistä olivat kurkoittaneet kaulansa puiden latvojen tasalle.
Ne eivät sopineet maisemaan, ei vaikka värit olisivat olleet hiljaisemmat.
Ne rikkoivat tasapainon ja hiljaisuuden kirkkaankeltaisina,
tuskanpunaisina, taivaansinisinä.
Surullinen näky sumun kiertyessä maiseman ylle."
Ilmottaudun joukkoon!
Onko runoa, sheriffi pohtikoon.
ja tiesin sen merkitsevän asiota joista en pitäisi.
Kun näin ne päivän päätyttyä pysähtyneinä hiljaisuuteen,
kuvittelin niiden katuvan aikaansaannoksiaan.
Jotkut niistä olivat kurkoittaneet kaulansa puiden latvojen tasalle.
Ne eivät sopineet maisemaan, ei vaikka värit olisivat olleet hiljaisemmat.
Ne rikkoivat tasapainon ja hiljaisuuden kirkkaankeltaisina,
tuskanpunaisina, taivaansinisinä.
Surullinen näky sumun kiertyessä maiseman ylle."
Ilmottaudun joukkoon!
Onko runoa, sheriffi pohtikoon.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Vastaanpa aikani kuluksi itselleni ala hande.
Syksy tekee apeaksi. Apea, kamoittava suomalainen sana,
Ota huomioon, että sarka odottaa kyntäjäänsä jos kevät tulee.
Marron mustanmullan tuoksu pahasta?
Pakko tunnustaa tietämättömyyteni. Jos et tarkoita lapsuuden vaikutteita
neljästä hirviötraktorista jotka hallitsivat Ukrainan horisontitonta maisemaa.
Tarkoitin vaan mustan syksyisen mullan hajua,mulle se on kaikessa haikeudessa aina merkinnyt myös uutta ja kaunista .
Kun syksyisin laittelee puutarhaa talvikuntoon niin aina sitä käy mielessään läpi kesän ja tulevan kevään.
Aloitus oli hieno.
kompostin tyhjennys toi mustan mullan ja kevään mieleen.
Taas saa ruusuille ja kukkapenkkiin uutta elinvoimaa.
mutta niin surkea.
Voisinkirjoittaa samalla lailla kurjista, joita kävin katsomassa, kolmesataa, noin yhtäkkiä sanottuna.
Muuttolentoa suunnitellessaan.
Kiljuvat, lentävät edestakaisin, etsien sukulaisiaan ja lapsiaan, keltaisen viljapellon muuttaen harmaaksi.
Mutta niissä on toivo...että kevät koittaa ensi vuonnakin ;)
Ole varovainen. Yleensä varjelet identiteettiäsi kuin aikoinaan neitsyyttäsi.
Noiden kurjien kokoontuminen voi johdattaa ties minne.
Ne huutaa kaihoisasti kotikyläni taivaalla vieläkin. ja kiertää
sitä samaa, näkymätöntä ympyrää.
on näillä perillä syksyllä jokapuolella, ei se ole meidän erikoisuutemme.
Niinkuin tiedät, ne tulevat tähän aikaan etelämmäs ja sitten päivisin kokoontuvat aina jonnekin.
Illaan tullen parvet taas hajaantuu, kuka minnekin..Soille, jokiin, pelloille.
Aamulla taas tullaan katsomaan tuttuja.
Kurki lentää yli 100 km tunnissa....ei nillä kauaa kestä ;)
Pohjoinen, on puolet Suomesta ;)
Silloin kun kurki kiertää ympyrää, etsii se termiikkiä, päästäkseen ylös ja jos pohjoisesta tulee sopiva virtaus, lähtee se siivelle ;)
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Kurkien syysmuutto alkoi/1135230132919
laitan tässä nyt vinkiksi että, kuunnelkaa tämä hienokappele jonka nimi on Kurjet. Alkuperäinen laulu on venäläinen. D.Horovsorky tekemä. Tästä laulusta ovat sellaiset suomalaiset kuin Esko Rahkonen, Vera Telenius ja myöskin upean sovituksen suomalaisin sanoituksin tehneet kuin Koiton laulu. joskus -70luvulla. Tämä laulu kertoo tunteista, kaipuusta ja ikävästä mutta myös toivosta.
Täällä Stadissa ei juuri kurkia näy;)) mutta tuohon itse tunnelmaan ja sanoitukseen on helppo yhtyä. Todella kuuntelemisen arvoinen.
Runous, ja musiikki on onnistuessaan ovat yhdessä jotain sellaista jotka jäävät soimaan sinne sieluumme pysyvästi ja antavat meille ikäänkuin selityksen kysymyksiimme. Jotkut ovat luotuja mestareiksi tekemään kauneuden meillekin.
Tämä kappale sopii meille kaikille jotka, pidämme ns. ikivihreistä tulkinnoista. Mutta, myöskin melankoliasta ehkä tästä slaavilaisesta musiikista ja runoudesta myöskin.
Kannattaa siis kuunnella.
Kiitos vinkistä!
Tuttu kappale jonka kaikki versot kuuntelin, jotkut moneenkin kertaan.
Omaan asiasta kuin asiasta mielipiteen ja pakkohan tuo on tuoda julki.
-Kappale tulisi esittää Souvareitakin nopeammassa tempossa.
-Vaikea tehtävä edesmenneelle nuoruudenystävä Eskolle.
-Tämä horojotakin oli paras.
toisinaan mielelläni tätä alkuperäistä tulkintaa mutta, myös tämä Koiton laulun tulkinta on mielestäni erittäin onnistunut ja upea suomalaiseksi tulkinnaksi. Ehkä itse näen tässä laulussa myös tämän sodan vastaisen julistuksen. Ja sodan julmuuden ja mielettömyyden kyseenalaistamisen. Riippumatta siitä kuka tuota sotaa käy. En ota kantaa polittisiin intereisseihin;)). No, pasifisti ja rauhanpuolustaja ja idealisti kun olen;)) Tämä laulu puhuttaa aina..ja koskettaa siten syvältä. Minunkin sieluani naisena ja elämän puolustajana. Tietysti mutsina.
omasi, nostan hattua ja kumarran. Jos se taas on lainaus, olisi ollut kohteliasta laittaa kirjailijan nimi sitaatin perään.
Olen hämmästynyt. Jo toisen kerran kyseenalaistat taatusti omasta kynästä lähteneen
tekstini ja samalla myös ajatteluni.
En löydä muuta selitystä tälle kuin sen , että kateellisena luet hienoa kielnkäyttöäni.
Samalla, kuitenkin halveeteeressasi minua, nostat tekstieni arvon suuresti arvostamieni
Nabokovin, Fizgeraldin ja en minä nyt muistakenen tasolle.
huumoria. Kukaan ei olisi ikinä missään olosuhteissa ajatellut, että alennan tekstisi arvoa lukemani perusteella. Minähän nimenomaan sanoin, että nostan hattua ja kumarran, jos teksti on omaasi. Se oli oikeasti hieno kuvaus, enkä ollenkaan väitä, että kirjoittajana pystyisin samaan. Oma tyylini ei ole runous, sitä en osaa lainkaan, sen tunnustan avoimesti.
Tönkkö ja Tökerö kirjoitelma. Huokauksia viiskytneljä.
Joo, jos tolleen sanoisin, niin olisin suorittanut mitä pahimmanlaatuisen valhettelusuorituksen.
En valhettelusuorituksia suolla, joten aloitan uudelleen vastaukseni ja pitäydyn totuuden torvessa.
Uusi aloitus:
Oli hieno kirjoitus. Mistäs sen kopioit? :))))
Minä oon koko maailman, tai kaiketi koko maailmankaikkeuden, Paras itselle fuskaaja.
Varsinainen Fuskuri.
Ilman tätä kykyä, missähän murheen apatiatilassa lilluisin. Tiedä kukaan.
Täh?
Raamitan alvariin maisemat. Syksyraamittelu on Hyvin Tärkeää, sillä siten saan rajattua Pois syksystä ilmoittavat asiat. En ole Huoooooomaaaavinani asioita. Keskityn Kesästä muistuttaviin luontokohtiin.
Täten saan jatkettua kesätuntemuksia.
Lumi sitten tekee, no okei ehkä enkelin eteiseenkin, niin olen kuullut, mut se peittää alleen vihreät nurmet ja sen semmoset. Fuskurinainen sitten siitä harmistuu ja antaa talvelle periksi.
Oliks tää mun kirjoitus Runo?
Mistä mää tiedän, kun en ole ikinä osannut runoja kirjoittaa.
Tottakai se ottaa päähän.
Kirjoitit kerran täydellisen runon minulle tärkeästä asiasta,- Joposta.
Olen sen verran kiihdyksissä, että en oikein ymmärrä tarkoitustasi,
sen verran kuitenkin sinua tuntevana en usko sinun tarkoittavan, että lainaisin
jonkun tekstiä omanani.
Ilmennyt kateus todistaa, että teksti on laadukasta.
Kukaan ei kuitenkaan huomauta erään sanan toistosta.
Ei VOI olla totta, että mainitsit tuon Jopon. Nimittäin muistan perin hyvin, kun kirjoitin tästä keltaisesta Jopostani ja tuntemuksista sitä kohtaan. Ensitapaaminen Jopon kanssa ei aikaansaanut rakkaustuntemuksia.
Tuo Jopo-runo, jota en enää tarkalleen muista, oli minunkin mielestä onnistunut. Hämmästyneenä luin sen ja tulin siihen tulokseen, että joku ulkoavaruuden olio oli kenties Kaukokirjoittanut sen sormillani.
Mutta kiitän muistamisesta. Tällä ilolla kuljen tämän päivän trallatellen. :)
Olet oikeassa, en ajatellut pätkän vertaa (edes yhen sentin verran), että olisit lainannut kirjoituksesi jostakin. En kuitenkaan malttanut olla mainitsematta tuosta lainauksesta. Pienen pikkuruiset Sarvet pullahtivat punaisten hiusteni keskeltä ja sain hetken verran nautiskella kiusaamis-olotilasta. :) Suothan sen minulle. Suothan.
Hyvä kirjoitus oli, kyllä ja joo.
Minä en ainakaan kadehdi sinua. En kadehdi ketään.
Sinä voit olla parempi kirjoittaja, kuin minä. Mutta minä puolestani oon sitten jossakin toisessa asiassa pareet, kuin sinä. Näin se menee.
*istuu trallattelu-laulu naamas*
mielenkiintoinen teksti, luin ja mietin mistä on kyse.
Kirahveitako mikäli kaulat tavoittavat puunlatvoja.
Dinosauruksiako muistuttavia.
Värit eivät sopineet maisemaan, yleensä täällä tapaamieni lintujen värit sopivat.
En pohdi enempää.
Erittäin kaunis kirjoitus kuitenkin, taidan ottaa talteen.
Kiitos.
Lumpererin Jannnen tammalla on patteja jaloissa
ja paistissa piiskan jälki. Kikokako kalkatti Könnin kello.
Reunat on parempi, ku pelkkä reikä ja aitan polulla astuu.
Ruususen unet on painajasia, eikä reppu palkoa paina.
Lapoja irrottaa linkkupuukko ja tuomion pasuuna tööttää.
Muutaman metrin etäiyys ja nenä on vaikea niistää.
ne leikkasivat paloja taivaasta
pitäen palavereitaan kovin sanoin
piirrellen harmaata tulevaisuutta
joka tulisi kohoamaan niitäkin korkeammalle
Illan myötä vaikenivat
tekeytyen tähdiksi tyhjiin kohtiin
Ne.
Fysiikan lakien vastaista puhetta, mutta ei jumalasi.
Uhkakuva mustanaukon kaikkivoipaisudesta ei huoleta tänään.
minä täällä
ei fysiikan lakikaan kumoa
raakaa arkirealismia
rahalla aikaansaatu musta aukko?
ei ei, tyynnyttelen tähtien tekoloisteessa
kuitenkin
väsähti jo kuten aina
sen paremmin tää sopii palstavaltaajiin,vaihretaan sumu savuaviin raunioihin.
Palstanvaltaaja ilmiönä kiehtoo mielikuvitustani.
Onko palstanvaltaaja kenties kirjoittaja, joka on aktiivinen kirjoittaja. Kirjoittaja, joka poikkeaa hieman totutusta omasta ja palstatuttujen jo omaksutusta linjasta. Kirjoittaja, jonka kirjoitukset menevät hieman yli oman tutun mukavuusalueen.
Kuka on palstanvaltaaja?
olet.
Viinahuuru kestää vain hetken
sit niin perävaunu
sut on helppo paikallistaa aina näistä peesauksista
et malta olla juoksematta perässä?
Tämähän oli jo kaikille selvä. Mutta et vastannut kysymykseeni, kuka on palstanvaltaaja.
mut mulle palstanvaltaaja on kirjoittaja joka työntää pimppi ja kakka juttuja yhtenä köytenä illan aikana.
Sillai saa asialliset alotukset painettua näkymättömiin.
Ahaa. Tarkoitit siis näitä törkyjuttujen suoltajia ja aloitustehtailijoita. He ovat oma lajinsa. Heistä sen enenpää.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9340249
Sano nyt suoraan, mikä riepoo.
Sain siitä tänään tämän näköisen:
kissa pyydystää illan hämärtyessä avoimella sänkipellolla
hiiri koettaa piiloutua sydän takoen sinisen hirviön taa
Väinö istuu likaisena, väsyneenä pirtin pöydän ääressä
keltaisen Sampon kelat odottavat aamuun asti korjaajaa
höyryävän kuuma kahvi porisee ruskeassa keittimessä
lämpimän pullan tuoksu miellyttää ahkeraa leipojaa
Taasko tulit sisälle savisissa saappaissa?
kastepisarat kimaltavat punaisen Valmetin pellillä
valot sammuvat yksi kerrallaan tuvassa
pää painuu tyynyyn saunan jälkeen Väinöllä, Ellillä
Aloitukseni täytyy olla hyvä!
Se inspiroi.
Näin mielessäni traktoreita pellolla. Täällä ei vaan ole lupa inspiroitua runoilemaan 50 runoja.
Sitten aloituksesi herättämät kysymykset:
Ajattelitko että hevoset pellon laidalla olisivat kauniimpi näky kuin kirkuvanväriset traktorit yms. hirvitykset ?
Vai tehtäisiinkö meidän maastamme iso luonnonsuojelualue? Annettaisiin peltojen kasvaa umpeen ja meistä tulisi metsäsuomalaisia? Ulkomailta asti tultaisiin katsomaan ja ihmettelemään meitä metsän keskellä asuvia outoja otuksia.
Olen sitä mieltä, että tekniikan kehitys olisi pitänyt pysähtyä polkupyörään ja sen
viimeiseen huikeaan saavutukseen Jopoon. Ainut suomalaisten ylpeilyn aihe.
Valitettavasti pellot on jo pajulla, turhaan raadoit Artturi.
Tunnetko turistin motiivia tulla Suomeen?
Ehkäpä he jo nyt tulevat katsomaan meitä.
Uteliaina, peloissaan
ei ole kiellettyä, huono on.
Runo on runo ja tarina voi olla runollinen, vaan se ei ole runo.
Verdiitti saisi, kyllä, tehdä säännöllisen "Sunnuntain tarinatalo", ketjutuksen.
H.
En todellakaan tiedä, mikä maassamme oikeasti vetää turitseja. Olen sitä ihmetellyt, koska itse valitsisin lämpimämmän kohteen. Kielemmekin on outo. Täällä meilläpäin isännät taistelevat keskenään jokaisesta peltotilkusta saadakseen ne viljeltäväkseen. Pohjoiseen päin mentäessä on jo toisin. Autiot talot ja umpeen kasvaneet pellot... Ei pysyisi kuokkakaan enää Jussin kädessä, vaikka hän Finlandia-hiidossa tai Tukholman maratonilla hikoilee.
Toisella lukukerralla oli jo tarinan maalaus verkkokalvoilla.
Saisit kirjoittaa tällaisia kuvauksia useamminkin.
Lupaa kysymättä, kopioin sen tarinakirjastooni, laittaen, kylläkin, tekijän nimimerkin alle.
H.
Innostuneena kannustuksestasi tunnustan.
Olihan siinä lainattua HTZA:lta.
Asian vierestä puhuminen, olet siinä mestari.
Ehkäpä aloitan tästä eteenpäin sunnuntaialoitukset, pidä sinä perjantait.
tuntui hyvältä!
Minun puolestani saat Sunnuntait, ihan ilomielin.
Ja kaikenlaista tulee kirjoiteltua, pahaa pelkään että joudut sietämään lisääkin.
Maalaan sinulle kuvan, saat kopioida talteen ja esittää missä mielesi tekee.
Kunhan mainitset kirjoittajan nimimerkin.
Hirvi oli astunut sen päälle, muutenkin oli emonsa päivä pilalla.
Kuusentaimien latvat olivat kaikki syöty, maisema näytti lohduttomalta.
Kun aurinko nousi ja hälvensi raskaan sumupeitteen, tuli emosta sekopäinen,
piipittäen ja lasketuin siivin, se räpytteli pientä ympyrää, kerran toisensa jälkeen.
Auringon hehkuva kuumuus alkoi hyydyttää, ruoaksi tarkoittua, valkuaista.
Muna mätäni.
Omistettu kerronnan mestarille, ystävälleni, Verdiitillle.
:)
Iloisesti
H.