Kelpaako yhdelle yksinäiselle toinen yksinäinen kaveriksi?
Kelpaako
nimim.epätietoinen
8723
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kelpais kyllä. Ongelmana vaan on se, että kun 2 ihmistä ovat molemmat yksinäisiä, ovat luultavasti myön niin ujoja, ettei tutustuminen onnistu. Ja sen takia harvoin yksinäiset löytävät toisensa.
Miten se ujous estää sitä tutustumista? Jos molemmat ovat ujoja, niin eikö se ole silloin helppoa ymmärtää miltä toisestakin tuntuu ja osaa sitten tarvittaessa antaa sille toisellekin tilaa ja aikaa tarvittaessa? Ja tällä palstallahan yksinäiset kirjoittelevat joka päivä toistensa kanssa!
Oman kokemukseni pohjalta on kyllä tuntunut myös, että ei taida kelvata.
Tottakai kelpaa. Voi olla, että saisin toisesta yksinäisestä helpommin hyvän ystävän, kuin sellaisesta jolla on mielettömästi kavereita ja jatkuvasti jotain menoa ja meininkiä. Toisella yksinäisellä voisi ainakin olla enemmän aikaa minulle.
Olen myöskin huomannut muiden yksinäisten juttuja lukiessa, että heistä saattaa löytää helpommin paljon yhteisiä asioita niin luonteesta kuin muistakin asioista. Ehkä minun on yksinäisenä ja hieman eristäytyneenä siis helpompi samaistua toiseen kaltaiseeni ihmiseen, kuin sellaiseen joka on todella sosiaalinen eikä pahemmin ole yksinäisyydestä koskaan kärsinyt. Varsinkin pidän sellaisista ujoista ja hiljaisista taiteilijasieluista, jotka ovat luonteelta mukavan rauhallisia ja rentoja :) ne ovat ihania ja juurikin minulle sopivaa seuraa!
Riippuu siitä, mikä muu yhdistää kuin yksinäisyys, koska se tuskin pelkästään riittää pohjaksi ystävyydelle.
Läheskään kaikki yksinäiset eivät ole ujoja (eikös tuolla muuten ole ujous-palsta erikseen?), joten sekään ei välttämättä ole yhdistävä tekijä. Osa vaikuttaisi olevan täysin absolutisteja, joten se vaikuttaisi tapaamissuunnitelmiin, toisilla taas taitaa olla ongelmana nettiriippuvuus ja kalsarikännit. Ihan eri tyyppisiä ihmisiä siis!
Itse olen yksin koska en työn ulkopuolella jaksa olla sosiaalinen eikä siihen vaikuta se, onko toinen osapuoli yksinäinen/ujo/hiljainen vai sen vastakohta.
Näin olen minäkin joskus tuuminut ja todennut saman asian ja koettanut sitten täällä vastailla useisiin yhteydenottoihin, mutta jostain syystä niistä ei ole koskaan tullut mitään... kai se on sitten johtunut vain minusta itsestäni.
vaan miksei yksinäiset kuitenkaan useimmiten kohtaa toisiaan?
Olen netin kautta yrittänyt ystävystyä juuri yksinäisyyttä valittavien kanssa, vaan heikolla menestyksellä.
Eihän se pelkkä yksinäisyys takaa, että ystäväksi sopisi pitemmällä tähtäimellä, kun meissäkin pon niin paljon eriluontoisia ja eriasioista kiinnostuneit. Sitkeys ja yrittämishalu saada kontakteja on meille kait niin vaikeata?
Tietysti ikä, sukupuoli ja asuinpaikkakin ratkaisevat. Pelkkä nettiystävyys ei ainakaan itselleni riitä.
Olen siis niin tosi yksinäinen!
Tietysti kirjoittelun pitää ensin kestää jonkin aikaa, jotta tutustuu toiseen paremmin ja voi havaita tulisiko tosielämässä keskenään toimeen.
Ehkä kaikki "yksinäiset" ei ole aidosti yksinäisiäkään. Netissä saa odottaa myös pettymyksiä ja suoranaisia valheita eli semmoinen epäilys osittain karsii vastausten määrää?
Millaisia kokemuksia muilla on nettiystävistä?
Arkielämässä on vaikea havaita kuka on yksinäinen. Ollaan me ihmiset sen verran "pokerinaamoja".
No aika moni on "osapäiväyksinäinen".
Muut sanovat että "Kelpaa" itse taas sanon että "Ei kelpaa".
Yksinäisyys harvoin yhdistää edes yksinäisiä, saati sitten muut asiat.