Olen VASTA 14 vuotta mutta elämän ilo on lähtenyt pois. kavereita on ja ne on hauskoja mutta kun mulla ei ole hauskaa oikeastaan. nauran kyllä kavereiden jutuille mutta en oikeesti tunne että oisi hauskaa. ja vanhemmat ei helpota oloani yhtään ku ne ei ikänä päästä kylälle ja viikon lopun joudun olemaan lähes aina kotona ja ei oo kivaa ku masennun vielä enemmän kotona kuin kavereiden kanssa. sitte on vielä 2 isoveljeä ja molemmat aikusia ja nuorempi kiusaa aina, viimeski tänään löi minua käteen niin mustelma näyttää tulevan. Mä haluun välillä omaa aikaa mutta välillä sitä on liikaa ku tuleee masennusfiilis... koulutki on käytävä ja ei jaksa ku meidän luokka on aika puhelias ja sillee niin opettajat valittaa yms. en jaksa kuunnella enää opettajia ja osia meidän luokkalasia kun ne kiusaa ja vanhmepia en jaksa kun ne ei päästä kavereiden luokse niin masennun vielä enemmän kotona niin oisi kiva olla kavereiden luona että masennus vähän helpottaisi... Vieten enimmän aikani vapaa ajalla jos en ole kylällä tai kaverin kanssa niin tietokoneella tai omassa sängyssä. ennen olin hyvin aktiivinen urheilija, liikkumaan vanhempien kanssa eri paikoissa ja kavereiden kanssa olija. mutta en enää en tahdo minnekkään missä on paljon porukkaa mutta parin kaverin kanssa voin olla jos ne ovat LUOTETTAVIA! meillä on 3 koiraa ja 1 kissa... niiden kanssa leikkiminen on PARASTA mitä kotona voin tehdä..
ei vain jaksa eää
angstbeib
1234
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen kokenut saman kuin sinä.
Neljän vuoden päästä täytät 18-vuotta ja saat yhteiskunnan tuet. Vaaranasi on hankkiutua 16-vuotiaana jonkun "kivan" ja vanhemman pojan matkaan. Sinnittele, taistele ja selviydy.