Keskustelua on käyty tarinoista ja mustasta huumorista.
Sen verran olen niistä nauttinut että uskon muidenkin nauttivan.
Ja siksipä tämä aloitus. Runous on kielletty, tuskinpa tarinat, niillähän voi saada aikaan mukavan keskusteluketjun.
Minä en aio tätä jatkaa, mutta aikasti varmasti uskon että joku jatkaa.
Tässä on ensimmäinen tarina:
Hirvi oli astunut sen päälle, muutenkin oli emonsa päivä pilalla.
Kuusentaimien latvat olivat kaikki syöty, maisema näytti lohduttomalta.
Kun aurinko nousi ja hälvensi raskaan sumupeitteen, tuli emosta sekopäinen,
piipittäen ja lasketuin siivin, se räpytteli pientä ympyrää, kerran toisensa jälkeen.
Auringon hehkuva kuumuus alkoi hyydyttää, ruoaksi tarkoittua, valkuaista.
Muna mätäni.
H.
Sen verran olen niistä nauttinut että uskon muidenkin nauttivan.
Ja siksipä tämä aloitus. Runous on kielletty, tuskinpa tarinat, niillähän voi saada aikaan mukavan keskusteluketjun.
Minä en aio tätä jatkaa, mutta aikasti varmasti uskon että joku jatkaa.
Tässä on ensimmäinen tarina:
Hirvi oli astunut sen päälle, muutenkin oli emonsa päivä pilalla.
Kuusentaimien latvat olivat kaikki syöty, maisema näytti lohduttomalta.
Kun aurinko nousi ja hälvensi raskaan sumupeitteen, tuli emosta sekopäinen,
piipittäen ja lasketuin siivin, se räpytteli pientä ympyrää, kerran toisensa jälkeen.
Auringon hehkuva kuumuus alkoi hyydyttää, ruoaksi tarkoittua, valkuaista.
Muna mätäni.
H.
Vastaukset 24
Vanhimmat
syntyy vahigossa, niin kuin sienisalaatti kanttarelleistä. Laitoin ruohosipuli tuorejuustoa sekaan, kun muuta ei kaapista löytynyt.
Hirvikärpäsiä oli pirusti, mutta hirviä ei näkynyt, mutta kyllä niitä paskoista päätellen oli ihan tienvarrella.
vähän sanoja takaisin. Juusto on niin voimakkaan makuista, että sienien maku katoaa.
Niistä ei saa noukkia Hirvikärpäsiä pois, ne antavat valkuaisaineita, ja tuntuvat mukavasti Krutongeilta.
Mutta kiva että joku, edes, vastailee.
H.
Ettei vaan olisi tavoitteena palstakemian muuttaminen? :)
Täytyyhän siellä olla muitakin, jotka ovat laatineet käsikirjoituksia esikoulun Joulu-kuvaelmiin?
Ihan kipeitäkin?
Tämän löysin vanhasta kouluvihkostani:
Siilipoikanen muhensi viimeisen madonpalan hampaillaan ja nielaisi.
Äiti oli jo jatkanut matkaa ja kadonnut pusikkoon, mutta hajuvana viipyi, yöllä oli tyyntä.
Innokkaasti tuhisten lähti poikanen perään, hajuvanaa seuraten.
Poikasen pitkä nenä kääntyili innokkaasti, kun se vainusi oudon tuoksun.
Mustan pikitien tuoksu oli sille jo tuttu, ja luottavaisena se seurasi äitinsä tuoksua.
Parin metrin matkan päässä se törmäsi siihen, josta outo haju tuli.
Tuosta läjästä tuli myös tuttu haju.
Äiti.
H
sinä näin surullisia tarinoita nyt kirjoitat.
En pysty vastaamaan, mulla on mielessä tositarina, jossa 27 vuotta sitten vietin aikaani Lastenklinikan
teho-osastolla ja senkin tarinan loppu on surullinen.
Mutta pelastinhan minä yhden siilin tänä kesänä, vastineeksi menehtyi pieni hiiri eilen erehdyttyään paikasta, ilmeisesti suunnistettuaan hajun perään, liekö äiti mennyt edeltä.
Kirjoittaa nyt pidemmän tarinan, ettei mene tsättäilyksi!
Ja surullisuus ei ole Tarinatalon tavoite, tavoitteena ovat sairaalloiset tarinat.
Onnellisetkin sopivat hyvin, kunhan niissä johonkin sattuu, vaikka sit sydämeen.
:)
H.
on aina parempi kuin sairaalloinen tarina.
Tämä on myös tositarina muutaman vuoden takaa, surullinen myös.
Kolme joutsenta lensi lammelta järveä kohti
yksi niistä osui sähkölinjaan,
varmasti sattui sydämeen,
sillä sähkötkin menivät hetkeksi poikki.
Toisten joutsenten surua oli vaikea katsoa,
kyllä linnutkin osaavat surra.
Ne kiertelivät pellon päällä ja huusivat satuttavan kovalla äänellä.
Liekö ollut äiti, isä vai ainoa lapsi, sitä en tiedä.
Mulla soi täällä Silta yli synkän virran, kaunis laulu. Markku Laamanen laulaa.
kohottamiseksi:
Mies oli onnellinen, raapaistessaan Tulitikkua, sytyttääkseen Tervaspuusta tehdyn nuotion tuohet.
Rautakaupan tarjouksesta tuli tehtyä heräteostos, ja halvalla.
Ihastellen hän katsoi Piisamirautoja jotka hitaasti tummuivat nuotion tulessa, ihan kuin Messinkisen lippa-uistimen lippa, kalareissuilla.
Suolla nukkui Kurki, pää panettuna siiven sisään ja toinen jalka mukana, lämpimässä.
Parin viikon päästä ei miehellä ollut yhtään Piisaminnahkaa, mutta olihan kuivattu Kurjenjalka, polvineen, se oli liimattuna maalauksen pintaan. Mies oli kuin olikin, harrastelijataiteilija.
Ja Kurki? Se nukkui edelleenkin yhdellä jalalla.
H.
Ihminen koostuu kemiallisista aineyhdistelmistä. Kun esim. valkuainen ei suostu yhteistyöhön raudan ja sinkin kanssa vaan heittäytyy hankalaksi ja estäen raudan ja sinkin yhteistyötä makaamalla niiden päällä siihen jähmettyen alkavat tarinat hiipumaan hiljaa pois ja loppuvat. Tuo kemiallinen reaktio kuljettaa ihmisen kädestä pitäen lapsuuteen niitylle missä heinäsirkat kisailivat. Kun tapaat tällaisen ihmisen hän kysyy sinulta "Hevosellako tulit." Hänen parhaat kemialliset reaktiot ovat olleet menneet, voimat hiipuneet ja kemiallinen tähtisädetikku sammuu.
Sen pituinen se ; (
Suo nukkui, se oli yksi niistä joihin ei kaivurin kauha ollut koskettanut.
Ja niin nukkui Sammakokin, puolijäässä, suon sylissä.
Sen uni oli levotonta, kuten kaikilla, jotka ovat kasvaneen kauhean isossa kakaralaumassa.
Kerran minuutissa, sen kyljet pullistuivat, sekin kylki johon kymmensenttisen Hauen hampaat olivat viiltäneet haavan.
Jostain kumman syystä, se unelmoi miljoonasta vauvasta.
Telaketjutraktorin Dieselmoottori otti kierroksia ja ajoi suolle.
Sen perässä oleva pora alkoi syödä tietään maan uumeniin, hakeakseen näytteitä arvokkaista aineista.
Se halkaisi Sammakon mennessään.
Näissä on yhteiskunnallinen sanoma, eiks. hei, ketään kiinnosta?
H.
Sinua tuntuu inspiroivan LeoTolstoin "Vanha ruuna".
Elokuinen aurinko oli lämmittänyt urheilukentän viereiset kalliot kuumiksi,kentällä juoksevien nuorten iloiset huudot kaikui vaimeina kallioiden takaiseen notkoon.
Kolmen kannaksen koukkaaja istui vapisten kituvan nuotion vierellä,nuotion katku kirveli silmiä.
Vihainen paarma iski housunpolven palkeenkielestä pilkistävään likaiseeen ihoon,mies tuskin huomasi sitä.
Hänellä oli sierettyneissä käsissään aarre,kokonain pulituuri pullo johon hän oli juuri varistanut suolaa.
Kaihin hämärrättymät silmät täyttyi kiukun kyynelistä ja suupielen vaahtopallo purskahti rinnuksille voimattoman vihan aiheuttaman kirouksen sinkahtaessa ilmoille.
Voimattomat kädet kieltäytyi ryhtymästä ravistus liikkeeseen,pullon pohjalle ei muodostunut ruskeaa sientä.
Epätoivoinen yritys sai pullon luiskahtamaan käsistä pohja osui kiveen ja näky sai aikaan tunnekuohun joka katkaisi sen hauraan suonen miehen päästä.
Poika painautui hiljaa kivensä taakse ja toivoi jonkun soittavan apua paikalle,turhaan.
että en vastaile tarinoihin.
Ettei mene tsätiksi.
Tämä on sitten viimeinen kerta kun kommentoin, vaikka sormia kuinka särkisi.
Hienosti ymmärsit aloituksen ajatuksen. Kiitos siitä.
Toivottavasti kaikki muutkin kiittävät sinua ja kirjoittavat lisää.
Taas on tulossa "muutoksen aika"
Ystäväsi
H.
käskettiin kiittämään, mutta olisin mie muutenkin.
Hyvä että joku osaa, olet taitava mies.
on kulkenut mun mukanani pennusta asti.
ei kuitenkaan ole tarinankertomisen taitoa, sinulla on ja sun tarinoitasi luen mielelläni.
Et ole ajatellut kirjaksi koota, yksi varma ostaja olisi tiedossa.
Omistuskirjoitus tietenkin, minulle osoitettuna.
kerronta, nyt voit mielessäsi luoda siihen toisenlaisen lopun, laita pojan jalat pinkomaan ja sairasauto liikkeelle, loppu ei miehen kannalat onnelistu, mutta poika saa mielelleen rauhan.
Sienestäjä-Hilkka huomasi surukseen hirven talloman mädäntyneen maamunan. Voi kuinka herkullisen keitoksen hän olisi saanut siitä aikaan isoäidilleen. Nyt hän joutuisi tyytymään muihin valkoisiin sieniin eikä hän edes tunne sieniä ! Herkkusieni vai valkoinen kärpässieni, kuka ne nyt toisistaan erottaa ! Kotiin mentyään sienestäjä-Hilkka soitti oitis Mauno Metsämiehelle ja kertoi hirvien tihutöistä. Mauno Metsämies lupasi tänä syksynä jahdin kohdistuvan nimenomaan kyseiseen tuhottun taimikkoon. Vesi herahti Mauno Metsämiehen kielelle, kun hän ajatteli uunissa kysyvää punaviinimarinadissa uitettua hirvipaistia metsäsienikastikkeella...
Tokoinrannan vesi kimmelsi. Sen pinnalla keikkuivat veneet.
Rantapenkillä istui mies ja näpelöi kameraansa, senkin osat kimmelsivät.
Rantapolulla kuljeksi kansaa ja Aurinko antoi keväistä lämpöä.
Jotkut vilkaisivat miestä, jotkut pitempäänkin.
Yksi nainen seisahtui, katseli ja istuutui, kysyi mieheltä mitä mieltä.
Tuota naista oli jo katsellut, mies linssinsä takaa, ja tuumaillut.
E621 kuitenkin, oli asettanut ukolle ansan, huoltoaseman lounas ei toiminut.
Pääsi pieru sieltä, ei yksin tullut maailmaan, tuli vähän muutakin.
Anteeks pyydellen siirtyi mies Ratikkaan, ja siellä ei roihunnut se,
mikä miehen rinnassa roihusi.
Pylly kirvellen kotona istuu hän, ja tietsikan avaa.
päättää: Laitan kotona ruokaa
Meni tyttönekin kotiin, ja salaattiaan laittaa, miettii, oishan tuo ukko voinut oottaa.
Pesukone on paljosti kakkaa syönyt, ja uusi ukko ois kivaa.
H.
siitä miten vähästä kaikki on joskus kiinni.
Tyttö istui tanssilavan seinänvieruspenkillä ja katseli poikajoukkoon, sitä yhtä poikaa erityisesti.
Tango alkoi ja tyttö odotti juuri tuon pojan tulevan häntä hakemaan.
Mutta ei, vierestä vietiin, taas kerran. Tyttö lähtee kotiin ja odottaa vieläkin
sitä oikeaa, keinutuolissa istuen, sukkaa kutoen. Eikä tiedä, että seuraavaan tanssiin poika olisi
voinut hänet pyytää, mikäli hän olisi istunut penkin päässä.
Pojan periaate oli "laidasta vaan".
Eräänä päivänä tyttö päätyy vanhusten palvelutaloon, kun ei jaksa enää kutoa yksin kotona sukkaa. Sitä samaa punaista sukkaa jota hän välillä purkaa ja sitten taas kutoo. Hän on kutonut sitä jo kaksi kuukautta. Ajatteli saada sen ensi juhannukseksi valmiiksi. Nyt on vasta syyskuu. Nuoruusmuistot palaavat kirkkaampina mieleen kuin nykyisyys.
Kerran heillä palvelutalossa on yhteinen tanssihetki. Muutama veteraanikin on vielä paikalla ja hengissä tanssittamassa daameja. Nuoruuden tanssimuistot palaavat mieleen. Tyttö, nyt jo vanhus, uutena asukkaana istuu varovasti penkin päähän. Häntä hakee tangoon hänelle ennestään outo mies. Jotain tuttua, mutta ei saa päähänsä mitä, miehessä kuitenkin on. Hän muistaa nuoruuden rakkautensa, mutta tämä se ei voi olla. Hän muistaa olevansa nuori vielä itsekin. Nyt tanssii kanssa vanhuksen.
kiitos sinulle, mietin tuossa dosettia täyttäessäni, että olisi pitänyt keksiä onnellinen loppu.
Melkein jo itketti tytön puolesta, sinä pelastit hänet.
Kaikki päättyi kuitenkin hyvin.
:))
Niin, toivotaan ainakin, että tyttö muistaisi, ettei ole enää nuori ja ettei poikakaan voi olla :) Ehkä heillä on sitten vielä hetkensä.
että heillä on vielä hetkensä ja tuokio onnen aikaa.
Näin se päättyy hyvin, en kestä surullisia loppuja.
:)