Oon ollu tässä jo muutaman vuoden yksin. Mulla oli tyttöystävä ja se oli elämäni parasta ja vaikeinta aikaa. Oli vaikeeta olla ihanan naisen kanssa, jolla on yli 10 vuoden masennus ja 3-4 itsemurha yritystä takana viiltely kuului tietysti kuvaan aluksi, mutta sain hänet lopettamaan. Itse olen energinen ja innokas ihminen ja haluan tehdä asioita. Yleinsä se on aina niin, että mä olisin valmis viemään asiat paljon pidemmälle eli otan enemmän tosissaan. Mä en ole tavallinen ihminen ja mä tiedän sen. Se on ollut koko elämäni ajan jonkillainen taakka. Tiedän, että oikeiden ihmisten parissa munkin elämä vois olla todella mukavaa ja voisin paljon paremmin. Mä olen herkkä ja viisas ihminen eli tunnevammanen ja luonnevikanen. Haluaisin kestustella mun tilanteesta, jonkun kanssa, mutta ei mulla ole ketään. Psygologikin mielummin puhuu omista asioistaan, eikä se ymmärrä mua. Sanoin sille kerran, että sä puhut vaan omista asioista. Se totes, että tiedätkö, että sulle on helppo puhua asioista. Sä olet luotettavan olonen. Onhan se hyvä olla luotettava, mutta kun aina tuntuu olevan niin, että mun pitää vaan antaa, eikä kukaan anna mulle takas. Jos mä en pidä ihmisiin yhteyttä ne katoaa, eikä ne ole samalla tavalla mukana asioissa, kun minä. Eli jonkin sortin taiteilija luonne.
Nykyään kuuntelen paljon räppiä. Räppään itse. Soittelen kitaraa ja koskettimia kumpiakin oikeesti huonosti. Eli musiikki on mun elämässä tärkeä asia. Ei mun tilanne siis mitenkään vakava ole, mutta kaipaisin kyllä iloista, energistä, luonnosta pitävää, jotain bändisoitinta oikeesti huonosti soittavaa ihmistä. Mulla, kun ei ketään ole. Puollustukseksi typerälle viestille sanon, että vaikka mun ongelmat eivät olekkaan niin isoja on silti hyvä, että mä yritän tehdä niille nyt jotain, enkä vasta sitten, kun niistä on tullut isoja. Toisaalta mä olen kyllä turtunutkin. Ennen tuli itkettyä yksinäisyyttä. Nykyään harvemmin.
Nykyään kuuntelen paljon räppiä. Räppään itse. Soittelen kitaraa ja koskettimia kumpiakin oikeesti huonosti. Eli musiikki on mun elämässä tärkeä asia. Ei mun tilanne siis mitenkään vakava ole, mutta kaipaisin kyllä iloista, energistä, luonnosta pitävää, jotain bändisoitinta oikeesti huonosti soittavaa ihmistä. Mulla, kun ei ketään ole. Puollustukseksi typerälle viestille sanon, että vaikka mun ongelmat eivät olekkaan niin isoja on silti hyvä, että mä yritän tehdä niille nyt jotain, enkä vasta sitten, kun niistä on tullut isoja. Toisaalta mä olen kyllä turtunutkin. Ennen tuli itkettyä yksinäisyyttä. Nykyään harvemmin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mulla on kans ollu yksinäisyyttä täs nyt jonkin aikaa, eli et ole yksin;). Se ei millään laila haitannut mua ennen (no joku 3 vuot sitte) , et olin ittekseni suurimman osan ajastani, mutta nyt se on alkanu ahistaa tai ahisti ehkä enemmän viel joku aika sitten. Mä en vaan jaksa olla kenenkään kaa vapaa-ajalla, enkä oo varsinkaan semmonen, et kävisin viikonloppusin misään.
Mulla ei oo koskaan ollu ketään ja oon nyt 19v, siis miespuolinen. Mulla on huono itsetunto, enkä kehtaa mennä puhumaan jollekin, joka mulla kenties on kiikarissa. Muutaman kerran oon koittanu iskee, mut huonol menestyksel:D ja tuntuu et ei viitti yrittää kun ei onnistu kummiskaan. Olen siis vähän katkeroituvaa ja periksiantavaa sorttia , jos asiat ei heti luonnistu.
Mut takas suhun elikkäs: Hyvä et oot tänne kirjotellu, koska se varmaan helpottaa oloas myös;) mäkin harrastan musiikkia. Kerroit et räppäät. Jos joku asia ahistaa , no vaik yksinäisyys, niin senhän voi pukee riimeiksi:) kirjottelet paperille ahistavat asiat riimeiksi niin se varmaan voi helpottaa;) ja sit jatka sitä skeban ja pianon soittoo, nekin piristää mieltä:)
Oon itsekin käyny mun koulun psykologil, mut tuntu et ei auta mitään:D ja neki on ihmisii vaan, vai ois minkä koulutuksen saanu. Mut suosittelen (omasta kokeuksesta) , että kannattaa niit kavereitakin nähä, ettei pääse liikaa uppoutuu omiin maailmoihinsa, koska sillon voi alkaa ahistaa!
Ikävä juttu toi sun tyttöystäväs tilanne:( mun äiti oli tosi pahasti masentunu, pariks vuodeks se alkoholisoitu ja harkitsi jo itsaria. mut onneks se on nyt noussu siitä suosta!!!;)
mutmut tähän nyt varmaan päätän ajatusten virran. kaikke hyvää ja eiköhän tässä selvitä kummiskin jotenkuten molemmat. ylä- ja alamäkiä on kaikilla. joillekin vaan alamäet on hyvinkin jyrkkiä;D