Pakko purkaa tuntojaan johonkin. En tiedä kirjoitanko oikealle palstalle, mutta kunhan vain saan kirjoittaa.
Yritimme saada lasta liki vuoden ajan. Viimein meillekin suotiin se onni ja saimme kauniin lapsen. Koska ensimmäisen kanssa kesti kauan, oli meille heti selvää, että alamme yrittämään toista perään. Yritystä on takana yli vuoden verran, ei tärppää. Mieli on maassa, kun tiedän vian olevan itsessäni. Suututtaa, itkettää, masentaa, turhauttaa...onnistummeko vielä toisen kerran?
Molemmat olemme haaveilleet isosta perheestä. Mistä meitä rangaistaan? Miksemme voi onnistua? Mieleen ovat syöpyneet kummankin toiveikkaat lausahdukset ja vitsailut kuukautisten myöhästyttyä, miehen pettynyt katse kun testi olikin negatiivinen, omat pettymyksen tunne...taas ei ole kuukautisia kuulunut. Testiä en edes uskalla enää tehdä...taas uusi pettymys, jos onkin kyse vain pitkittyneestä kierrosta.
Katkeruutta...sitä tunnen niitä kohtaan, jotka tulevat raskaaksi vahingossa tai "vahingossa". Tehdään abortti, annetaan oma lapsi pois...näinä hetkinä ei riitä ymmärrystä. Muulloin kyllä. Miksi oman itsensä tilalle työntyy välillä katkera ja surullinen luonto? En jaksa enää toivoa, en tiedä edes jaksanko enää uusia pettymyksiä. En tiedä pitäisikö vielä yrittää vai tyytyäkö vain siihen mitä on jo saanut? Olenko pettänyt mieheni?
Toisinaan en tunne itseäni edes ihmiseksi...olen vain tyhjä kuori. Toivoinko liikoja? Rangaistaanko meitä jostain? Miksi se on niin vaikeaa? Saisimmepa vielä edes sen toisen pienen ihmeen...
Yritimme saada lasta liki vuoden ajan. Viimein meillekin suotiin se onni ja saimme kauniin lapsen. Koska ensimmäisen kanssa kesti kauan, oli meille heti selvää, että alamme yrittämään toista perään. Yritystä on takana yli vuoden verran, ei tärppää. Mieli on maassa, kun tiedän vian olevan itsessäni. Suututtaa, itkettää, masentaa, turhauttaa...onnistummeko vielä toisen kerran?
Molemmat olemme haaveilleet isosta perheestä. Mistä meitä rangaistaan? Miksemme voi onnistua? Mieleen ovat syöpyneet kummankin toiveikkaat lausahdukset ja vitsailut kuukautisten myöhästyttyä, miehen pettynyt katse kun testi olikin negatiivinen, omat pettymyksen tunne...taas ei ole kuukautisia kuulunut. Testiä en edes uskalla enää tehdä...taas uusi pettymys, jos onkin kyse vain pitkittyneestä kierrosta.
Katkeruutta...sitä tunnen niitä kohtaan, jotka tulevat raskaaksi vahingossa tai "vahingossa". Tehdään abortti, annetaan oma lapsi pois...näinä hetkinä ei riitä ymmärrystä. Muulloin kyllä. Miksi oman itsensä tilalle työntyy välillä katkera ja surullinen luonto? En jaksa enää toivoa, en tiedä edes jaksanko enää uusia pettymyksiä. En tiedä pitäisikö vielä yrittää vai tyytyäkö vain siihen mitä on jo saanut? Olenko pettänyt mieheni?
Toisinaan en tunne itseäni edes ihmiseksi...olen vain tyhjä kuori. Toivoinko liikoja? Rangaistaanko meitä jostain? Miksi se on niin vaikeaa? Saisimmepa vielä edes sen toisen pienen ihmeen...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ymmärrän oikein hyvin, mille se tuntuu, kun sitä plussaa ei vaan kuulu ja menkat heittelee miten sattuu.
Joka kerta vessaan mennessä pelkäät, että joko ne nyt kuitenkin taas alkaa ja samalla toivoo, että alkaissivat jo, että saatais uusi kierto alkuun ja pääsisi taas yrittämään uudelleen.
No sulla on jo onneksi se esikoinen, josta voitte iloita ja olethan vielä nuorikin.
Minä sensijaan olen jo yli kolmikymppinen nainen ja minulla ei vielä ole onnistunut tuo esikoinenkaan.
No yhden kerran kyllä jo tulin raskaaksi, mutta se meni surukseni kesken.
Miksi ajattelet, että olet pettänyt miehesi? En nyt oikein ymmärrä tuota, sillä onhan sinulle jo suotu äitiys.
Ainakin minulle on monta kertaa sanottu, että näillä asioilla ei saisi stressata itseään, koska meillä naisilla on jo geeneissä se viisaus, että jos kärsimme stressistä, on raskaaksi tulo hyvin vaikeaa.
Toivotaan, että me molemmat saisimme pikaisesti ne maagiset kaksi viivaa.
Ymmärrän tunteesi. Vaikka on jo yksi lapsi niin vauvakuume ja suru epäonnistumisesta voi olla todella suurta. Meidän ainokainen sai alkunsa monien hoitojen jälkeen ja oli varsinainen ihme että hänet saimme. Nyt kun käymme hoidoissa uudelleen ja kaikki tuska ja suru palaa taas mieleeni moni on lohduttanut minua että onhan teillä jo yksi. Onhan se ihanaa mutta ei poista sitä halua saada enemmän lapsia ja halua saada esikoiselle pikkusisar..tämä on näitä asioita joita ei järjellä voi ajatella eikä voi tietää miltä se tuntuu ennenkuin itse kokee.
Tsemppiä! toivottavasti onnistutte!
...greippimehua ja jalat kattoon? itsellänikin oli kauan yritystä, kunnes luin greipin vaikutuksista, kaikkea voi kokeilla:) mulla toimi kun muutaman kuukauden ajan join purkin päivässä sitä valion mehua...