En oikein tiedä mikä minua vaivaa. Olen asunut nyt parisen vuotta miehen kanssa saman katon alla ja kaikki on mennyt suurimmaksi osaksi hyvin ja onnellisesti. Mutta nyt jotain on tapahtunut. Olin hieman masentunut kun kesäloma loppui ja jotenkin vaistosin kultani olevan kireänä, eikä meillä ollut niitä normaaleja helliä hetkiä juurikaan, eikä muutakaan yhteneväisyyden tunnetta löytynyt ja siitä masennuin vain lisää. Iltaisin miehen mentyä nukkumaan jäin valvomaan ja miettimään, usein myös itkin. Kun olin jo niin väsynyt kaikkeen siihen, sain raivokohtauksen ja riehuin miehelle joka oli hyvin välinpitämätön minua kohtaan. Sain anteeksi. Se tapahtui uudellee ja sain jälleen anteeksi. Sen jälkeen kaikki on ollut aivan erilaista. Ei "rakastan sinua" lausahduksia muuten kuin hiprakassa. Ei hellyydenosoituksia läheskään niin usein kuin ennen. Muuten normaalia kylläkin. Puhua olen yrittänyt, mutta mikään ei kuulemma ole erilailla kuin ennen. En tiedä mitä tekisin. Iltaisin edelleen surettaa ja itkettää. Päivisin yritän esittää urheaa koska tiedän, että illalla saan taas murtua.
Hukassa
Surkunen.
2670
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
vain mieheltäsi, muttet itse voi niitä antaa?
Siis itse annan hellyyden osoituksia miehelleni kyllä. Vastakaikua en juurikaan saa. Kehun miehen ulkoista olemusta. Takapuolta jonka hän itse luulee olevan ei niin hyvä. Kiltteyttä ja ihanaa luonnetta. Muiskuttelen suukkoja ohi kulkiessani. Hipaisen aina kun kosketusetäisyydellä olen. Ehkä teen niin kuin itse haluaisin minulle tehtävän ja se ehkä on miehelle liikaa. Ehkä olen liian hellyyden kipeä..