Huomasin muutama vuosi takaperin etten ole yksinäinen, vaan liian vaativa. En tarkoita että olisin narsisti . Suhtaudun avoimesti muihin mutta kyllästyn helposti :/. En oikestaan koe olevani yksinäinen, mutta en myöskään nauti tilanteesta. Onko jollain samallaisia kokemuksia?
vaativa
lonely-wolf88
3500
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vastaan, kun ei kukaan ole tähän tarttunut. Mäkin kyllästyn pian uusiin tuttavuuksiin, kun jutut alkaa kiertää samaa uraa. Olen paljon yksin, mutta harvoin koen yksinäisyyttä.
Olen mieluummin yksin kuin seurassa, joka ei tyydytä. Joskus harvoin tapaa kiinnostavan ihmisen, liian harvoin.
Mielenkiintoinen sanaasetelma yksinäinen ja liian vaativa. Omassa minudessa tuntee että tuo ei ole mun juttu ja se ei istu minuun vaikka kuinka yritän. Voisiko se olla mielen vaiston asetelmaa kun vaisto sanoo ota yhteyttä ja järki harkitse vielä lisää, tämähän on järkiyhteiskunta. Täällä pitää järkeillä eikä luottaa omaan vaistoon.
Eipä oikeastaan. Toki jotain "vaatimuksia" on sen suhteen, että minkälaisen ihmisen kanssa ylipäätänsä voi tulla toimeen, mutta ei mulla ainakaan ole mitään kiveen hakattuja "jumalan sanoja", jotka määräävät sen kenen kanssa voisin kaveria olla. Ja ei, en myöskään kovin helposti kyllästy muihin ihmisiin, ellei sitten tämä toinen ole jollakin tapaa jokin narsisti tai muuten koittaa ottaa vaan hyötyä muista ihmisistä. Jos jutut alkavat kiertämään samaa uraa, niin siitä on myös itselläänkin vastuu sitten keksiä jotakin uutta eikä sälyttää kaikkea taakkaa toisen harteille.
Omaan yksinäisyyteeni taitaa enemmän vaikuttaa se, etten täytä muiden asettamia vaatimuksia.