LIIKAA HARMIA !!
Näin keski-ikään ehtineenä miehenä sitä tulee harvoin ymmärtäneeksi syitä tunteilleen.
Sitä hairahtuu,kuvittelee kaipaavansa jotain vanhaa rakastaan tehden järjelle selittämättömiä tekoja kuten kuvittelemalla rakkauden päättyneen väärinkäsitykseen vaikka peli oli selvä ihan muista syistä.
Mitä enemmän tunteet kuljettavat ajassa taaksepäin sitä enemmän mielikuvituksen luoma illusio voimistuu ja kohta olet jo miettimässä kuinka saisit selville toisen tunteista?
Kuinkahan moni ikäiseni mies taikka nainen päättää ottaa asioista selvää laittamalla viestin vanhalle rakastetulleen,veikkaan aika moni?
Mitä enemmän asiaa pohtii ,sitä kauemmaksi todellisuudesta eksyy.
Voisiko tämä olla sitä keski-iän tuomaa kriisiä,kenties?
Minä uskon että kyse on pikemminkin siitä että vanhemmiten elämää muodostuu arkiseksi ja tasapaksuksi,kun kaikki alkaa olla hyvin reilassa tuntuu että elämästä häviää nuorena koettu elämisen maku pois.
Tämä kriisi iskee salakavalasti viistosti takaapäin ja huomaat elämäsi valuvan tiimalasissasi aivan nauttimatta hukkaan,oma elämäsi tuntuu kuin et olisi siinä mukana ollenkaan.
Tästä syystä niin minä kuin varmaan moni muukin kuvittelee tietämättään että kyse on tuosta vanhasta rakkaudesta,ja sen palauttaminen antaisi takaisin sen saman tunteen että minä elän ja täysillä.
Olen melko varma että kyse on kuitenkin enemmän halusta saavuttaa se sama nuoruuden palo omaa elämää kohtaan kuin joku ihminen sieltä menneisydestä !
Nuori ihminen elää juuri sitä hetkeä ,huominen ei paljon hartioita paina siksi koska se huominen eletään vasta huomenna,nuorena uskalletaan elää.
Tätä tunnetta ja elämässä kiinni olemista vanhemmiten kaipaa, ja se sekoittuu helposti johonkin henkilöön menneisyydestä jonka palauttaminen nykyiseen tilanteeseen muka antaisi elämän nautinnon takaisin.
Kuinka moni vanhemmiten elää,mutta kuin sivusta seuraten omaa elämäänsä , parisuhde tuntuu enemmän kulissien ylläpidolta,sitä toivoo että joku ihme antaisi tämän oman elämäni takaisin ...
Älkää miettikö,LIIKAA HARMIA vaan saatte lisää, kaikki tämä kuuluu asiaan ja menee ajan kanssa ohitse.
Kyllä vanhempanakin voi nauttia elämästään,kyse on siitä uskaltaako sitä heittäytyä ja ELÄÄ !
Näin keski-ikään ehtineenä miehenä sitä tulee harvoin ymmärtäneeksi syitä tunteilleen.
Sitä hairahtuu,kuvittelee kaipaavansa jotain vanhaa rakastaan tehden järjelle selittämättömiä tekoja kuten kuvittelemalla rakkauden päättyneen väärinkäsitykseen vaikka peli oli selvä ihan muista syistä.
Mitä enemmän tunteet kuljettavat ajassa taaksepäin sitä enemmän mielikuvituksen luoma illusio voimistuu ja kohta olet jo miettimässä kuinka saisit selville toisen tunteista?
Kuinkahan moni ikäiseni mies taikka nainen päättää ottaa asioista selvää laittamalla viestin vanhalle rakastetulleen,veikkaan aika moni?
Mitä enemmän asiaa pohtii ,sitä kauemmaksi todellisuudesta eksyy.
Voisiko tämä olla sitä keski-iän tuomaa kriisiä,kenties?
Minä uskon että kyse on pikemminkin siitä että vanhemmiten elämää muodostuu arkiseksi ja tasapaksuksi,kun kaikki alkaa olla hyvin reilassa tuntuu että elämästä häviää nuorena koettu elämisen maku pois.
Tämä kriisi iskee salakavalasti viistosti takaapäin ja huomaat elämäsi valuvan tiimalasissasi aivan nauttimatta hukkaan,oma elämäsi tuntuu kuin et olisi siinä mukana ollenkaan.
Tästä syystä niin minä kuin varmaan moni muukin kuvittelee tietämättään että kyse on tuosta vanhasta rakkaudesta,ja sen palauttaminen antaisi takaisin sen saman tunteen että minä elän ja täysillä.
Olen melko varma että kyse on kuitenkin enemmän halusta saavuttaa se sama nuoruuden palo omaa elämää kohtaan kuin joku ihminen sieltä menneisydestä !
Nuori ihminen elää juuri sitä hetkeä ,huominen ei paljon hartioita paina siksi koska se huominen eletään vasta huomenna,nuorena uskalletaan elää.
Tätä tunnetta ja elämässä kiinni olemista vanhemmiten kaipaa, ja se sekoittuu helposti johonkin henkilöön menneisyydestä jonka palauttaminen nykyiseen tilanteeseen muka antaisi elämän nautinnon takaisin.
Kuinka moni vanhemmiten elää,mutta kuin sivusta seuraten omaa elämäänsä , parisuhde tuntuu enemmän kulissien ylläpidolta,sitä toivoo että joku ihme antaisi tämän oman elämäni takaisin ...
Älkää miettikö,LIIKAA HARMIA vaan saatte lisää, kaikki tämä kuuluu asiaan ja menee ajan kanssa ohitse.
Kyllä vanhempanakin voi nauttia elämästään,kyse on siitä uskaltaako sitä heittäytyä ja ELÄÄ !
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyllä nelikymppisten on osattava ottaa elämä tosissaan, perhe ja lainoista selviäminen ykkösasiana. Keski-ikäisellä tulisi olla jo vakikumppani valittuna, eikä haihatella nuoruuden paloista. Nuoruutta tulisi viettää niin kauan ja hartaasti, että siitä menisi maku ja alkaisi mieli vakavoitumaan vakikumppanin kanssa. Lisääntyminen on sitä paitsi mukavaa. Ja kun pirtin lattialla könyää monta tenavaa, se on aidon elämän makuista elämää.
Nelikymppisenä en haihattele nuoruuden perään enkä nuoruuden ihastuksien. Totta, arjen pyöritys ja lapset ovat myös itselleni tärkempiä asioita tällä hetkellä. Tuli juhlittua ja mentyä baareissa ihan tarpeeksi. Tosin voi käydä myös niin, että nuorena aloitettu suhde alkaa rapista ja huomaa, että on ihmisenä muuttunut ja kasvanut ajan myötä. Tämä kasvu voi tehdä pahimmassa tapauksessa kuilun kumppanien välille. Itse tuntee olevansa elämässä tukevasti kiinni, elämänhalua, energiaa pursuavana. Halu harrastaa ja kokeilla eri asioita. Olla utelias elämälle. Ei halua lokeroitua tiettyyn muottiin tyyliin näin sinun pitäisi elää kun olet tämän ikäinen, eihän sitä nyt enää kun on jo näin "vanha". Koen, että nyt olen vasta alkamassa elämään. Mikään ei ole minusta ahdistavampaa kuin ajatus, että tässä sitä nyt asutaan hautaan saakka omassa pikku pirtissä ja kello raksuttaa nurkassa. Puuttuu vain kiikkutuoli ja pelargoniat:D Ok, ehkä kärjistin ja jokainen elään omannäköistä elämäänsä. Tärkeintä lienee, että kokee tyytyväisyyttä ja ehkäpä niitä onnellisuuden hetkiäkin silloin tällöin. Täysin rinnoin uutta päivää kohti, koskaan ei tiedä milloin elämänlanka katkeaa.