Hei!
Olisin kysynyt teidän muiden äitien vapaa-ajan käytöstä tai sen "saamisesta". Eli paljonko teillä on sitä OMAA AIKAA, ilman lasta? Onko sitä joka päivä tunti-pari, vai muutaman kerran viikossa se tunti-pari, vai miten??
Saa vastata niin yksinhuoltajat kuin parisuhteessakin elävät! Tilanteet kun on aina erilaisia :)
Itse elän perhettä jossa on siis minä, mies ja kaksi alle 3v. lasta. Hoidan käytännössä lapset yksin, mies on paljon töissä ja sen lisäksi omilla menoillaan (näin on mennyt viimeisen puolivuotta ja pahenee vaan) Mies heittää totaalisen vapaalle kun kotiin tulee, mitään tarvetta ei ole ottaa osaa kotitöihin tai lastenhoitoon. Vapaata ei minulla juurikaan ole, eli jos tarkasti sanotaan, sitä on tunti tai pari viikossa. (yöheräilyt/syötöt, lasten kuskaamiset ym minä hoidan. Myös sairaana ollessani) Hoitoapua sukulaisilta ei ole kun asuvat todella kaukana. Pärjään näinkin, tämä ok.. vielä. Mies on saanut kuulla jo osansa ja jollei muutu, asun mielummin yksin lasten kanssa.
Mutta olisi mukavaa kuulla miten muut äidit saa tuota vapaata aikaa :)
Olisin kysynyt teidän muiden äitien vapaa-ajan käytöstä tai sen "saamisesta". Eli paljonko teillä on sitä OMAA AIKAA, ilman lasta? Onko sitä joka päivä tunti-pari, vai muutaman kerran viikossa se tunti-pari, vai miten??
Saa vastata niin yksinhuoltajat kuin parisuhteessakin elävät! Tilanteet kun on aina erilaisia :)
Itse elän perhettä jossa on siis minä, mies ja kaksi alle 3v. lasta. Hoidan käytännössä lapset yksin, mies on paljon töissä ja sen lisäksi omilla menoillaan (näin on mennyt viimeisen puolivuotta ja pahenee vaan) Mies heittää totaalisen vapaalle kun kotiin tulee, mitään tarvetta ei ole ottaa osaa kotitöihin tai lastenhoitoon. Vapaata ei minulla juurikaan ole, eli jos tarkasti sanotaan, sitä on tunti tai pari viikossa. (yöheräilyt/syötöt, lasten kuskaamiset ym minä hoidan. Myös sairaana ollessani) Hoitoapua sukulaisilta ei ole kun asuvat todella kaukana. Pärjään näinkin, tämä ok.. vielä. Mies on saanut kuulla jo osansa ja jollei muutu, asun mielummin yksin lasten kanssa.
Mutta olisi mukavaa kuulla miten muut äidit saa tuota vapaata aikaa :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Moi moi vaan. Tosi ikävää jos miehes on ottanut "loparit" isän hommistaan. Toivottavasti saatte asiat kuntoon!?
Meillä on uusperhe johon kuuluu miehen "viikonloppulapset" sekä meidän yhteinen 3v nuppu ja tuloillaan on yhteinen pikkukakkonen. Nämä uusperhe-viikonloput ovat yhtä hulinaa ja monesti verottavat ennen ja jälkeen viikonlopun..
Vapaa-aikaa on aina kun lähden urheilemaan, eli joka toinen päivä n. tunti. 3vuotiaamme käy pari kertaa viikossa kerhossa, saan niistä yhteensä 3-4 tuntia omaa aikaa viikossa. Nukkuessa ne tunnit kyllä kuluu kun tämä raskaus väsyttää..
Saunaan menen yksin lähes joka toinen ilta, siellä kuluu taas tunti! :D Noin muuten sitten teemmekin asioita yhdessä.. ihan sopivasti saan omaa aikaa.
Haaveena olisi saada miehen kanssa viettää kaksin aikaa, sitä ei tapahdukaan kuin aniharvoin. Olemme saaneet 2 kertaa viettää vuorokauden kaksin lapsiperhearjen aikana.
mun vapaa aika on noin kerran kuussa jos pääsee vähän viihteelle.
meille 9kk poika ja olen ollut töissä noin 3kk, mies pojan kanssa kotona. mies haluaa illalla nähdä kavereita kun pääsen töistä, koska on kokopäivän ollut kotona.
ihan ymmärrettävää, mutta en mä siel töissä hauskaa ole pitämässä ja kavereita näkemässä.
ihan hyvin kyllä on mennyt..
ja tottakai haluan lapsen kanssa olla sen ajan mitä en töissä ole.
nyt miehellä alkoi työt ja tekee niitä mun työvuorojen mukaan, että toinen on poitsun kanssa kotona.
eli tuskin muuttuu tää mun tilanne pitkään aikaan..
Itselläni on omaa aikaa kaksi kertaa viikossa kun käyn jumpilla, n. puolitoista tuntia menee kerralla matkoineen. Meillä 7kk ikäinen vauva, mies vuorotöissä. Kotona ollessaan kyllä osallistuu lapsen ja kodin hoitoon päivittäin.
Tämänhetkiseen tilanteeseen olen todella tyytyväinen, nuo pari irtiottoa auttaa todella paljon jaksamaan tätä vauvan kanssa oloa. Vielä kun saisi yhden aamun viikossa nukkua vähän pidempään niin olisi mahtavaa, mutta siihen en ole vielä saanut mahdollisuutta. Parin kuukauden päästä menenkin töihin ja mies jää vauvan kanssa isäkuukautta viettämään.
Moi! Itse saan vapaa-aikaa kunhan vaan osaan pyytää, mutta lähinnä tunnin pari päivässä kun käyn kävelyllä tai ystävän kanssa kahvilla.. Kerran kuussa käyn juhlimassa eli olen illan poissa.
Mies onneksi on vaan arkipäivät töissä ja viikonloput vapaana mikä on nykyään harvinaista. Toki joudun välillä muistuttamaan myös miestäni kotitöistä, mutta esim yöheräilyt tehdään vuorotellen. Viikonloppunakin minä saan nukkua pitkään pe-la yön ja meis sitten la-su.
Äitini asuu myös samassa kaupungissa ja väillä pyydän häneltä apua jos haluan tehdä suursiivouksen tai isommat kauppaostokset. Mutta sitä tuskinn voi sanoa "vapaa-ajaksi" :D
Sinun tilanteesi kuulostaa tosi kohtuulliselta ja hyvältä. Harvoin menee noin tasan lastenhoito. Itselläni on omaa aikaa lähinnä silloin kun lapset ovat jo menneet nukkumaan eli illalla se muutama tunti.
Viikonloppuisin joskus toisen nukkuessa päiväunia, puuhaa mies toisen kanssa, joten minulla on silloin vähän omaa aikaa :/
Tietämättä yhtään sen enempää teidän tilanteestanne... Joskus perheessä, jossa on pieniä lapsia, isät tuntevat itsensä tarpeettomiksi. Tarkoitan siis sitä, että vauva on äidissä kiinni ensimmäisen vuoden ja jos isä ei senkään jälkeen saa ottaa vastuuta lapsista/kodista niin pikkuhiljaa siinä sitten käy niin, että isä rupeaa entistä enemmän ottamaan etäisyyttä perheeseensä. En siis tiedä yhtään teidän tapauksestanne, mutta olen vastaavaa nähnyt tuttavapiirissämme. Perheen äiti on sellainen suorittaja, että tekee mieluummin itse kun katsoo kuin mies "opettelee"... ei mikään ihme että kiinnostus kotihommiin lopahtaa.
välttämätä noin. Jos isä halua päästä helpommalla, niin jättäytyy taka-alalle.
Jos isukin "opettelu" on sillä tasolla, että "teen ruokaa kohta lapsille tai vaihdan kohta ne kakkavaipat" ja se kohta-sana saattaa venyä tuntiin, niin ei siinä äiti voi jäädä odotelemaan vaan tekee ne asiat itse. Ja isä huomaan, että viivytelemällä pääsee helpommalla eikä tarvitse tehdä mitään. Ja jonkin ajan kuluttua se äiti ei enää edes viitsi pyytää isää tekemään mitään, kun joku homma pitää todellakin saada tehdyksi.
Ns.totaaliyhärinä omaa aikaa on lähinnä iltaisin, kun lapsi núkkuu, eli silloinkaan ei ole täysin ilman lasta. Päiväunet menee kotitöissä. Korkeintaan kerran kuussa pääsen viihteelle, jolloin olen illan poissa. Olen ihan tyytyväinen, tiesin mitä lapsen kanssa kahdestaan oleminen on, kun ei ole isovanhempia ja sukulaisetkin asuvat usean sadan kilometrin päässä.
Oikeastaan en niinkään kaipaa mitään viihdevapaita, vaan vaikka muutaman tunnin kuukaudessa päivisin, jolloin voisin mennä pitkälle lenkille koirien kanssa. Lapsen ollessa pieni pitkätkin lenkit onnistui, mutta nyt ei lapsi enää viihdy mukana kuin tunnin korkeitaan ilman ohjelmaa ja nukkumaankin suostuu vain harvoin rattaissa. Ystävät, jotka lastani hoitavat tuntuvat vain ajattelevan, että äipän pitää päästä vähän tuulettumaan ja minussakin on vikaa siinä, että en oikein osaa pyytää hoitajaa, kun kuitenkin voin lähteä lenkille lapsenkin kanssa. Asenteenmuutos ehkä kuitenkin olisi se ratkaisu.