En oikeastaan tunne mitään. Tuntuu, kuin tunteeni olisivat kuolleet kokonaan pois ja jättäneet minut :(
Tunnen korkeintaan vihaa ja aistin selvästi jos joku ajattelee minusta pahaa tai negatiivista. Rakkautta en pysty kokemaan. Olen saanut kärsiä jonkinasteisesta hyväksikäytöstä ja kiusaamisesta koko ikäni, se on varmasti jättänyt minuun pysyvät traumat. En usko, että olen ainoa, muitakin ihmisiä varmasti on, joilla on sama tuntemus asiasta. Ihmiset ovat nykyään kovia ja itsekkäitä, ainakin täällä suomessa :(
Tunnen korkeintaan vihaa ja aistin selvästi jos joku ajattelee minusta pahaa tai negatiivista. Rakkautta en pysty kokemaan. Olen saanut kärsiä jonkinasteisesta hyväksikäytöstä ja kiusaamisesta koko ikäni, se on varmasti jättänyt minuun pysyvät traumat. En usko, että olen ainoa, muitakin ihmisiä varmasti on, joilla on sama tuntemus asiasta. Ihmiset ovat nykyään kovia ja itsekkäitä, ainakin täällä suomessa :(
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tunnet ihan normaalisti jos kykenet tuntemaan kiukkua ja pettymystä, joita kutsut tässä vihantunteeksi.
Muutkin tunteet susta löytyy heti kun niitä tarvitset. Esim. jos joku kivanoloinen ihminen ilmaisee olevansa kiinnostunut sinusta, et takuulla ole enää "tunteeton" sinäkään. Sussa herää ihan ekana kiinnostus sitä toista kohtaan ja sen jälkeen tulevat vasta ajatukset. Esim. masisajatukset, jos koet olevasi täysin nujerrettu menneisyyden kokemuksilla. Mutta jos se toinen vaan jatkaa positiivista viestittelyä, hymyilee sulle jne., alkaa sullakin vastarinta sulaa. Se on luonnollista.
Tunteita ei voi pidätellä, mutta voi tekeytyä muka tunteettomaksi. Se on itsensä suojelemista, sillä ihminenhän kommunikoi ilmaisemalla tunnetilojaan ja niistä syntyviä ajatuksiaan (sun kirjoituksesi on siitä hyvänä esimerkkinä:) sekä vastaamalla toisten ihmisten ajatuksiin.
Sä suojaudut itsekkäitä ja kovia sanoja vastaan esittämällä tunteetonta. Mutta jo se osoittaa, että ne sua välillisesti tai välittömästi satuttavat sanat tai teot ovat päässeet sun panssarisi alle. Ne ovat aikaansaaneet sen, että sä alat esittää välinpitämätöntä, tunteetonta.
Ei tunteita kannata pitää sisällään. Sen sijaan kannattaa puhua, kirjottaa, piirtää, säveltää, maalata tunteitaan ulos. Kannattaa uskaltautua reagoimaan. Ei kannata käpertyä kokoon ja kuvitella olevansa siten suojassa ulkomaailmalta.
Jos niitä kovia ja itsekkäitä ihmisiä on olemassa, on yhtä paljon myös pehmeitä ja epäitsekkäitä yksilöitä, ja niitä kandee etsiä. Samanhenkisiä. Samaten kandee muistaa myös se, että kovaa ja itsekästä esittävä tyyppikin on usein pehmeä sisältä, sillä kaikenlainen esittäminen on pohjimmiltaan sisimpänsä suojelemista.
Hei!
Luin viestisi ja en vain voi olla vastaamatta siihen. Minulla itselläni on todettu keskivaikea masennus, ja psykologi selitti että yksi masennuksen ilmenemismuoto on sellainen, jossa tuntee olevansa kuin "tyhjä" sisältä, eli kuin ei pystyisi tuntemaan mitään. Olisiko kohdallasi näin?
Vaikka tuntisit olosi "kykenemättömäksi tuntemaan mitään", niin kaikki tunteet ovat kuitenkin sisälläsi, ne vain ovat sen masennusverhon alla piilossa... Voimia sinulle!
Oletko keskustellut ajatuksistasi kenenkään kanssa? Itseäni auttoi kovasti, kun sain ymmärrystä ja tietoa, miksi minusta tuntuu juuri siltä kuin minusta tuntuu. Psykologi on ollut suuri apu siihen..