Jospa kerrankin unohtaisi kaikki ajankohtaiset asiat, jotka saavat välillä niskavillat pystyyn ja kirjoittaisi jotain positiivista.
Olen onnellisessa asemassa, kun minusta vanhasta vaarista pitävät lapset ja lastenlapset erittäin hyvää huolta.
Olkoonkin, että tulen hyvin toimeen kaikkinensa ja hoidan itse itseäni ja huusholliani haluamallani tavalla.
Mutta onhan se kivaa, että jälkeläisten kanssa on hyvät ja jopa lämpimät välit.
Päinvastaistakin saa kuulla.
Julkisuudessa on silloin tällöin ollut asia esillä. Tuolloin on moitittu jälkeläisiä vanhojen vanhempiensa "unohtamisesta".
Meidän perheessä vaarin hyvinvoinnista jopa kilpaillaan. Se ilmenee mm. siinä, että ateriakutsuja varsinkin viikonloppuisin tulee niin, että on pakko joskus toppuutella niitä.
Eräs monista ruokalajeista on minun ja myös jälkeläisten suurta herkkua ja se on makkarasoosi ja puikulaperunat.
Tietenkään ei sovi unohtaa grilliherkkuja kesäisin, kun terassikausi on päällä.
Makkarasoosin valmistuksessa on eräitä reunaehtoja, joita on noudatettava.
Makkaran on ensinnäkin oltava HK:n blueta eli sinistä lenkkiä. Soosiin on lorautettava aimo annos ihan ehtaa kermaa. Sinapin on oltava kotitekoista, joista meidän porukoissa parasta tekee poikani (47 v.), joka on oppinut sen erään kaverinsa äidiltä.
Tyttärelläni (49 v.) sen sijaan on etuna monipuolinen valikoima vihanneksia ja muuta tykö tarvetta.
Kun kerran pari kuussa saa nauttia hyvän aterian jälkeläisen seurassa, pysyy samalla ajan tasalla mm. lastenlasten opiskeluasioissa.
Näin se toimii hyvä perheyhteisö ja sillä on arvaamattoman suuri merkitys vanhuusiän hyvinvoinnille.
Olen onnellisessa asemassa, kun minusta vanhasta vaarista pitävät lapset ja lastenlapset erittäin hyvää huolta.
Olkoonkin, että tulen hyvin toimeen kaikkinensa ja hoidan itse itseäni ja huusholliani haluamallani tavalla.
Mutta onhan se kivaa, että jälkeläisten kanssa on hyvät ja jopa lämpimät välit.
Päinvastaistakin saa kuulla.
Julkisuudessa on silloin tällöin ollut asia esillä. Tuolloin on moitittu jälkeläisiä vanhojen vanhempiensa "unohtamisesta".
Meidän perheessä vaarin hyvinvoinnista jopa kilpaillaan. Se ilmenee mm. siinä, että ateriakutsuja varsinkin viikonloppuisin tulee niin, että on pakko joskus toppuutella niitä.
Eräs monista ruokalajeista on minun ja myös jälkeläisten suurta herkkua ja se on makkarasoosi ja puikulaperunat.
Tietenkään ei sovi unohtaa grilliherkkuja kesäisin, kun terassikausi on päällä.
Makkarasoosin valmistuksessa on eräitä reunaehtoja, joita on noudatettava.
Makkaran on ensinnäkin oltava HK:n blueta eli sinistä lenkkiä. Soosiin on lorautettava aimo annos ihan ehtaa kermaa. Sinapin on oltava kotitekoista, joista meidän porukoissa parasta tekee poikani (47 v.), joka on oppinut sen erään kaverinsa äidiltä.
Tyttärelläni (49 v.) sen sijaan on etuna monipuolinen valikoima vihanneksia ja muuta tykö tarvetta.
Kun kerran pari kuussa saa nauttia hyvän aterian jälkeläisen seurassa, pysyy samalla ajan tasalla mm. lastenlasten opiskeluasioissa.
Näin se toimii hyvä perheyhteisö ja sillä on arvaamattoman suuri merkitys vanhuusiän hyvinvoinnille.
Vastaukset 8
Vanhimmat
tuo aamunavausviestisi kaikessa positiivisuudessaan, kiitos! Juuri näinhän yhteys parhaimmillaan ja antoisimmillaan toimii; sarjasta: en voi, enkä halua elää kenenkään elämää, mutta haluan ja voin olla saatavilla.
Kuulaankirpeää syyspäivän jatketta!
Kun menee ajoissa nukkumaan ja herää kukon laulun aikaan, saa runsaat aamutunnit kaikenlaiseen mukavaan ja hyödylliseenkin askarteluun, kuten tähän palstakirjoitteluun. Harvoin kirjoittelen iltaisin, koska olen "päivän töistä" väsynyt.
Aamutunnit ovat yleensä omiani, koska vaimoni tavallisesti nukkuu pidempään. Harrastan kotitekoista joogaa ja meditointia, siis mietiskelyä, joka sisältää myös sellaisen osion että yrittää olla miettimättä mitään. Kokeilen tasapainolaudalla vieläkö viestit jaloista päähän kulkevat ts. ohjaavat pieniä liikkeitä, joita laudalla pysymiseen tarvitaan.
Kaiken kruunaa aamulenkki. Se on välttämätön ja sen teen joka aamu olipa sää millainen hyvänsä. Tyydyn noin puolen tunnin reippaaseen kävelyyn. Ei sovi väsyttää itseään, koska mielenkiintoinen päivä on vasta alullaan.
Otan aamuista kaiken irti, omistan ne itselleni. Olen itsekkäästi onnellinen.
Positiivinen ja onnellinen, Pitänee paikkansa aforismi: "Onni on hiljainen vieras, sen huomaa vasta kun se tekee jo pois lähtöä".
Miten hyvä Suomi on sen näkee vasta kauempaa, olen kuullut sanottavan. Itsekkäästi onnellinen, on hyvä että onnen huomaa, ihan läheltäkin.
Vaarit ovat suosikkeja, ja ymmärrettävistä syistä! Varsinkin tyttölapset saavat sen huomion, mitä ei kiireiset vanhemmat ehkä aina ehdi, ja jaksa heille antaa. Samoin isoäidit katselevat ja kuuntelevat lastenlapsiaan, jo
vuosien tuomalla ymmärryksellä ja suvaitsevaisuudella.
On suuri etu olla rakastettu (ansaitahan sekin täytyy) ja osata ottaa vastaankin huolenpito luonnollisen iloisella tavalla.
Lastenlapset ihan kaipaavat ja tarvitsevat mielenkiintoamme, miksi emme sitä osoittaisi, saaden näin itsekin
hyvän näköalan nykyopiskeluun ja elämänmenoon, josta kyllä voi keskustellakin, ja joitakin piirteitä kyseenalaistaakin, jos tuovat tapauksia esiin.
Iloisia ja välittömiä ovat olleet yhteiset hetket jälkipolvien kanssa, niistä ihan rakentuu pitkäksi aikaa.
Kaikille ei ole sitäkään onnea suotu, ja silti on pärjättävä ominkin eväin.
Mutta sukua on kaikilla, jonka piirissä voi kokea, nuorten rakkaiden suvunvesojen kehityksen.
On kaunis yhdistelmä, nuoren kysellessä varttuneelta, ja kuunnellessa tosissaan. Hellyyttäviä ovat silloin, kun sukupolvien välillä olevat sillat ovat avoimet ja luottavaiset.
käytävät keskustelut lastenlasten kanssa ovat ne kaikkein kiehtovimmat ja opettavaisimmat meille. Lennokasta ajatusten- ja tietojenvaihtoa "ajattomassa ajassa", jossa kaksi täysin erilaista maailmaa kohtaavat. Elämää suurempia, huimia linjanvetoja ja pieniä arkisia pohdintoja. Kerrassaan hurmaavan mielenkiintoista!!
Ikätovereilta kun kysyy:"Mitä hyvää Sinulle kuuluu?" tämähtää useasti vastaan pitkä epikriisi.... Nuorten ja lasten kanssa ollaan ihan erilaisilla pitkävaikutteisesti virkistävillä ja valtavan voimaannuttavilla aaltopituuksilla! Siunatut Lapsenlapset, totean minä.
On aina ajankohtaista huolehtia perhepiirissä toinen toisistaan. Näillä näkymillä yhteiskunta pakostakin joutuu vähentämään turvaverkkojaan. Minullakin on onni saada pitää lasten perheet lähellä ja osallistua lastenlasten harrastuksiin ja hoitamiseen. Ovat luvanneet hoitaa meitä, kun ollaan tosivanhoja. Muonituspuolessa minuun luotetaan eniten, mutta on mukava syödä välillä vävyjen laittamaa ja tarjoilemaa ruokaa, modernimpaa kuin minä laitan. Mikähän siinä on, että miehen keittämä kahvikin on erikoisen hyvää.
Pikkutytöt kietovat jo vastasyntyneinä vaarinsa pikkusormen ympärille, ja erikoisen herttaisesti he vaarille sirkuttavat. Kun vaari hakee koulusta tai päiväkodista, tytöt nököttävät arvonsa tuntevina etupenkillä ja toivovat, että "kaikki näkevät". Mummille poimitaan kukkakimppuja, poikalapset repivät housujaan puissa kiipeillessään ja vaativat mummia maalivahdiksi pihajalkapalloon.
Kuusivuotias innostui viisikielisestä kanteleesta, ja haaveilen jo sieluni silmin, miten hän äitinsä lapsuudenaikaisessa Hämeen puvussa esiintyy. Musikkiopiston konsertit saavat aina mummin ja vaarin sydämen paisumaan ylpeydestä, samoin koulussa ja liikuntalajeissa menestyminen.Omia lapsia tuli varmaankin vähemmän kehuttua.
Lämpimät ja läheiset välit täytyy luoda jo pikkulapsena, silloin läheisyys ja luottamus säilyy pitkien etäisyyksienkin päähän. Nythän on nuo skypetkin.On varmasti antoisaa jutella aikuisten kesken, kun lapsenlapset varttuvat.Sen seuraaminen on hieno etuoikeus.
Kiitos lämminhenkisestä aloituksesta !
Kiitos täältäkin. Minua alkoi naurattaa. Itse kun olen mamma ja ihan isomammakin, minulla tämä asia toimii niinkuin ikäänkuin toisinpäin eli päinvastoin. Sama tulos täysin vatsoin ja hyvillä mielin. Jälkipolvi tulee useimmin mamman luo ja taatusti syödään mamman herkkuja. Ne herkut ovat ehtaa kotiruokaa, jollaista he eivät muualta saa.
Ovat ne jälkeläiset niiiin rakkaita. Emme ole yksin vaikka olemmekin jääneet yksin. Muut ystävät ovat sitten asia erikseen. Lämpimiä ajatuksia, aurinkokin paistaa ja vaahterat loistaa. Ruska-aika värittää maisemat loistavilla väreillään ennen syksyn harmautta.
Eli positiivinen juttu on, että lapset ja lapsenlapset ovat olemassa, kiitän Luojaa heistä!
Olen huomannut saman kaikkien niiden ystävieni ja tuttujeni kohdalla, joilla on lapsenlapsia, näistä pienistä puhutaan mielellään. Eräs ystäväni määritteli hauskasti - silloin kun tutustuimme - kysyessäni häneltä lapsenlapsistaan, että hänen kolmella lapsellaan on neljä lastenlasta, "yhdellä kaksi ja kahdella yksi". - Jäi mieleeni.
Omia pikku persoonallisuuksiaan ovat kaikki, heidän kehitystään ja harrastuksiaan on ilo seurata. Aivan pienestä ovat käyneet muskarissa, silloin me isovanhemmat kuljetimme pääasiassa, koska vanhemmillaan on työnsä. Sitten musiikkivalmennuksessa ja musiikkiopistossa, - myös urheiluharrastuksia on paljon heillä.
Hyviä lapsia he ovat, ottavat vastuun tekemisistään ja harrastuksistaan. "Jos itsellä on halua ja harrastusta, niin silloin onnistuu!" oli lentävä lause vanhemmillani, ja kyllähän se niin on.
Oli hyvä aloitus samoinkuin kaikki vastauksetkin, kotiin tulon kunniaksi vilkaisin sp:t ja samalla tännekin.
Mukava on lukea positiivisia asioita, ulkonakin on todella kaunis päivä.
Hyvää päivän jatkoa!