Osa ihmisistä on aamunvierkkuja, illantorkkuja. osa taas päinvastoin, nukkuvat myöhään, ja valvovat uuden vuorokauden puolelle.
Kumpiin sinä kuulut? Onko niin ollut aina, vai vastako eläkkeelle jäädessä, on muuttunut?
Itse kuulun aamuvirkkuihin, päikkärit saatan ottaa, jos yöuni on jäänyt alle 6-7h.
Lapsesta asti, olen ajoissa untenmaille mennyt, en tiedä, onko sitten opittua, vaiko sisäsyntyistä?
Kumpiin sinä kuulut? Onko niin ollut aina, vai vastako eläkkeelle jäädessä, on muuttunut?
Itse kuulun aamuvirkkuihin, päikkärit saatan ottaa, jos yöuni on jäänyt alle 6-7h.
Lapsesta asti, olen ajoissa untenmaille mennyt, en tiedä, onko sitten opittua, vaiko sisäsyntyistä?
Vastaukset 18
Vanhimmat
jonkinlainen laimentamaton luonnonoikku.Valvon illalla puoleen yöhön - tietysti notkun netissä.
Aamulla ylös ennen kukkoa tai herätyskelloa joskus neljän-puolin viiden aikoihin ja aamupalan
jälkeen lenkille näin kesäaikaan, talvella kun ilman valoja näkee.
Päiväunet sitten kuin pikkulapsella ruokailun jälkeen. Eli kai se näillä rytmeillä ja 65 v iällä jo
paikkansa pitää, mitä laulussa sanotaan: "...Vanhakin nyt nuortuu..." Ei kyllä tarvitsisi aivan
vaippoihin ja tuttipulloon asti, paitsi jos kokeilisi tutilla lutkuttamista olutpullosta. Mutta sitten se
myrkyn lykkää, jos vieläkin nuortuu rintaruokintaan asti. Mistä se yksinelelevä ukkorähjä siihen
hätään sen tissin löytäisi? Tulisi varmasti vahingossa se pirttihirmu kokonaisena ja kaulimen kera.
Hih, sanopa muuta, olisi sekin kohtalo, jos ei sitten vaippoihin asti, silloinhan se hoivaaja olisi ihan hyvä ;)
Kiitti naurusta, ihana stoori!
Vapauduttuani puutteen torjunnan pakollisista kuvioista olen tottunut ottamaan iltapäivisin tunnin torkut.
Aamuisin heräilen 6:n tietämissä ja pehkuihin painun lähellä puolta yötä.
Unet tuntuvat riittävän.
Vaikka nukkuisin tunnin torkut päivällä, silmät alkavat pilkkimään jo 22-23 viimeistään. Kesäaikaan siirto sopii hyvin, normaaliaikaan paluu kestää, kun olen väsy jo paljon ennemmin, kuin pitäisi.
Taidan olla hieman kade, sinulle. Pystyt molemmista päistä valvomaan.
Valvomiseni molemmat päät ovat yksinäisen kolkkoja.
Elämäni sulostuttaja menee pehkuihin ennen klo23:a ja hän koisii aamuisin klo 7.30:een.
Älä turhaan kadehdi! Pikemminkin kaipaisin myötätuntoa.
Hihhi, voiko ihanammin päivän enää alkaa...
Keittelet aamukahvin rauhassa, luet aviisia, ja kömmit vaimosi viereen hellästi herättelemään, 7;30 ;D
Nousin ruuhkavuosinakin, lehdenlukuun, ja teelle tunnin ennen muuta perhettä, nautin niin niistä hiljaisista hetkistä.
Iltaruskoni lämpö on herättyään vähemmän halukas seurusteluun.
Vähintään puoli tuntia on syytä odotella normalisoitumista.
On itse ilmaissut olevansa ei parhaimmillaan.
;D oletkohan uskonut, kaiken mitä nainen sanoo? Koska olet kokeillut, herättää hellien, viimeksi?
No, voihan toiset aamuäreitä ollakin, en kinaa siitä. Mutta aamiaisen jälkeenhän on vielä aikaa ;D
meistä vanhemmasta väestä eivät todellakaan ole parhaimmillaan juuri aamusella heti herättyä. Olen kai enemmän semmoinen yökukkuja. Nyt eläkkeellä valvon usein tuonne puoleenyöhön ja sitten aamulla nukun pätkittäin klo 9:ään joskus jopa lähemmä klo10:tä. Olen yksineläjä, joten kukaan ei häiriinny aamuäreydestäni. Joskus on satunnainen kaveri käymässä ja on se outoa, kun on toinen ihminen aamulla siinä huseeraamassa. Olen omantienikulkija mitä suurimmassa määrin.
Hidas käynnistyminen ei vaimoni kohdalla ole ikääntymiseen liittyvä ilmiö.
Kyllä nuorempanakin oli parempi odotella aamiaisen jälkimaininkeihin, jos oli aikaa.
Parisuhteen kestoon sen sijaan liittyi herättelyn tapa.
Olen aina ollut sikeäuninen.
Avion alkuvuosina, silloin kun minulla oli tien päälle lähtö joskus aamuyöstä, oli puuro ja kahvi valmiina keittiössä ja vaimo herätteli hellävaraisesti minut liikkeelle.
Muutamaa vuotta myöhemmin vieressä tuhisija hakkasi kyynärpäällään minua kylkeen kannustuksella: Ukko! Kello on jo paljon.
Liikkeelle siitä.
Lähin kattaus löytyi jostain tien varrelta.
Mihinkähän luokkaan meikäläinen mahtaakaan kuulua?
Olen päättänyt pysyä työssäni vielä vuoden verran. Siellä ainakin minua tarvitaan. Kotona siitä ei olekaan aina niin varmuutta.
Esimerkki viikkolistastani.
Ma Aamuvuoro. Työaika alkaa klo 4.45- päättyy klo 14.26
Ti Aamuvuoro 5.25 14.45
Ke Vapaa
To Iltavuoro 14,15 00.35
pe Iltavuoro 12.00 22.15
La Iltavuoro 18.12 04.35
Su Vapaa
Ne nukkumaan menemiset ja heräämiset ovat hieman poikkeavia normaalista. Näihin tottuu vuosikymmenien aikana. Aniharvoin tarvitsen herätyskelloa. Mielenkiintoista on, ainakin minusta, se että yleensä herään noin 10 minuuttia ennen kellon soimista, olipa herätysaika mikä hyvänsä. Yöllä nukahtaminen , pitkän työvuoron jälkeen, saattaa viedä jopa pari tuntia, ennen tajunnan häviämistä. Tällaisia on säännöllisesti epäsäännöllistä vuorotyötä tekevien työajat. Sitä oppii nukkumaan vaikka vartin torkkuja, toinen silmä auki, jos tarvitsee. Se on oma ammatinvalintakysymys ja sillä siisti.
Kunnioittaen, niiaan ;D
Aikoinani, nuorena, tein vuorotyötä. Yksi syy sen lopettamiseen, oli juuri työn tuomat univaikeudet, palautuminen, ja siis liian vähäiset unet. Asiakaspalvelua myöskin, ja skarppina oleminen, iloinen virne kasvoilla, vaikka vuorokauteen ei olisi unta saanut, väliin pariinkaan.
Herätyksessä minulla on ollut tuo sama. Yhden ainoan kerran, on muistaakseni kello ehtinyt piristä, ennen heräämistäni. Toki asensin sen aina soimaan, mutta ainakin 5min, ennen heräsin.
Viimeiset työvuoteni vietin paljonkin autonratissa, 75000km/v sen varsinaisen työn lisänä. Kyllä pakko on sanoa, marras-joulukuun mietin satoja kertoja, voisiko sen leipänsä helpommin jotenkin hankkia. Pimeys, musta jää, sade, tuisku jne,,
Olin puhki, poikki, joten, arvostan kyllä työtäsi, ja jaksamistasi.
Ei kukaan pysty, luulisin, heti töiden jälkeen nukahtamaan, varsinkin liikenteestä tultuaan. Samoin taiteilijat, joilla ilta-yötyö. Ja monet muut ammatit. ei sitä heti pysty päätään nollaamaan.
Puolen päivän paikkeilla ryhdyn Siestan viettoon. Vietän sitä ehkä seuraavaan aamuun saakka.
Oho, siis eikö lainkaan iltaa?
aikaan herään oli arki tai pyhä. Työelämän aikaan piti olla pystyssä klo 5 viimeistään, pitkä ajomatka töihin ja takas. Se rytmi kait jäi päälle. Niin, enkä tarvinnut herätyskelloa. Eläkeläiselle on ihan se sama milloin nukkuu, kunhan riittävästi tulee nukuttua.
Olen huono iltavalvoja, se tuotti hiukan ongelmia viikonlopun seurustelu- yms. tilaisuuksissa, nehän alkoi vasta myöhään ja minä olisin ollut jo valmis meneen petiin. Silmät alkaa lurpsahteleen jo 8:lta illalla.
Pienet nokoset päivällä ruuan jälkeen, kun ensin nuo valkosipuliperunat ja krakovanmakkarat kypsyy uunissa. Tuoksut on hyvät ja sopii tämmöseen sadepäivään.
Tuttua tekstiä, noinhan se menee. Onneksi en koskaan ole ollut aamu-uninen, vaan pirteä, ja hyväntuulinen herätessäni.
Sadetta täälläkin. Sain juuri kaalipadan uunista, ja nyt patongit vielä odottaa väriä poskiinsa. Sitten voikin kellahtaa nokosille.
taidan olla aamuihminen. Iltaisin pitää mennä pehkuihin viimeistää klo 23.00, muuten nukkuu istuvilleen. Yleensä olen pirteä heti herättyäni, tietenkin kahvi myös auttaa. Harvoin tulee päikkäreitä nukuttua, ellei sitten herää jo aamu neljältä, sitäkin sattuu.
Päikkärit, tulee ihan itsestään, usein. Herään lehti vieressä, ja prillit nokalla. Joskus, oikein aikaiseen herätessäni, kuten eilen, tiedän kannattavan unoset ottaa syötyäni. Haukotukset jo siitä kertovat, aiemmin. Sitten on taas pirteä, eikä haittaa illalla, nukahdan heti, kun valot sammutan. Jos en "suostu" niin ilta on yhtä haukotusta, ja vaipuisin uneen jo 20, jos vain vuoteeseen menisin.