Energia

välittymistä olen monesti pohtinut; välittyvätkö ne sellaisina, kuin kirjoittaja tekstiä tuottaessaan tuntee, vai onko mahdollista, että sanat saavatkin aivan erilaisia tunteita aikaan lukijassa?
Livessä tuo naipaisuus juttu näyttää toimivan omalla kohdallanikin.
Joidenkin kanssa patterit täyttyvät ja jodenkin kanssa tyhjentyvät.
Olen opetellut karttamaan henkilöitä, jotka entuudestaan tiedän energiasyöpöiksi:-D

NainenKirjoittaa kirjoitti:

välittymistä olen monesti pohtinut; välittyvätkö ne sellaisina, kuin kirjoittaja tekstiä tuottaessaan tuntee, vai onko mahdollista, että sanat saavatkin aivan erilaisia tunteita aikaan lukijassa?
Livessä tuo naipaisuus juttu näyttää toimivan omalla kohdallanikin.
Joidenkin kanssa patterit täyttyvät ja jodenkin kanssa tyhjentyvät.
Olen opetellut karttamaan henkilöitä, jotka entuudestaan tiedän energiasyöpöiksi:-D

Lue lisää

käyvän niin, että tekstit välittyvät vastaanottajan tuntemusten mukaan. Se nettikirjoittelussa onkin suuri puute. Tekstintuottaja saattaa arvioida väärin vastaanottajan aaltopituuden, ja joku omasta mielestään mukava murjaisu kanssakirjoittajalle saattaakin kääntyä vastaanottajan mielessä vattuiluksi. Sitten kun onnistuu jonkun kohdalla löytämään saman aaltopituuden, niin hänelle voi kirjoittaa kohtalaisen rohkestikin, luottaen siihen että tunnekin välittyy siten kuin se on näppiksiltä lähtenyt.

Pidemmältä ajalta nettikirjoittelukokemuksen omaavien kirjoittajien tekstit saattavat näyttää kohtuullisen tylsiltä, koskapa heillä on alitajuisesti tiedossa tämä niin suuri väärinkäsitysten mahdollisuus. On aika hankala jälkeenpäin selitellä että en mä sitä tarkoittanut vaan tätä :)

TaikisN kirjoitti:

käyvän niin, että tekstit välittyvät vastaanottajan tuntemusten mukaan. Se nettikirjoittelussa onkin suuri puute. Tekstintuottaja saattaa arvioida väärin vastaanottajan aaltopituuden, ja joku omasta mielestään mukava murjaisu kanssakirjoittajalle saattaakin kääntyä vastaanottajan mielessä vattuiluksi. Sitten kun onnistuu jonkun kohdalla löytämään saman aaltopituuden, niin hänelle voi kirjoittaa kohtalaisen rohkestikin, luottaen siihen että tunnekin välittyy siten kuin se on näppiksiltä lähtenyt.

Pidemmältä ajalta nettikirjoittelukokemuksen omaavien kirjoittajien tekstit saattavat näyttää kohtuullisen tylsiltä, koskapa heillä on alitajuisesti tiedossa tämä niin suuri väärinkäsitysten mahdollisuus. On aika hankala jälkeenpäin selitellä että en mä sitä tarkoittanut vaan tätä :)

Lue lisää

Tästä päästäänkin kysymykseen; poikkeako nettikirjoittelu niin paljon kaikesta muusta kirjallisesta ilmaisusta ja onko tämä jo muodostunut omaksi lajiksi?
Ajatellaampa vaikkapa kirjailijoita, ja niitä, jotka tulevat suosituksi ja kuuluisaksi erilaisissa kulttuureissa.
Entäpä kirjallisuus, joka kestää ajan paineen. Tekstit, mitkä sykähdyttävät aina ja aina uudelleen.
Mikä tämän mahdollistaa?

NainenKirjoittaa kirjoitti:

Tästä päästäänkin kysymykseen; poikkeako nettikirjoittelu niin paljon kaikesta muusta kirjallisesta ilmaisusta ja onko tämä jo muodostunut omaksi lajiksi?
Ajatellaampa vaikkapa kirjailijoita, ja niitä, jotka tulevat suosituksi ja kuuluisaksi erilaisissa kulttuureissa.
Entäpä kirjallisuus, joka kestää ajan paineen. Tekstit, mitkä sykähdyttävät aina ja aina uudelleen.
Mikä tämän mahdollistaa?

Lue lisää

nettikirjoittelu on kaiken kansan huvia, kirjailijat taasen ovat verbaalisia lahjakkuuksia.

TaikisN kirjoitti:

nettikirjoittelu on kaiken kansan huvia, kirjailijat taasen ovat verbaalisia lahjakkuuksia.

Meinaatkos ettei netissä löydykkään verbaalikkoja? * naputtelee pöydän pintaa samalla katsellen lasimaisesti Taikkua*
Minä kun päättelin, jotta nämä haalistumattomat tekstit ovat universaileja. Sielun veri on musteena ja kolektiivinen muisti lähteenä. Niissä täytyy olla jotain syvästi inhimillistä, ikäänkuin ihmisen ylittävää. Tai ainakaan ego ei enää kykene pidättämään tekstiä pienissä rajoissaan.
Oiskos se mahdottomuus, jotta nettikirjoittelussakin kyettäisiin samaan? Jos ei nyt ihan samaan, niin lähituntumaan?

joskus kirjoittajien kannattaisi ihan oikeasti avata silmänsä niin että todellä näkisivät kirjoitetun tekstin eikä vain sitä kuka sen kirjoitetun tekstin on näppiksiltään suoltanut. kun nikkiin lyödään häirikön tai marttyyrin tai vitsiniekan tai tosikon leima, ei siitä tahdo irti päästä vaikka miten käyttäytyisi.

NainenKirjoittaa kirjoitti:

Meinaatkos ettei netissä löydykkään verbaalikkoja? * naputtelee pöydän pintaa samalla katsellen lasimaisesti Taikkua*
Minä kun päättelin, jotta nämä haalistumattomat tekstit ovat universaileja. Sielun veri on musteena ja kolektiivinen muisti lähteenä. Niissä täytyy olla jotain syvästi inhimillistä, ikäänkuin ihmisen ylittävää. Tai ainakaan ego ei enää kykene pidättämään tekstiä pienissä rajoissaan.
Oiskos se mahdottomuus, jotta nettikirjoittelussakin kyettäisiin samaan? Jos ei nyt ihan samaan, niin lähituntumaan?

Lue lisää

koskapa jokaisella ei ole nettikirjoittelun motiivina verbaalisen ilmaisunsa hiominen. :)) Ainakaan tällaisilla yleisillä keskustelupalstoilla.

TaikisN kirjoitti:

joskus kirjoittajien kannattaisi ihan oikeasti avata silmänsä niin että todellä näkisivät kirjoitetun tekstin eikä vain sitä kuka sen kirjoitetun tekstin on näppiksiltään suoltanut. kun nikkiin lyödään häirikön tai marttyyrin tai vitsiniekan tai tosikon leima, ei siitä tahdo irti päästä vaikka miten käyttäytyisi.

Lue lisää

porukka viihtyykin puskissa?

leimaamatonoon kirjoitti:

porukka viihtyykin puskissa?

Pelkäsitkö kysyä asiaasi nikilläsi ? Jos niin minkävuoksi. Minun vai muiden kirjoittajien pelossa?

ei kuitenkaan tulisi yleistää:- Osa nettikirjoittelusta ilmentää tuota mainitsemaasi, mutta ei toki kaikki
Leimaantuminen on yksi sitkeistä ilmiöistä, joka tuntuu netissä vahvistuvan. Tosin se ei kait ihmisille ole livessäkään vierasta. Voiko siitä edes täysin olla vapaa missään, tai edes koskaan.
Jokaisessa kulttuurissa, missä tahansa historian aikana, on aina haettu, tai jopa korostettu erilaisuutta ja asemaa jos minkäkin laisilla keinoilla. Noh... leimaantuminen taas näillä keskustelupalstoilla voi olla hyvinkin sattumanvaraista, epämääräistä, ennakkoluuloista ja sisältää ilkeyttä, sekä halua mollata, tai mitätöidä leimattua.

TaikisN kirjoitti:

Pelkäsitkö kysyä asiaasi nikilläsi ? Jos niin minkävuoksi. Minun vai muiden kirjoittajien pelossa?

joku saattaisi muistaa tuhannen vuoden kuluttua että sanoin silloin niin ja noin. :D

leimaamatonoon kirjoitti:

joku saattaisi muistaa tuhannen vuoden kuluttua että sanoin silloin niin ja noin. :D

niin ja tuoda viiden vuoden vanhoja keskusteluja palstalle, lyömäaseeksi :) Tätähän tämä. Jokohan mun olisi aika myös haudata nikki kokonaan ?

kaduntaasmiehestä yhden itetekemänsä leiman irti:->**''
Oletkos muuten huomannut, jos haavan päällä oleva rupea jatkuvasti rassaa, niin uutta rupea syntyy lisää?
Tämä muuten ihan vakavasti. Teksi nyt vietävästi mieli rapsutella tuota kutiavaa haavaani.
'*vitsit että olinkin syvällinen*

tärkeää eroittaa fyysinen ja henkinen haava toisistaan. Oletusarvoisesti se haava, mitä tarkoittanet on jotakin siltä väliltä..tai ei edes sinnepäinkään:;
Mites se laulu menikään: "anna arpisten haavojen olla, niitä rikki et repiä saa...* *hoilaa*

TaikisN kirjoitti:

koskapa jokaisella ei ole nettikirjoittelun motiivina verbaalisen ilmaisunsa hiominen. :)) Ainakaan tällaisilla yleisillä keskustelupalstoilla.

elävää ja sujuvaa, värikästä, sekä hyvää kirjallista ilmaisua, sen varmemmin palstakirjoittelu kehittyy.

Onko nyt eilinen pyhkäisty olemattomiin? :) Fysikkamme on siten rakentunut, etteivät solumme täysin päivässä uusiudu. Täydelliseen uusiutumiseen muistini mukaan hujahtaa seitsemän vuotta.
Tiede ei ole kyennyt ratkaisemaan vielä sitäkään ongelmaa, miksi tämä uusiutunut solukko ei tuo ikuista nuoruutta. Joten, haavahoito tarvitsee laastaria ja kemiaa...kuten asian sanoit:-

Sellainen energia tornaado:) Mun näppiksellä on tuo läppähiiri herkistynyt, ettei sitä tarvitse kun hipaista ja se
napsasee kaiken karvaista mainontaa. Pitäisikköhän kiinnittää tuo vanhanmallinen hiiri tähän?

itsenikin tarvinneen paljon harjoitusta voidakseni säilyttää mielentyyneyden myös negatiivisissa energiossa.
Joskus tuntuu, että nämä kielteisillä tunteilla ja ajatuksilla latautuneet oikein odottavat, jotta saisivat muutkin hiiltymään. Koska tiedän itse olevani vastuussa omasta reagoinnistani, niin pyrkimykseni on kasvattaa luontoni. Mitä enemmän sitä harjoittaa, sen sujuvammin se käy:-)