mikä iso koira kerrostaloon?

Näiltä roduilta ei pitäisi paljoa karvaa itsestään lähteä. Jonkin sortin suojelutaipumusta näistä melkein jokaisella yleensä esiintyy, mutta herkkähaukkuisina näitä ei pidetä. Kotona nämä ovat rauhallisia.

-Airedalenterrieri
-Brgamasco
-Bouvier
-Briard
-Irlanninsusikoira
-Irlanninvesispanieli
-Kiharakarvainennoutaja
-Mustaterrieri
-Skotlanninhirvikoira
-Suursnautseri

Kannattaa tutustua rotuihin niiden yhdistysten nettisivujen kautta, sillä siellä on nimenomaan niiden harrastajien kirjaamaa tietoa.

Akitaa en kauheasti suosittelisi muuta kuin ainoaksi koiraksi. En ainakaan pikkukoiran kaveriksi tuollaista hankkisi. Ihania koiria muuten, mutta valitettavan usein tosi dominoivia muita kohtaan ja vaikka pentuna tulisivat hyvin toimeen toisen kanssa, niin akitan kasvaessa tilanne usein muuttuu.. Kokemuksella. Vaikka toki löytyy poikkeuksiakin, sitä en kiistä kun itselläkin on akita ollut aiemmin, ja nyt käy usein akita hoidossa mun luona ja omistan itse koiria.

Mitä tarkemmin meinaat isolla koiralla? Minimisäkä? Jos ajatellaan jotain n.55cm alkavaa niin esimerkiksi labradorinnoutaja yms, dalmatialainen.. Rotikka tai dobbiskin, jos kokemusta on tarpeeksi tuollaiseen.

Toisaalta voisin hyvin suositella vinttikoiria. Itselläni on ollut vaikka minkälaisia koiria, mutta erityisesti vinttikoirat ovat kolahtaneet. Näistähän suurin osa on aika isoja.
Espanjanvinttikoirat, greyhoundit, salukit, borzoit, afgaanit. Borzoit tosin tuntuvat vähän huonommin hyväksyvän muita koiria - ainakaan muita kuin omaa rotuaan muistuttavia. Mutta salukit ja greyt sekä galgot (espikset) tulevat yleensä mainiosti toimeen pienempienkin koirien kanssa.
Hiljaisia ja rauhallisia sisällä ja vievät yllättävän vähän tilaa, borzoikin isona koirana (säkää 75-85cm).

Liikuntaa eivät niin valtavasti tarvitse kuin usein luullaan. Vapaana juoksentelua kyllä, koirapuistossa tai vaikka vinttikoiraradalla. Ovat siis sprinttereitä, eivät maratonjuoksijoita, joten hirvittävän pitkiä kävelyitä eivät kaipaa.

Akitaa en lähtisi ottamaan kerrostaloon,eikö niitä onneks taidakkaa useammat kasvattajat kerrostaloon myydäkkään :)

Itselläni on akita kerrostalo kaksiossa, eikä ole mitään ongelmia ollut :)
Ei hauku ollenkaan, vaikka rappukäytävästä kuuluu melua/toisen koiran haukuntaa.
Ja sopii kyllä pienemmän koiran kaveriksi. Varsinkin kun pennusta asti on. Itselläni on kaksi kissaa joidenka kanssa koira tulee mainiosti toimeen. Kyseessä on uros koira, joka on kyllä dominoiva, mutta järkevä. Nartut on yleensä parempia toisten koirien kanssa. En ala kuitenkaan yleistämään. Me lenkkeillään 2-4 tuntia päivässä, koska tykkään itse ulkoilla paljon. Akitalle riittää vähempikin ulkoilu, jos se siihen tottuu nuorena. Nyt en voisi alkaa omaa koirani lenkkeilyä vähentämään, koska se on tuohon määrään tottunut. Aktivointia akita tarvitsee myös, ja omistajan täytyykin olla kekseliäs kun järjestää virikkeitä akitalle. Akitahan kyllästyy hyvin nopeasti. Eli jos olet hyvin perillä rodusta yleensä ja tiedät mitä vaatimuksia sillä on, sopii se mainiosti kerrostaloon.

Sanoisin kyllä Akitan olevan Tanskandoggia vaikeampi koulutettava, lisäksi niin kuin muutama jo totesikin, niin ovat yleensä aikuistuttaan todella dominoivia myös oman perheen muita koiria kohtaan, totta kai poikkeuksia aina löytyy, mutta oletko valmis ottamaan sen riskin, että joudut myöhemmin joko luopumaan jommasta kummasta kun eivät tule toimeen keskenään tai sitten joudut pitämään koirasi jatkuvasti erillään, etenkin niiden ollessa kahdestaan. Toista samaa sukupuolta olevaa koiraa en missään tapauksessa ottaisi Akitalle kaveriksi. Akitasta harvoin on aikuisena koirapuistokoiraksi.

Mustaterrieri voisi olla vaativuudeltaan samaa tasoa Akitan kanssa monessa suhteessa, hyväksyy paremmin myös muita koiria samaan laumaan elämään, enkä välttämättä koe tuota kerrostaloakaan ongelmana, jos aivan pienestä pennusta tottuu ns. elämisen ääniin. Toki omat riskinsä tämän ottamisessa juuri kerrostaloon on tuon mahdolisen haukkuherkkyyden takia ja kun koira aikuistuu, eivät yleensä ole koirapuistokoiria.

Itse suosittelisin sinulle vaikkapa rottweileria, tanskandoggia, suursnautseria tai miten olisi esim. isosveitsinpaimenkoira tai broholminkoira?

itse suosittelen kerrostalo yksiöön minimissään hevosen kokoista rotua. yleensä myös isommat koirat tarvitsevat vähemmän ulkoilutusta, koska niiden aika kuluu yksi päivisin naapureille ulvoessa ja haukkuessa. joskus kuulin että joku sekopää jätti toisen koiran hankkimatta ja säästi emakotitaloon ennen kuin hankki lisää hevosen kokoisia koiria naapureiden iloksi.

Akita sopii mainiosti kerrostaloon, mikäli se pääsee toteuttamaan itseään paljon myös neljän seinän ulkopuolella. Yleisesti ottaen akita on melko laiska koira kotioloissa, mutta nauttii ulkoilusta siinä missä mikä tahansa muukin koirarotu. Isona koirana se tarvitsee kohtuullisen paljon liikuntaa, mutta ei ole kuitenkaan niin aktiivinen, että hyppisi seinille, mikäli jonain päivänä jäisi vähemmällekin. Kuten aiemmin tässä ketjussa mainittiinkin, akitalle tulee myös järjestää paljon virikkeitä ja aivotoimintaa, sillä akita, joka ei saa käyttää päätään, tylsistyy ja "masentuu".

Mutta onko akita vaikea kouluttaa? Akitasta ei kyllä saa palveluskoiraa tekemälläkään. Se on itsenäinen ja omanarvontuntoinen koira, jolta puuttuu halu miellyttää. Mutta toisin kuin täällä väitetään, akitaa ei ole vaikea kouluttaa. Pitää vain löytää keinot sen motivoimiseen. Se on älykäs koirarotu ja oppii hyvin nopeasti sille opetettavat asiat mikäli vain palkkio on sen mieleen. Tottelevaisuus onkin sitten ihan toinen juttu. Saattaa olla ettei akita luokse kutsuttaessa lotkauta korvaansakaan, jos se on havainnut jotain kiinnostavampaa, tai jos sitä ei yksinkertaisesti kiinnosta totella. Tässä vaiheessa on hyvä kaivaa ne namit sieltä taskunpohjalta. Oikeanlainen motivointi = haluttu lopputulos. Lisäksi olen huomannut, että akitaa on koirakeskusteluissa parjattu vaikeaksi ja hankalaksi koiraksi, joka ei sovi kokemattomalle koiranomistajalle. Ei pidä paikkaansa. Akita ei missään nimessä ole vaikea koira. Se sopii ihmiselle, oli tämä sitten ensikertalainen tai ei, joka on valmis olemaan samanaikaisesti lempeä, määrätietoinen, oikeudentajuinen ja johdonmukainen omistaja. Kun akitanpennulle antaa pienestä pitäen selkeät rajat, se sosiaalistetaan kunnolla ja sille opetetaan, ettei mitään saa ilmaiseksi, siitä kasvaa mitä suurimmalla todennäköisyydellä tervepäinen yksilö, joka kunnioittaa omistajaansa johtajana ja antaa tälle uskollisuutensa ja kiintymyksensä.

Niin. Se dominanssi... Akitalla on tosiaan taipumusta pyrkiä dominoimaan muita koiria. Voi siis varautua, ettei akitasta välttämättä ole koirapuistokävijäksi enää aikuisiällä. Riippuu toki yksilöstä. Oman lauman koirien kanssa akita tulee tavallisesti paremmin toimeen, jopa hyvin. Aikuisuuden kynnyksellä se voi pyrkiä ylempään asemaan ja toisesta koirasta (tai toisista) riippuen saatetaan nähdä valtataistelua, joka voi hyvinkin johtaa akitan nousemiseen arvojärjestyksessä, tai sitten ei. Luonnollisesti vastakkaisen sukupuolen edustajat tapaavat tulla keskenään paremmin toimeen kuin samaa sukupuolta olevat. Mielestäni koirien kokoero ei ole mikään este akitan ottamiselle. Meillä matriarkkana toimii viisivuotias piskuinen kahdeksan kilon sisupussi, jonka silmille akitannulikka ei varmasti hypi. Tosin osaa se akitakin pitää puoliaan. Molemmat ovat narttuja, tulevat pääsääntöisesti toimeen keskenään, mutta eivät ole ylimpiä ystävyksiä ja olisivat varmasti kumpikin tyytyväisempiä ilman toista.

Ihastuttavana, vihastuttavana, kaikessa akitamaisuudessaan ja jääräpäisyydessään on akita hienoin koirarotu mitä maa päällänsä kantaa (Mitenkään väheksymättä niitä satoja muita rotuja, joihin en ole vielä ehtinyt omakohtaisesti tutustua).

hirveästi karvaa, niin pitää olla lyhyt ja ohutkarvainen koira eli jolla tulee pitää talvella takkia. Miten olisi rhodesian koira tai boxeri?

ei mikään

Entäs rhodesiankoira? Itse asuin kerrostalossa kun urokseni meille tuli, ja hyvin sielläkin pärjäsi. Ei ole haukkuva rotu (kertaakaan kuullut omani haukkuvan), melko laiska kotona (lenkitettynä ja aktivoituna ei tee sisällä melkein muuta kuin nukkuu, nytkin kovaa kuorsaa vieressä :D), kuitenkin lenkeillä ja aktiviteeteissa reipas ja aktiivinen. Tykkää hellyydestä ja on seurallinen mutta kuitenkin erittäin itsenäinen. Kiintyy kyllä kovasti tiettyihin ihmisiin joiden kanssa on pennusta asti olllut tekemisissä.

Turkki on helppohoitoinen, ja sitä lähtee pari kertaa vuodessa, mutta ei kauhean häiritsevää. Tämä yksilö on ollut helppo kouluttaa, voi tietysti johtua juurikin yksilöstä tai sitten jämäkästä omistajasta.

Älyttömän komea lenkkikaveri, monet koirista tietämättömät luulee tanskandogiksi. Kuitenkin kannattaa harkita, kuten ennen minkä tahansa koiran ottamista, että onko sinulla aikaa aktivoida koiraa tarpeeksi.

Meidän uros tulee myös älyttömän hyvin juttuun kaikkien pienimpienkin koirien kanssa, on rauhallinen eikä ns. käy riehumaan päälle. Ainut miinus että ei enää tule toisten urosten kanssa juttuun, vaikka ei kyllä hihnassa ärise.

Kannattaa lukea lisää yhdistyksen sivuilta :)