Olen tässä pohtinut, voisinko seurustella koskaan naisen kanssa (olen itse nainen :). Ihastua voin sekä tuntea vetoa, mutta viedä asiaa pidemmälle?
Tämä johtunee siitä, että en osaa kuvitella millaista arki olisi. Olen lukenut keskustelu tällä sekä lesbo-palstalla, ja minua hieman hämmentää nämä butch/femme termit. En koe kuuluvani kumpaankaan... Tuntuu jonkinlaiselta roolittamiselta (mutta ainahan suhteissa ihmisillä on joku tietty rooli, ei sinäänsä). En vain onnistuu löytämään itselleni mitään roolia.
Voisiko joku kertoa, millaista se arjenvietto on? :) Miten se eroaa arjenvietosta miehen kanssa? Toki jokainen pari on erilainen, mutta itse liikun tässä niin tuntemattomilla vesillä, että jokainen tiedon/mahdollisuuden muru olisi arvokas.
Tämä johtunee siitä, että en osaa kuvitella millaista arki olisi. Olen lukenut keskustelu tällä sekä lesbo-palstalla, ja minua hieman hämmentää nämä butch/femme termit. En koe kuuluvani kumpaankaan... Tuntuu jonkinlaiselta roolittamiselta (mutta ainahan suhteissa ihmisillä on joku tietty rooli, ei sinäänsä). En vain onnistuu löytämään itselleni mitään roolia.
Voisiko joku kertoa, millaista se arjenvietto on? :) Miten se eroaa arjenvietosta miehen kanssa? Toki jokainen pari on erilainen, mutta itse liikun tässä niin tuntemattomilla vesillä, että jokainen tiedon/mahdollisuuden muru olisi arvokas.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tylsää, jännittävää, ihanaa, vaihtelevaa... Yksinkertaisesti ei sen ihmeellisempää kuin heteroparillakaan.
Ei arki ole roolileikkiä (tosin roolileikki voi joskus piristääkin ;)) Butch/Femme termit voit unohtaa, jos et tunnu kuuluvasi kumpaakaan. Sinä itse päätät millainen arkesi on.
heippa, samma här, olen miespuolinen, kiinnostunut molemmista, ihailen hyvin trimmattuja ihmisiä, vaadin myös itseltäni samaa, 50 v naimisissa, ajattalen parasta, naisen vartalo, poikamainen , trimmattu, rempseä.
Siinä hienoa onkin, että niitä rooleja ei ole mitenkään ennalta määrätty! Ei toisen tartte ähertää höyläpenkin ääressä ja toisen meikata ja tomuttaa, vaan elämän voi rakentaa sellaiseksi kuin sen hyväksi tuntee.
Varmaankin arjessa tehdään aika lailla samoja juttuja parista riippumatta. Yhdessä laitellaan ruokaa, touhutaan kotona, tavataan välillä ystäviä ym. Meillä puolisoni on se, joka osaa käyttää porakonetta, mutta hän on myös se perhekeskeisempi meistä. Minä taas olen se, joka ehkä näyttää vähän femmemmältä, mutta olen myös työ- ja urakeskeisempi. Kotityöt jakautuvat aika tasan vähän sen mukaan, mitä kumpikin osaa/tykkää tehdä.
Sanonpa nyt vielä sen verran - vaikka en ole koskaan miehen kanssa elänyt - että elämä naisen kanssa voi olla uskomattoman hienoa. Ainakin minä koen, että puhun puolisoni kanssa kaikesta paljon enemmän kuin tuntemani heteroparit, ja toimimme loistavasti tiiminä. YMMV