Mulle tuli vaan mieleen muutama kyssä..
Miten kerroitte vanhemmillenne et ootte raskaana?? Miten ne reagoi??
Entäs mitä kaikkee tulee äitiyspakkauksen mukana ja paljoko tukia saa??
Kiitti jos neuvotte tietämätöntä!!!
Miten kerroitte vanhemmillenne et ootte raskaana?? Miten ne reagoi??
Entäs mitä kaikkee tulee äitiyspakkauksen mukana ja paljoko tukia saa??
Kiitti jos neuvotte tietämätöntä!!!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kelan sivuilta löytyy tiedot nuista tuista, ihan laskentataulukko siellä on. En muista, löytyykö sieltä myös äitiyspakkauksen sisältö, mutta haeppa vaikka googlella "äitiyspakkaus".
Vastaukset:
Miten kerroitte vanhemmillenne olevanne raskaana? Miten ne reagoi? Me oltiin äitin kaa kahdestaan kahvilassa ja mä sit rupesin puhumaan vauvoista. Mä sit vaa kerroin. Äiti oli järkyttynyt, mutta toipui siitä aika nopeasti.
Kuin vanha olit ku kerroit??
Kiitti kummallekki vastanneelle..vastauksist on tosi paljo apua!!!
Mie olin 15v.
http://193.209.217.5/in/internet/suomi/suomi.nsf/NET/100502155308EH
Ihan kivoja värejä ja pukuja. Keltainen on iloinen ja virkistävä väri.
Äitini oli juuri tullut sappikivi leikkauksesta ja hän istui sängyllään kun menin istumaan hänen viereensä ja sanoin että olen paksuna...hetken hän vain katsoi ja toistin sanomani jolloin hän kysyi mitä aion tehdä (vaikutti kuitenkin iloiselta mutte yritti pimittää tunteensa koska ajatteli että jospa haluaisinkin abortin, jolloin hän myöskin olisi tukenut minua) tuolloin sanoin vielä haluavani miettiä asiaa. isälle kerroin asiasta äidin kanssa heti kun hän tuli sisälle autoa pesemästä...myöhemmin kerroin haluavani pitää lapsen ja se oli heidän mielestääm oikea päätös. Tukea olen heiltä saanut eli lapsen ja opiskelun yhdistelmä on toiminut moitteetta!!!
Unohdin muuten kertoa oman kokemukseni, kuinka kerroin vanhemmilleni raskaudestani.
Olin 15v, pyysin äitiä tupakalle. Isä ja pikkuveli olivat pyöräilemässä. Sanoin, että haluan abortin. Olin mielessäni pähkäillyt pari päivää, että mitä teen ja tuohon ratkaisuun päädyin. Peruskoulu oli kyllä jo loppunut, mutta poikakaveri jätti kun kuuli tilastani, en halunnut kasvattaa isätöntä lasta.
Kyllähän äiti itki, muttei ehdottanutkaan lapsen pitämistä. Hän kertoi isälleni, pikkuveli ei tänä päivänäkään tiedä. Ei hänen tarvitsekaan tietää. Äiti oli tukena ja turvana lääkärikäynneillä, sairaalassa ja henkisenä apuna tuona aikana. Tapaus lähensi meitä. Isän tunteista en tiedä, en ole kysynyt.