Minusta tuntuu että olen kai jumalan kiroama, on nimittäin eräs harvinainen ihotauti, mikä näkyy ikävästi, lisäksi puuttuu kaksi sormea työtapaturman takia, ja puoli vuotta sitten mulla todettiin rintasyöpä. Olen niin maassa kuin olla ja voi, itsetunto nollassa. Ja kun tietää että mitään ei voi kahden ensimmäisen osalta tehdä. Ja menetän sen toisen rintanikin. Ei kukaan muu ymmärrä, kuin sellainen joka on itse kokenut vastaavaa. Siksi en halua minnekään psykologille rohkaistavaksi. Onko muilla vastaavia tilanteita?
Onko jollain fyysisiin syihin liittyvää masennusta?
Lena
3366
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itselläni oli vuosia sitten helvetilliset kaksi kuukautta, joiden aikana puhkesi vaikea astma, sattui onnettomuus jonka seurauksena oli aivoruhje (luunmurtumien lisäksi) ja sitten vielä todettiin rintasyöpä.
Lisäksi samaan syssyyn sattui useita "ei-fyysisiä" vastoinkäymisiä, joista jokainen olisi yksinäänkin riittänyt laukaisemaan masennuksen. Todellakin tunsin olevani jumalan kiroama.
Seurauksena oli siis vaikea depressio, johon hoitona lääkitys sekä kolmen vuoden psykoterapia (terapeutilla, joka oli nimenomaan erikoistunut rintasyöpätapauksiin, tutki rintasyövän ja psyyken yhteyttä).
Tällä hetkellä pärjään varsin hyvin. Käytän todennäköisesti loppuikäni lievää estolääkitystä, mutta voisin sanoa olevani silloin tällöin jopa pikkuisen onnellinen.
Muistathan Raamatun Jobin, jolle sattui ikävyyksiä toisensa jälkeen? (Sairauksia, läheisten menetyksiä, omaisuuden menetys jne.)
Jumala salli paholaisen koetella Jobia, mutta Jumala ei kironnut Jobia, eikä Job kironnut Jumalaa menetyksistään huolimatta. Jobin loppuelämä oli siunattua ja täynnä menestymistä.
Jobin ystävät väittivät, että Job olisi tehnyt syntiä, kun nämä pahat asiat tapahtuivat hänelle, mutta se ei ollut totta.
Sairaus ei ole Jumalan kiro, ellei ihminen ole itse sitä aiheuttanut (kuten AIDS joillakin oman käytöksen seurauksena).
Joku joutuu pienestä lapsesta asti kokemaan vakavaa sairautta, eikä varmasti ole kirottu sen tähden. Jeesus oli nimenomaan sairaitten parantaja, eikä karttanut sairaiden seuraa kuten muut ihmiset.
Toivon sinulle voimia ja rohkeutta elämään! Et todellakaan ole ainoa sairautta tai menetyksiä kokenut.
..jumalan kiroamaa.
Olisi naiivia ajatella että kaikki maailman epäonni ja onni johtuisi siitä mitä yläkerran herra päättää.
Mietitäänpä vaikka juutalaisia: he etsivät syytä holokaustiin vain itsestään, mitä he ovat tehneet joutuakseen sinne maanpäälliseen helvettiin. Aika, paikka, ja poliittinen tilanne vain oli sellainen, turmiollinen heitä ajatellen.
No tämä nyt ei enää liittynyt masennukseen...
Joskus on parempia päiviä, joskus todella huonoja. Mulla vaan on se ongelma että eristän itseni ulkopuoliselta maailmalta jos oon ihan maassa. Vaikka juuri se, että menisi ihmisten ilmoille, helpottaisi. Onhan mullakin asiat siinä mielessä hyvin, etten ole halvaantunut tms. mutta ei sitä osaa verrata kuin vain siihen, mitä itsellään on pahimmillaan ollut. Kiitos kuitenkin rohkaisevista sanoista..