Mikä ujouteen auttaisi? Tämä on sairaus johon ei tunnu olevan mitään parannus keinoa.
Haluaisin tyttöystävän, haluaisin olla onnellinen ja viettää aikaani tämän kanssa. Haluaisin kaavereita joidenka kanssa mennä kapakkaan ja pitää hauskaa tai joidenka kanssa tehdä koulussa ryhmä työt jne.
Käytännössä minulla ei ole mitään näistä. Vietän pääasiassa aikani pääasiassa koneella yksin ja koululla teen ryhmätyöt yksinäni tai opettaja määrää minut johonkin ryhmään ja minut otetaan vastaan hyvin vaivautenaalla ja laimealla fiiliksellä.
Joskus ajattelin ettei minust pidetä siksi, että olen niin ruma niin ostin kalliita muotivaatteita, pesin naamani finneistä ja värjäsin ja leikkaisin hiukseni muodin mukaisesti. Oikeastaan suhtautuminen minuun tuntuu entistä etäisemmältä sen jälkeen.
Tiedän, että kaikki ikäiseni kärsivät ujoudesta. Ainoa vain, että itsellä se tuntuu syvenevän vuosi vuodelta. Ennen vanhaan sain kuitenkin kavereita ja jopa jonkin asteisia seurustelu suhteita. Nykyään en sitäkään.
Haluaisin tyttöystävän, haluaisin olla onnellinen ja viettää aikaani tämän kanssa. Haluaisin kaavereita joidenka kanssa mennä kapakkaan ja pitää hauskaa tai joidenka kanssa tehdä koulussa ryhmä työt jne.
Käytännössä minulla ei ole mitään näistä. Vietän pääasiassa aikani pääasiassa koneella yksin ja koululla teen ryhmätyöt yksinäni tai opettaja määrää minut johonkin ryhmään ja minut otetaan vastaan hyvin vaivautenaalla ja laimealla fiiliksellä.
Joskus ajattelin ettei minust pidetä siksi, että olen niin ruma niin ostin kalliita muotivaatteita, pesin naamani finneistä ja värjäsin ja leikkaisin hiukseni muodin mukaisesti. Oikeastaan suhtautuminen minuun tuntuu entistä etäisemmältä sen jälkeen.
Tiedän, että kaikki ikäiseni kärsivät ujoudesta. Ainoa vain, että itsellä se tuntuu syvenevän vuosi vuodelta. Ennen vanhaan sain kuitenkin kavereita ja jopa jonkin asteisia seurustelu suhteita. Nykyään en sitäkään.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei taida olla mitään apua ujouteen. Joillakin se menee ohi ajan myötä / muuten tai ainakin vaimenee. Toisilta ujous ei koskaan katoa. Näin asiat nyt vain ovat tässä maailmassa emmekä voi niille mitään.
Olin ennen tosi ujo. Sitten kyllästyin siihen ja menin puhumaan jollekin. Se voi olla äiti, kaveri, psykologi, tai kuka tahansa, jolle voit purkaa asiasi. Minulla jo puhuminen helpotti vähän. Toinen asia on, että ujous on tosiasiassa sosiaalisten tilanteiden pelkoa (ainakin minulla), joten sinun on kohdattava se. Mieti kenelle voisit mennä puhumaan ja tee valmiiksi lista asioista mistä haluaisit puhua esim. ''bussi oli tänää taas myöhässä'', tai ''olipa tänä aamuna kylmä'' jne. Ihan normi asioita. Ja kolmanneks sun pitää lopettaa nykyinen ajattelutapa, jonka mukaan sinua pidetään rumana tai muuten huonona. EN USKO!!! Oot varmasti mukava ihminen ja ajattele, että muut ajattelee niin. Jos kukaan ei sano sulle mitään suoraan (esim. oot ruma), älä ajattele niin. Ainiin! Aloita jokin harrastus. Jokin mistä pidät, koska silloin löydät tyyppejä, jotka ovat kiinnostuneet samoista asioista. Toivottavasti auttaa :)
Jos munaa itsensä tai susta saa hullun käsityksen, ääni tärisee, silmät pyörii päässä ja naama on niinku paloauto. Tai iskee paniikkikohtaus ja sydän hakkaa niin kovaa että saat jonkun infarktin ja menehdyt?