En tiedä mistä alkaisin. Olen 21-vuotias ja kärsinyt ujoudesta koko ikäni. Olen turhautunut tähän tilanteeseen ja koettanut päästä ujoudestani eroon...tuloksetta. Pidän ujouttani taakkana. Tunnen olevani oikea arkajalka.
Koulussa minua syrjittiin ja kiusattiin...tätä kiusaamista jatkui myös kotona. Löysin kuitenkin yhden hyvän ystävän, jonka kanssa oli hyvä olla. Kavereitakin oli muutamia, mutta he viettivät aikaa kanssani jos ei muita kavereita ollut saatavilla. Ujoudestani huolimatta yritin olla tekemisissä myös muiden kanssa, mutta yleensä jäin yksin. Ylemmille luokille siirryttäessä kadotin tämän ainoan ystäväni, mutta löysin kaksi muuta. Toinen heistä on hyvä ystäväni tänäkin päivänä. Kavereitakaan ei oikeastaan enää ole...on vain tuttuja joiden kanssa olen tekemisissä hyvin harvoin.
Seurustelu suhteita on ollut muutamia. Vakituisen suhteenkin olen löytänyt. Todella tuttujen ihmisten parissa pystyn olemaan ihan rento, mutta vieraille en puhu ellei minua puhutella. Silloinkin tuntuu, että puhe menee ihan puuroksi ja ettei vastauksessani ole päätä eikä häntää. Tässä vaiheessa tuntuu, että on parempi sulkea suunsa eikä höpöttää jotain ihan käsittämätöntä. Uudet asiat ja tilanteet kauhistuttavat.
Jos pitäisi lähteä käymään kylässä jossain minulle "ei niin tutussa paikassa", menen paniikkiin ja keksin nopeasti tekosyitä olla lähtemättä. Saan jäädä...ja sitten taas harmittaa. Jos pitäisi soittaa johonkin joudun pitämään itselleni vuorokausia kestävän tsemppaus puheen ja soittamaan vasta sitten. Ja siitä huolimatta kieli menee solmuun ja sekoan sanoissani. Taas mieleen hiipii ajatus "olisi parempi vain olla hiljaa"...
En osaa, enkä halua hyväksyä ujouttani. Ujous on minulle vain taakka josta kärsin ja joka saa minut turhautuneeksi, vihaiseksi ja masentuneeksi. Suurin toiveeni on, että vielä jonain päivänä löytäisin itsestäni sen rohkeamman puolen. Enkä luovuta ennenkuin se tapahtuu...
Koulussa minua syrjittiin ja kiusattiin...tätä kiusaamista jatkui myös kotona. Löysin kuitenkin yhden hyvän ystävän, jonka kanssa oli hyvä olla. Kavereitakin oli muutamia, mutta he viettivät aikaa kanssani jos ei muita kavereita ollut saatavilla. Ujoudestani huolimatta yritin olla tekemisissä myös muiden kanssa, mutta yleensä jäin yksin. Ylemmille luokille siirryttäessä kadotin tämän ainoan ystäväni, mutta löysin kaksi muuta. Toinen heistä on hyvä ystäväni tänäkin päivänä. Kavereitakaan ei oikeastaan enää ole...on vain tuttuja joiden kanssa olen tekemisissä hyvin harvoin.
Seurustelu suhteita on ollut muutamia. Vakituisen suhteenkin olen löytänyt. Todella tuttujen ihmisten parissa pystyn olemaan ihan rento, mutta vieraille en puhu ellei minua puhutella. Silloinkin tuntuu, että puhe menee ihan puuroksi ja ettei vastauksessani ole päätä eikä häntää. Tässä vaiheessa tuntuu, että on parempi sulkea suunsa eikä höpöttää jotain ihan käsittämätöntä. Uudet asiat ja tilanteet kauhistuttavat.
Jos pitäisi lähteä käymään kylässä jossain minulle "ei niin tutussa paikassa", menen paniikkiin ja keksin nopeasti tekosyitä olla lähtemättä. Saan jäädä...ja sitten taas harmittaa. Jos pitäisi soittaa johonkin joudun pitämään itselleni vuorokausia kestävän tsemppaus puheen ja soittamaan vasta sitten. Ja siitä huolimatta kieli menee solmuun ja sekoan sanoissani. Taas mieleen hiipii ajatus "olisi parempi vain olla hiljaa"...
En osaa, enkä halua hyväksyä ujouttani. Ujous on minulle vain taakka josta kärsin ja joka saa minut turhautuneeksi, vihaiseksi ja masentuneeksi. Suurin toiveeni on, että vielä jonain päivänä löytäisin itsestäni sen rohkeamman puolen. Enkä luovuta ennenkuin se tapahtuu...
Vastaukset 17
Vanhimmat
Mistä te niitä seurustelusuhteita revitte jos kerran olette niin ujoja? Itse olen ujo ja monta vuotta sinua vanhempi enkä ole koskaan seurustellut. :(
Samaa olen miettinyt.
Ujo nainen taitaa löytää suhteen olemalla kaunis.
Nainen löytää parisuhteen pelkästään olemalla (nainen). Sehän tässä ujoudessa onkin kaikkein paskamaisinta, sillä jos olet ujo mies ja vaikka olisit ihan normaalinnäköinen ja hyvätapainen mutta jos et uskalla lähestyä / tehdä aloitteita, niin eivät ei-ujot naiset (tai muutkaan naiset) tee aloitteita sellaiselle miehelle. Ja sitten jää yksin ainiaaksi jos ei jollain konstilla pääse yli ujoudestaan.
Naisilla on paljon helpompaa. Jos olet ujo nainen, etkä uskalla lähestyä / tehdä aloitteita, niin silti saat parisuhteen, sillä ei-ujot miehet tekevät aloitteita sellaisille naisille.
Myös AP on nainen, se on selvää vaikka hän ei kirjoituksessaan tuokaan ilmi sukupuoltaan.
Miksei ujo ihminen voisi kumppania löytää? Ystävän pienellä avustuksella ja rohkaisulla minäkin tämän miehen sain napattua. Aikaa vei päästä eroon ujoudesta miehen seurassa, mutta niin siinä vain kävi kun kunnolla ihmiseen tutustui. Nykyään vain nauramme sille miten joskus punastelin hänen seurassaan ja mutisin jotain ihan käsittämätöntä. Ihminen voi olla ujo ja löytää silti onnen...mutta tämä nyt ei ollutkaan alkuperäisen kirjoitukseni pointti.
Kyllä jää ujo nainenkin voi jäädä yksin jos kulkee koulu-työ-ruokakauppa-koti akselia, niin ja jos ei ole edes kavereita. Ei mitään hyötyä tästä "naiseudesta" (onko tuo edes sana?) jos on tällainen hemmetin lauta. Yritin nettideittiä, mutta olen liian ujo siihenkin kun en keksi mitään sanottavaa. Tuskin uskaltaisin tavata oikeasti netissä tapaamaani miestä kun varmaan joku läskitissimies tukehtuisi nauruun kun huomaisi omaavansa itse suuremman rintavarustuksen. :P Kukaan ei ole koskaan kommentoinut edes ulkonäköäni, paitsi kerran yläasteella eräs poika kommentoi että minulla on iso perse.
Jos on ujo ja (pääasiassa ujouden takia) totaalisen yksinäinen, niin parisuhteeseen pääseminen vaikuttaa mahdottomalta. Ensinnäkin yksinäisiä ihmisiä pidetään jotenkin outoina. Näilläkin foorumeilla on saanut monesti lukea, että naisille (olen itse mies) miehen yksinäisyys on ollut "turn-off". Lisäksi kaveripiireissä varmasti syntyy monia suhteita. Kun heittää yhtälöön vielä ruman naaman ja kaikki muut heikot ulkoiset ominaisuudet, niin voi olla aika varma elävänsä koko tämän paskan elämän loppuun yksin - ilman parisuhdetta JA ilman ystäviä. Eniten koko paskassa kuitenkin pännii se, että ujon ja epäsosiaalisen persoonallisuuden takia en tule menestymään edes työelämässä, vaikka "älliä" olisi varmaankin tarpeaksi.
Vaikutat erittäin hyökkäävältä ollaksesi ujo.
Oletko ikinä ajatellut,että ehkä koska olet niin negatiivisesti törkeä suustasi niin jäät
ilman seuraa.
Turha syyttää rumaa naamaa tai ujoutta
"Nainen löytää parisuhteen pelkästään olemalla (nainen)"
Höpö höpö tämä on pelkkä myytti ja yliyleistys. Olen ihan hyvännäköinen ja mukava nainen mutta parisuhteeseen päätymisessä on ollut vaikeuksia epävarmuuteni takia. Ei auta että on tiimalasivartalo, isot rinnat ja kauniit kasvot (ihan muidenkin kuin itse- ja äidin kehuna), jos arkuus pitää piilossa muurin takana. Ei ne miehet kotoa hae eikä kauan jaksa jahdata, jos nainen ei uskalla näyttää tunteitaan.
se nyt niin vain menee, että jos on kaunis nainen ja eikä istu koko aikaa koneen äärellä (=liikkuu edes vähän ihmisten ilmoilla) niin on vain ajan kysymys, että joku mies tekee aloitteen.
"Ei ne miehet kotoa hae eikä kauan jaksa jahdata, jos nainen ei uskalla näyttää tunteitaan."
Eli kuitenkin jahtaavat ja tekevät aloitteita!?? Taas se nähtiin. Sulla siis sentään on ihan käytännön kokemuksiakin, että sinulle tehdään aloitteita ja miehet ovat kiinnostuneita, vaikka ne epävarmuudellasi ja arkuudella lopulta torpedoit. Eikä itse tarvitse tehdään mitään aloitteita jne.
Mutta jos sattuisitkin olemaan tavallisen näköinen ujo, arka ja yksinäinen mies, niin voisit olla 100% varma ettei kukaan nainen edes tee aloitetta. Tämä on se epäsuhta ja eroavuus mikä yleensä juuri naisille näyttää olevan kutakuinkin mahdotonta käsittää, kun heillä ei ole asiasta kokemusta. Ujoilla naisilla on hyvät mahdollisuudet parisuhteeseen, ujoilla miehillä erittäin huonot.
"Miksei ujo ihminen voisi kumppania löytää?"
Korjaus: Miksei ujo nainen voisi kumppania löytää? Ujoilla miehillä tämä on lähes mahdotonta.
"Ujoilla naisilla on hyvät mahdollisuudet parisuhteeseen, ujoilla miehillä erittäin huonot. "
Korjasin:
Ujoilla naisilla on hyvät mahdollisuudet parisuhteeseen, ujoilla miehillä ei ole mahdollisuuksia.
Olen samaa mieltä, ei auta vaikka olisi rahaa, omaisuutta, tutkintoja sun muuta, ja hyvä ulkonäkö, tarpeeksi pitkä eikä lihava niin ei onnistu. Ujous menee ihan kaiken tuon edelle, ei sitä uskoisi, mutta näin miehenä sanon sen.
Ujous on naisille ehdoton turn-off, vaikka olisikin nainen itse tuommoinen nirppanokka, joka ei paljon edes puhu. Se ei edes riitä vaikka olisi itse niin rohkea, että puhuisi koko ajan, jos ei näytä oikeasti rohkealta ja katso koko ajan toista silmiin kovalla itsetunnolla varustettuna, koettu on. Siinä ne naiset tarkkailee sua kun puhut niille, ja ne naiset huomaa ihan heti sinusta jos näytät vähänkin epävarmalta, ja jos rohkenet katsoa muualle kun puhut, ja tuo epävarmuus on vain naisille tuommoinen turn-off. Se ei siis edes riitä vaikka puhe sujuu, eli silloin voi kyllä unohtaa tapaamiset ihan suosiolla jos rupeaa änkyttämään eikä keksi edes puheenaiheita ja johda keskusteluja, koska ei tule onnistumaan. Ainoa mistä tavisnaiset syttyy ovat itsevarmat miehet jotka yrittävät valoittaa heidät katseellaan. Muuten saat armotta leiman otsaasi: tuo on ujo. En käsitä miksi, koska pitäisin itse ujoista naisista, mutta heitä on vain vaikea saada haaviin, kun eivät juuri näyttäydy. Kyllähän minä antaisin tilaa toiselle, eihän kaikkien tarvi olla tuollaisia päällepäsmäreitä, en itsekään pidä tuollaisesta aggressiivisesta käyttäytymisestä.
Haloo, ei aloite (mikä on yleensä aloite tässä yhteydessä?) ole yhtäkuin pääsy parisuhteeseen :D
Ja mitä minuun tulee, niin kyllähän minulle flirttaillaan ja hymyillään, ja vihjaillaankin, mutta _konkreettista_ aloitetta, josta suhdetta voisi lähteä rakentamaan, esim. treffikutsuja ei tule eikä varsinkaan satele. Ja koska olen itsekin aika epävarma, en saa sitä kutsua itsekään tehtyä. Enkä edes jännitykseltäni hymyiltyä takaisin.
Lähinnä nyt kritisoin tuota, että "nainen löytää parisuhteen pelkästään olemalla nainen" että kyllä se naiseltakin jonkilaista roolia, käytöstä jne. vaatii, eikä aina ole mikään läpihuutojuttu. Sitä en ole missään vaiheessa kieltänyt, etteikö naisille tulisi enemmän huomiota ja ehdotuksia. Kyllä ne miehetkin lannistuvat, jos naiselta ei tule mitään rohkaisevaa takaisin.
Suosittelen, että jos teillä ei ole mitään kokemusta naisena olemisesta, niin älkää yleistäkö.
Ujous on kyllä paha pala miehille. Itse tässä näin kolmekymppisenä miehenä rohkaistun niin että sain pyydettyä yhen naisen baarille, ja juteltiin tuossa puolitoista tuntia. Kommentti oli jälkeenpäin että "aika ujo olen kyllä", vaikka siis MINÄ olin eniten äänessä. En edes mennyt lukkoon tai änkyttänyt kertaakaan, vaikka varmaan näytin sitten hermostuneelta. Mitäs tuohon sitte sanoisi?
Olisit kysynyt onko se huono vai hyvä asia. Ainiin, turha kysyä kun tietää vastauksen.