Jep, eli olen nyt kärsinyt kaksi psykoosia (päihdepsykooseja). Nyt olen lopettanut päihteidenkäytön mutta viimeisimmästä psykoosista on jäänyt elämän äärimmäinen laimeus, mitäänaikaansaamattomuus ja turhuuden tunne. Mikään ei jaksa kiinnostaa ja mikään ei tunnu sujuvan. Ruumis on kuin vanhuksella (väsyttää paljon, heikkoutta) ja sosiaalisuutta ei tunnu löytyvän lainkaan.
Minua vituttaisi jos osaisin vittuuntua, lähinnä outoa laimeutta ja kaiken kokemista turhaksi... Helpottaako tää koskaan ja palaudunko "terveystunnoltani" normaaliksi ja mihin pitäisi suunnata jos mikään ei jaksa kiinnostaa eikä tunnu että saa otetta oikein mistään? Onko joitakuita joilla on ollut samat fiilikset ja sitten jotenkin päässyt takaisin normaalien kirjoihin myös omalta "sisäiseltä ololtaan" eikä pelkästään ulkoisesti?
Saanko enää itseäni takaisin? *huokaus*
Minua vituttaisi jos osaisin vittuuntua, lähinnä outoa laimeutta ja kaiken kokemista turhaksi... Helpottaako tää koskaan ja palaudunko "terveystunnoltani" normaaliksi ja mihin pitäisi suunnata jos mikään ei jaksa kiinnostaa eikä tunnu että saa otetta oikein mistään? Onko joitakuita joilla on ollut samat fiilikset ja sitten jotenkin päässyt takaisin normaalien kirjoihin myös omalta "sisäiseltä ololtaan" eikä pelkästään ulkoisesti?
Saanko enää itseäni takaisin? *huokaus*
Vastaukset 2
Vanhimmat
Onnittelut kokemuksesta selviämisen johdosta, omalla kohdallani oli vain yksi psykoosi pitkän päihdekierteen jälkeen , joka sai havahtumaan uusille elämäntavoille. Pari päivää sairaalasta pääsyn jälkeen tuli ylitsevuotava tyhjyyden tunne ja masennus. Kaikki asiat mitä oli yrittänyt välttää päihteiden avulla nostivat pikkuhiljaa päätään ja tilanne olikin aika toivoton. Piti etsiä elämästä uusia kiksejä jotka eivät liity päihteisiin ja ottaa monella tavalla härkää sarvista. Terapiakeskustelujen avulla rupesivat sitten nuo mörötkin löytymään päihteiden väärinkäytön takaa ja , kun niitä pääsi käsittelemään, alkoi uuden elämänpohjan luominen.
Pitää vaan uskaltaa muuttua ihmisenä aidosti ja tehdä "persoonallisuuden ja elämäntapojen perusremppa". Helppoa se ei ole , mutta mielenkiintoisen seikkailun se on tuonut, ehkä paljon mielenkiintoisemman , kuin mitä päihteet voivat ikinä antaa. Joogasta ja meditaatiosta on ehkä eniten apua ja ne auttavat pahimman tyhjyysvaiheen yli. Anna itsellesi aikaa.Toivotan voimia ja muista , että päivä kerrallaan.
Ei sitä mikään paranna. Ainakaan päivässä tai kahdessakaan. Se hiipuu jos on hiipuakseen. Niin mä uskon. Ja kuolen sen kanssa mikäli se ei tee niin. Toivottavasti kaikki jotka tästä kärsitään, siitä päästäis eroon. Oli se sitten psyykkinen tai elimellinen tai kumpiakin. Olis pitänyt uskoa kun varoitettiin huumeiden/alkoholin vaaroista. No, jälkiviisaushan on paras viisaus.