Mitä kuuluu helmikuussa äidiksi tuleville? Yritin etsiä aikaisempaa viestiketjua, mutta ei tullut ihan heti vastaan, joten uskaltauduin aloittamaan uuden..
Täällä esikoista odotellaan 27-vuotiaana viikolla 19 3, la 12. päivä helmikuuta siis. Rakenneultra parin viikon päästä, ois ihan kiva tietää kumpiko tulossa! Omia diagnooseja on tasan kaksi =) tyttö, sillä ei pahoinvointia lainkaan (väsymystä lukuunottamatta) tai poika, koska maha tulee tähän eteen näköjään. Tosiaan maha alkanut kasvaa ihan selkeästi, ja ekat hennot liikkeet (tyyliin makaat sängyssä puoli tuntia hengitystä tasaillen ja suolen/mahan murinat erotellen) viidenneltätoista viikolta ja selkeät liikkeet seitsemänneltätoista viikolta.
Vauvakamaakin tullut hankittua. Lähipiirissä eräs perhe teki viimeisensä, ja sieltä saanut suhteellisen edullisesti vaunut ja muuta pientä. Kirpputoreilta metsästänyt hyväkuntoista, neutraalin väristä vaatetta. Äitiysloman alkamisaikaa on suunniteltu, kolmen viikon päästä muistaakseni se neuvola, minkä jälkeen pääsee Kelan kanssa asioimaan äitiyspakkausasioissa ja muussa asiaankuuluvassa paperisodassa..
Kertoilkaahan kuulumisia!
Täällä esikoista odotellaan 27-vuotiaana viikolla 19 3, la 12. päivä helmikuuta siis. Rakenneultra parin viikon päästä, ois ihan kiva tietää kumpiko tulossa! Omia diagnooseja on tasan kaksi =) tyttö, sillä ei pahoinvointia lainkaan (väsymystä lukuunottamatta) tai poika, koska maha tulee tähän eteen näköjään. Tosiaan maha alkanut kasvaa ihan selkeästi, ja ekat hennot liikkeet (tyyliin makaat sängyssä puoli tuntia hengitystä tasaillen ja suolen/mahan murinat erotellen) viidenneltätoista viikolta ja selkeät liikkeet seitsemänneltätoista viikolta.
Vauvakamaakin tullut hankittua. Lähipiirissä eräs perhe teki viimeisensä, ja sieltä saanut suhteellisen edullisesti vaunut ja muuta pientä. Kirpputoreilta metsästänyt hyväkuntoista, neutraalin väristä vaatetta. Äitiysloman alkamisaikaa on suunniteltu, kolmen viikon päästä muistaakseni se neuvola, minkä jälkeen pääsee Kelan kanssa asioimaan äitiyspakkausasioissa ja muussa asiaankuuluvassa paperisodassa..
Kertoilkaahan kuulumisia!
Vastaukset 59
Vanhimmat
helmikuinen! Odotan kaksosia. Kuinka usein olet tuntenut liikkeitä? Itse tunnen silloin tällöin, esimerkiksi toissa päivänä enemmän, ihan istuessa elohiiren kaltaisia pikkuisia potkuja ja sitten eilen ei oikeastaan mitään, olen vähän huolestunut, tänäänkään ei vielä mitään. Tunnen niitä kyllä ihan istuessakin, ei tarvitse makoilla, mutta liikkeessä en tunne vielä mitään. Rakenneultra on pian, joten se helpottaa sitten kun pääsee katsomaan, että siellä on kaikki hyvin. Ei olla vielä hankittu mitään, mutta tarkoitus olisi tässä syksyn mittaan ostaa kaikki isot jutut kerralla (vaunut, babysitterit, pinnasängyt ym...)
Liikkeet ovat tällä hetkellä päivittäisiä, ja tuntuvat ihan siltä kuin joku kevyesti etusormella tönäisisi. Liikkeet tuntuu navan seudulla, vasemmalla puolella enemmän. Yhdessä vaiheessa toveri riehui ihan kunnolla, piti oikein pysähtyä "kuuntelemaan" että mikä toisella on hätänä =) Sitten tulikin pari päivää, etten tuntenut mitään. Esikoista kun odotan, ja liikkeisiin jo totuin, niin iski huoli, että onko kaikki ok. Neuvolassa kuunneltiin sydänäänet, eli eipä ollut mitään vikana. Kolme päivää oli mahassa hiljaista, sitten alkoi liikuskelu uudelleen. Ennen hiljaisuutta liikkeet oli tuolla alempana vatsalla, mutta nyt tosiaan siirtynyt navan seutuville.
Monensiako odotat? Kaksoset ois kyllä kätevät, ei tartteis käydä kun kerran laitoksella, siis omien suunnitelmien mukaan ;-)
Täällä kans yksi helmikuinen!
Esikoista odotellaan ja viikkoja kasassa 20 2. Tänään oli rakenneultra.
Mahakaverilla oli kaikki niinkuin pitääkin :) Nenää kaiveli :D
Mulla on istukka edessä alhaalla, joten siitä johtuen en ole vieläkään juuri mitään potkuja tuntenut. Tuon istukan sijainnin takia menen vielä yhteen ultraan rv.32. Siellä katsotaan, josko istukka olisi noussut. Jos ei, joudutaan menemään sektioon :(
Mitään vauvakamoja ei olla vielä hankittu. Mutta eiköhän kohta jo uskaltaisi jotain pientä ostaa.
Täällä olisi yksi saman ikäinen odottaja, laskettu aika pari päivää sun jälkeen :) toinen lapsi tulossa.
Rakenneultra ens viikolla, eiliseen asti odottelin poikaa mutta nyt on ajatuksissa tyttövauva...
Eli jompi kumpi sieltä taitaa tulla! ;D
Tavaroita on jonkin verran. Pinnasänky, syöttötuoli, uudet vaunut, toppapukua, vaatetta, sukkaa, kenkää ja hattua :) Neutraaleja värejä on nyt tullut ostettua ja esikoiselta saa paljon pikkuprinsessan hepeniä jos tulee tyttö.. Liikkeet tuntunu viikoilta 15 ja nyt ollu pari viikkoa hurjempaa menoa, eilen potkas niin kovaa että itekin säikähdin kun kaikessa rauhassa makoilin sängyllä illalla :) Ympäri alavatsaa tuntuu kunnon potkuja, nyrkin iskuja ja myllerryksiä. Äiskän ihana touhupakkaus
Täällä on myös helmikuinen.... rv on nyt 18 5 ja la on 19.2.
Liikkeet alkoi tuntumaan jo rv 16 3. Nyt tuntuu päivittäin pieniä muljahduksia ja ilmeisesti murustin innostui itsekin tästä kirjoituksesta kun tuntuu jytäävän nyt toden teolla tuolla massussa :o).
Pieniä hankintoja on tullut jo tehtyä. Lähinnä niitä neutraalin värisi kun vielä ei ole tiedossa kumpi sieltä on tulossa. Rakenneultra olisi n. puolentoista vkon päästä että jospa siellä saisi tietää. Tuleva mummo on innoissaan kun on hänen ensimmäinen lapsenlapsi ja hän on meille hankintoja tehnyt ahkerasti. Itse olen paljon kierrellyt kirpputoreja.
Miunkin äiti on mennyt hieman sekaisin, kun ensimmäinen lapsenlapsi tulossa. Netistä etsii äitiysvaatteita, ja piti ihan kysyä, että kukahan tässä niitä nyt tarvitsee ;) Neulomishommatkin hän on aloittanut.. Kirpputoreilta tekee älyttömän hyviä löytöjä! On ihan pitämättömiäkin vaatteita myynnissä parilla eurolla. Laikukkaat, tahraiset ja nukkaiset saa jäädä hyllyyn, hyi yök.. Neutraaleja värejä täälläkin vielä katsellaan, rakenneultrassa kahden viikon päästä toivottavasti selviäis sukupuoli. Tänään 20 0, eli puolivälissä noin suunnilleen.
Onko teillä liitoskipuja ilmennyt jo? Entäs supistuksia? Miulla ei vielä ole liitoskipuilua, mutta jonkinlaisia supistuksia ajoittain. Oonkohan mie ihan aikaani edellä, kun mietin jo lapselle kummeja?!
Täällä myös la 16.2. Eli 19 3 tänään. Vatsaa on jo vähän, mutta paino ei tahdo nousta vaan painoa on vähemmän kuin ennen raskautta. Johtunee sokerittomasta, hiivattomasta ja jauhottomasta ruokavaliosta jota olen tässä hetken jo joutunut noudattamaan jatkuvien hiivatulehduksien takia.. Ei kuulemma huolta, sanoi neuvolan täti vaikka itellä vähän mietityttääkin..
Alkuraskaudessa oli jatkuvaa kuvotusta, kaikki pesuaineet, hajusteet yms teki pahaa. Lisäksi minulla oli todella pahoja alavatsakipuja joihin ei syytä löydetty. Nyt onneksi jo helpottaneet vaikka vieläkään en pääse koiria lenkittämään entiseen tahtiin kun alkaa vatsaan sattumaan.
Rakenneultraa odotellessa, tasan viikon päästä pääsee näkemään "toukan". Esikoista odottelen ja liikkeet ovat tuntuneet n. vkolta 16 ja nyt jo tunnen jotkut kovemmat potkut ulospäinkin.. Keskenmenoja on takana 2, rv11 ja rv6 joten en ole oikein osannut nauttia vaan joka päivä on pelko ollut vauvan menettämisestä. Onneksi hankin sellaisen kotidobblerin jolla on sitten silloin tällöin kuunneltu sydänääniä (tosin enää ei tarvi kun tunnen potkut). Jotkut sanoo että se on ihan hermoheikkojen hommaa mutta minulle tuo 50 euron hankinta toi mielenrauhan alkuodotuksessa.. :)
Muutamia lastenvaatteita on saatu siskoltani ja kovasti olen jo miettinyt lastenhuoneen kalusteita yms. Mitään ei ole kuitenkaan itse vielä hankittu..
Miusta on kyllä ihan hyvä, jos oman mielenrauhan takia varmistaa, että mahassa kaikki kunnossa. Ei se ole vaavillekaan hyvä, jos äippä liikaa stressaa! Toivottavasti teillä nyt menis kaikki hyvin!! Aika hienoo, että jo nyt tunnet liikkeet myös masun päälle =)
Nyt se sitten varmistui 98 %:n todennäköisyydellä, että Viljami on tosiaankin poeka! Kätilö sanoi, että jos hän on väärässä niin saadaan listiä se, khihihih! Hieman oli kaveri yhteistyökyvytön kun ultrattiin, mutta saatiin selvyys sille, että kaikki on kunnossa elimistössä. Semmoinen 3D-kuva jäi uupumaan, sillä toveri oli epäsuotuisassa asennossa lähes koko ultrauksen ajan.. Viikot 21+2 ja painoa vaaville kertynyt 416 grammaa. Itselle on heinäkuusta tullut nyt kilo painoa lisää, mutta koska olin jo ylipainoinen "valmiiksi", niin melko ok kai menee se asia. Kirppikseltä löytyi heti pojalle pääkallopaita ja body, jossa liivit ja kraka; vähän parempiin menoihin ;) Fiilis on aivan loistava tällä hetkellä!!
Niin korjaan tuota sinun ekan kirjoituksen kohtaa, jossa ajattelit odottavasi tyttöä sen perusteella, että pahoinvointia ei ole ollenkaan. Eikös se ollu just toisinpäin, että pojista on uskomusten mukaan parempi olo ja muutenki vähemmän oireita ku tytöstä? Klassiset poikaoireet siis sinulla vatsaa myöten :) !! Itse veikkailen myös poikaa, kun oksetusta ei ole ollu ja muutenki enemmän poikatuntemuksia, ja kaikki huuhaa-testitkin näyttää poikaa :D Ekassa ultrassa myös näkyy uloke, joka voisi olla pieni pippeli :).
Lähipiirissä kaikki poikia saaneet naiset ovat voineet todella pahoin, siihen perustin aikaisemman diagnoosini =) Anoppi tosiaan sanonut jo useita viikkoja, että poika tulee, kun ei mahaa nimeksikään ja se vähäinenkin mikä on, niin kasautuu tähän eteen. Anoppiin olisi siis pitänyt uskoa, jossei missään muussa niin edes tässä ;-)
älä usko anoppia ;) oksensin 17 viikolle asti ja voin aivan järkyttävän pahoin, vannoin etten enää ikinä hanki lapsia jos se on aina tämmöistä tuskaa (sama juttu esikoistyttöä odottaessa). Ja maha on myös eteenpäin antava (rv21 4), kuin oli edellisessäkin raskaudessa. Vatsanahan alta löytyy kuitenkin tyttövauva, joten jo kahdesti olen nuo poikaveikkailut tyrmännyt hymyssä suin :)
Oon pari viikkoa lueskellut teidän toisten helmikuisten kuulumisia täältä ja nyt, kun tänään käytiin rakenneultrassa, niin ajattelin itsekin uskaltautua kirjoittamaan jotain.
Esikoista odotan ja ikää mulla 28 vuotta. Raskausviikkoja kasassa 20 6, ja la ois mullakin 16.2.2010. Elikäs meillä MH:n kanssa taitas olla sama la:)
Pikkuiselle oli painoa kertynyt 380 grammaa ja mammalle jo mahtavat 6 kiloa huoh.
Meille ei äityspolilla kerrottu, kumpi siellä masussa potkii. Suunniteltiin kyllä miehen kanssa jo etukäteen, et halutais pitää loppuun asti asia yllätyksenä, mutta lääkäri sanoikin heti, että hän ei sitä kerro, jos ei sitte kuvassa suoraan näy, ja meidän vaavihan piti salaisuuden vielä itsellään:)
Anoppi kyllä on veikannut poikaa, kun mullakin masu on kasvanut eteen ja pahoinvointia ei oo oikeestaan ollut koko raskauden aikana, kuin pikkuisen ihan alussa. Lisäksi liivin kuppikoko on ihan se sama B-kuppi, mikä on mulla normaali. Luin nimittäin tuolta toisaalta vauvapalstoilta, et jos tissit ei kasva paljon, mut häpy on turvoksissa, niin se tietää poikaa. Jos taas liivien kuppikoko kovasti kasvais, mut häpy ois normaali, niin silloin tulis tyttö.
Mä rupesin tuntemaan vaavin liikkeet vasta jotain parisen viikkoa sitte, mut neuvolassa sanoivatkin, et yleensä ensimmäistä odottaessa niitä ihan ensimmäisiä höyhenen hipaisuja ei vältämättä osaa edes mieltää vauvan liikkeiksi. Liitoskipuja on kanssa jo jonkin verran tullut, etenkin portaita noustessa tuntuu ja myös töihin pyörällä polkiessa.
Mites teillä muilla on raskaus oireillut ja ootteko pysyneet hyvin noissa neuvolan painotaulukoissa?
Kivaa, kun löytyi tämmöinen ketju, missä voi yhdessä jakaa kokemuksia. Ainakin näin ekaa odottaessa kaikki on niin uutta ja joka asiaa jännittää, jopa joskus pikkuisen pelottavaakin:)
Mie kävin kans rakenneultrassa viime perjantaina ja kaikki oli OK! :) Meillä kätilö kyllä oli suostuvainen kertomaan sukupuolen mutta epäselväksi jäi.. Ensiksi napanuora oli läjässä jalkojen välissä ja sitten kun vauva päätti levitellä jalkoja niin ei siitä sitten kunnolla saanu selvää.. :) Miehisiä vehkeitä ei selvästi näkyny että tyttö SAATTAA olla, mutta poikakaan ei olis mahottomuus.. Että ota siitä sitte selvää.. :) Painoarvio oli 350 grammaa ja siellä se silitteli omaa poskeaan.. :D
Selvisi muuten siihenkin syy miks oon tuntenu potkut niin aikasin ja myös masun päälle. Istukka on ihan takaseinämässä eli ei ole ollut vauvan eessä ku se on monotellu.. :)
Aika jännä juttu tuo "oire" että tissit ei kasva paljon jos poika ois tulossa. Vähä ollaan miehen kanssa harmiteltu kun ei ryntäät kasva ;-) Pistetään korvan taakse jos tulevaisuudessa on uudelleen raskaana! Kipuja on ilmaantunut oikeastaan vasta viime aikoina. Alavatsalla on kipuja, ja kumaraan meno on aika kivuliasta välillä, mistä lie johtune. Istuminenkin on ollut puoliksi makoilua tuolissa, siis kunnon röhnöttämistä! Ehkäpä savolaiset kanssasisaret ymmärtävät miun tekstiä paremmin =)
Hih, mulla kanssa mies harmitteli just saunassa, et mikä on, kun mulla ei tissit oo kasvaneet.
No mustahan se vaan ois hyvä, niin säästyis rinnat ehkä raskausarvilta, masuun niitä onkin jo alkanut ilmaantua, vaik oon kyllä koettanut rasvailla.
maidonnousu rintoihin venyttää tissejä niin paljon että arpia tulee helpostikin vaikka rasvaisi kuinka, eli ei paljoa pelasta vaikka eivät kasvaisi odotusaikana. Itsellä tuli rintoihin esikoisen kanssa, tosin haaleita onneksi jotka on ehtiny viidessä vuodessa häviämään kokonaan. Nyt toista odottaessa kun raskaus on yli puolen välin, ei arpia ole tullut rintoihin vaikka ovat kasvaneet jo kaksi kuppikokoa. Yksilöllistä tuokin, nimittäin vatsaani ei tullut esikoisesta mitään eikä ole tullut nytkään. Joka ilta rasvaan perusvoiteella. Ja toivon ettei tulisikaan, sillä eihän ne kauniita ole vaikka jotkut niitä pitävätkin somana merkkinä siitä mitä on sisällään kantanut. Minulle riittää että voin esitellä lapsikatrastani merkkinä siitä mitä olen kanniskellut :)
Meil on menny kyl aina miltei päinvastoin uskomusten kans..tytöillä on ollu matala pulssi ja pojalla korkea, mahat ollu eteen päin, pahoinvointia kaikilla sen verran et huono olo oli eikä ruoka maistunut mut oksentaa ei tarvinnu. Ja edellisen kommentista mulla on ainaki rinnat kasvanu jo puoliväliin päästyäni yhellä kuppikoolla ja häpy on ku taikinaa :D ja tyttöä oottelen. Yhden varman merkin olen huomannut, tyttöä odotellessani minulla loppuu karvankasvu (sääret, kainalot) puolen välin jälkeen kun taas poikaa ootellessa kasvo tasaseen tahtiin loppuun asti.
Heipä hei!
Tänään kävin rakenneultrassa ja näyttipä siltä, että esikoiseni olisi tuleva olemaan tyttö :). Viikkoja on 20 2 ja la siis 21.2. Ultrasta päätellen kaikki oli kohdallaan, kovasti tyttö heilutteli käsiä ja jalkoja. Ja maiskutteli suuta :). Vatsa on mielestäni alkanut kasvaa ihan vasta pari viikkoa sitten, eikä vieläkään mielestäni näy kunnolla, että raskaana selvästi ollaan.
Liikkeitä olen tuntenut päivittäin viikolta 17.
Vauvatavaraa on jonkin verran tullut keräiltyä. Kirpparilta ostellut hyväkuntoisia bodyja ja potkareita. Tuleva mummu on haalinut kaupoista joitakin vaatteita myös. Hankinnat siis aika aluillaan vielä.
Tietääkös joku muuten hyviä vauvakirppiksiä Helsingistä? Itse käynyt vasta yhdessä, ruskeasuolla. Kirppis oli tosi pieni, mutta halvalla lähti. Harmi, etten tosiaan löytänyt yhtään puolipotkareita tai muita housuja..
Kirppareilla todellakin tuntuu olevan vähemmän puolipotkareita tai housuja. Kuitenkin bodeja on läjäpäin, ja eikös siihen tarvita housut/puolipotkarit kaveriks? Helsingistä en tiedä kirppareita, mutta Tampereen reissulla oli pari vauvan ja lasten vaatteisiin/tarvikkeisiin erikoistunutta kirppistä, hyviä löytöjä teki sieltä. Tämän mamman ei enää passaa kovin paljon vaatteita haalia, tainnut innostua vähän liikaa... :o/
Kiva oli lukea teidän kokemuksia ja tuntemuksia ... Täälä ois LA myös 19.2.2011.. Ensmäistä ootellaan.
21.2 laskettuaika ja rv 20 5.
Rakenneultrassa kävimme maanantaina ja poika olisi tulossa :)
Poikaa kovasti molemmat toivoimmekin.
Olen 28- vuotias ja lapsi on minulle kolmas, miehelleni ja minulle ensimmäinen yhteinen.
Vanhimmat lapseni ovat jo koulu ikäisiä ja paljon heiltä en ole vauva grääsää säästänyt.
Yhdistelmärattaat ostimme käytettynä naapurilta, pinnasängyn löysimme lehti ilmoituksesta ilmaiseksi (hieman maalia pintaan ja on kuin uusi), turvakaukalon ostimme kans käytettynä. Vaatteita olemme saaneet kovasti sukulaisilta.
Ihana olla raskaana. Tätä lasta yritimmekin melkein 4 pitkää vuotta. Koeputkihedelmöityksellä pikkanen lopulta saikin alkunsa.Poika on todella matalalla ja tuottaa painon tunnetta emättimeen ja alavatsaan. Aamuisin on hyvä olla, mutta kun alan liikkumaan enemmän painontunne voimistuu ja voimistuu, välillä muuttuu oikein kivuksi. Lepo on tähän asti auttanut. Lääkäri lohduttikin, että tilanne vain pahenee kun vauva kasvaa :(
Ihanat pikku liikkeet tunsin ensimmäisen kerran rv 15-16.
Täällä tammikuun lopulla laskettu aika, mut kovasti veikkaan et helmikuulle menee :)
Kelaan on jo paperit toimitettu, rakenneultrassa myös käyty. Eipä saatu tietää kumpi masussa kasvaa, oli niin jalat yhdessä ettei mitään näkynyt. Muutenkin tuntui ujostuttavan kun naamaansakin peitteli :D Kaikki kuitenkin kunnossa, mikä on tärkeintä :) Äiti vaan piinassa kun miettii kumpi on. Kovasti poikaolo nyt ollut, mutta en ole sitäkään kenellekään uskaltanut mainita :D
4D innostaisi nyt entistä enemmän, mutta niiiin kallista :(
Alkuraskaudessa paino putosi lähes kymmenen kiloa, vaikkei ollut aamupahoinvointia tm. Herkut vain jäivät kun ei tehnyt mieli. Nyt kuitenkin noussut sopivaa n.300g/vk vauhtia :)
Potkuja en aluksi tuntenut ollenkaan, muitten juttuja lukemalla rupesi jo pelottamaan onko kaikki enään hyvin. Rakenneultrassa kuitenkin selvisi, että istukka ihan edessä niin on vaimentanut potkuja. :)
Nyt potkut tuntuvat jo selkeästi ja näkyvät ja tuntuvat jo ulkopuolellekin :D
Masu on kooovin pieni. Ei muutenkaan ylimääräistä vatsan alueella, mutta silti raskausmasu tuntuu itsestä niin pieneltä. Kyllä muut sanovat, että näkyy että vauva on. Mistä sitten lie johtuvan, että itse haluaa kuvitella masun olevan edelleen pieni :D
Pinnasänky, turvakaukalo ja vaatteita kertynyt jo sopivasti. Rattaat varmaan ensi viikolla. Eiköhän kaikki reilassa ennen kuin maailmassa Pieni on :)
Isyyspakkaustakin kovasti suunniteltu :) Varmaan joululahjaksi miehelle annan :)
Onnea muillekin Äideille
Heipähei helmikuiset!
Täällä alkoi taas uusi raskausviikko eli 22 viikkoa täyttyi :) Helmikuu lähestyy huimaa vauhtia..
Meillä alkaa hankinnat olemaan turvakaukaloa ja pinnasängyn patjaa ja reunasuojaa vaille valmiina. Tietysti kaikkea pikkutavaraa on vielä hommaamatta, tuttipulloa, tuttia, vaippaa jne mutta ne ostokset jää tammikuulle kun ei viitsi kaikkea säilöä kuukausitolkulla. Vaatteita tulee ostettua lisää viikottain vaikkei tarvetta enää oliskaan, esikoisen vanhat siirtyy uudelle tulokasneidille ja oon jo ostellutkin melkoset määrät kaikkea ihanaa :) ei toi itsehillintä ole kovin vahva laji..
4-d ultra on meillä tällä viikolla. Kallista lystiä mutta olkoot, tuleepa sekin kokeiltua. Ainoa mikä jännittää on se, sanooko ulraaja että masusta löytyy poika! :O on tullut meinaan vaaleanpunaisia lankoja käytettyä kutimissa viime päivät.. no eipä nekään hukkaan menis kun kohta tulee sukulaiselle tyttövauva. Rakenneultrassahan lääkäri löysi tytön "vehkeet".
Masu on kasvanut hurjasti ja käyrillä menee, tänään oli neuvolassa juuri se 20cm mikä pitääkin olla kohdunpohjankorkeus tässä vaiheessa. Saas nähdä lähteekö menee taas yli käyrän niin kuin nelikiloisella esikoisella, toivottavasti ei! :) Hemoglobiinit oli 135 eli hienot lukemat niistä, kun alkuraskaudesta se laski jonkin verran. Kaikki muut arvot kohdillaan ja sydän jumpsutti juuri niin kuin kuuluukin :) Äidilläkin paino nousussa kivasti mutta olkoot, aina ollut hoikka niin on se kiva joskus löytää itsestä muutakin kuin luuta ja nahkaa ;)
Nyt pitäisi täytellä äitiyspaperit kelaan ja sitten vaan äippälomaa ja äitiyspakkausta odottelemaan :)
Heippa kaikille!
Voi miten te toiset ootte jo hankkineet paljon kaikkee valmiiksi vaaville, kun me ei olla oikeestaan ostettu vielä mitään. No tosin appiukko on luvannut hankkia vaunut tammikuussa ja mun vanhemmat turvaistuimen ja hoitopöydän. Meiän vaavi on heille molemmille eka lapsenlapsi ja joskus tuntuu, et heillä tää mun odotusaika menee jo hössötyksen puolelle:) Mites teillä toisilla, onkos ukit ja mummit innolla mukana?
Tänään rv 22 0 ja tuntuu, et mitä pidemmälle raskaus etenee, niin sitä iltavirkummaksi pikkuinen rupee. Illalla, kun käyn nukkumaan, niin silloin masussa alkaa semmoinen jytke, et ei siinä pariin tuntiin tuu äipälläkään nukkumisesta mitään, ennenkus ilta, tai pikemminkin yö junppa on pidetty:)
Eikä nää mun tissit taida ("hih, miehen harmiksi ") alkaa paisua ollenkaan, vaikka nyt on kyllä silloin tällöin ollut jonkinlaista painon tunnetta rinnoissa, niin koko ei kyllä oo muuttunut vielä mihinkään, mut kauheen kylmän arat ne nykyään on.
Onks kellään muilla ollut semmoista ilkeää vihlontaa tossa häpyluun tienoilla, kun mulla on nyt tälläkin viikolla ollut ihan päivittäin, niinkuin puukolla pistäis. Nääkin on kait niitä liitoskipuja, jota on ollut lonkissa jo pari viikkoa, etenkin rappuja noustessa ja pyörällä polkiessa, vai jokohan mä kerroin näistä viimeksi...
Hih, miten tää raskaus voi tehdä näin hajamieliseks? No viimeks kyselin ainakin noista painoasioista. Eiks teillä kellään oo todellakaan ollut ongelmaa noitten neuvolan painotaulukoitten kanssa. Oonks mä ainoo herkkusuu tässä naisporukassa???
Taian lopettaa tällä kertaa, mut ihan samaa toivon "helmikuun helmen" kanssa, et saataispa tää ketju jatkumaan sinne helmikuulle=D
Morot kaikille!!
Eiköhän myö saada pidettyä tämä ketju hengissä helmikuulle asti =) On täällä muutamia aktiiveja näköjään mukana!
Miun äiti on täysin höyrähtänyt lapsenlapsen johdosta, ja kutimet ovat viuhuneet jo jonkin aikaa. Anopille tämä on jo neljäs lapsenlapsi, joten hän on maltillisempi. Oma isäni ei ole paljon muuta kommentoinut, kuin että toivoo vauvan olevan terve. Joko teillä muilla on selvillä, että miksikä isoisiä ja -äitejä pitää kutsua? Itse haluaisin olla muori ja vaari (eli siis muori tässä tapauksessa khiihih), siis joskus tulevaisuudessa, miusta se kuulostaa tosi söpöltä =)
Itsehillintää kaipaisin myös Touhumasun tapaan; kirppareilta tekee liian hyviä löytöjä. Olen tosin siirtynyt katselemaan vähän isompia vaatteita, eli n. 70 senttisiä. Turvakaukalo mietityttää kovasti; jossain tekniikan maailmassa tms. on ollut testiä niitä koskien. Taidetaan miehen kanssa tutustua siihen ennen turvakaukalon hankintaa.
SF-mitta oli meillä 19 cm viikolla 22 2. Verenpaine oli vähän alakantimissa, samoin hemppari. D-vitamiinia terkkari kehotti syömään. Lisärautaa ei ainakaan vielä käskenyt hankkimaan. Olettekos te muut miettineet tai aloittaneet vitamiinipillereiden syömistä? Itse yritän syödä mahdollisimman monipuolisesti, eli en ole ajatellut muihin purkkeihin kajota.
Sunnuntaina oltiin anoppilassa käymässä ja samaan aikaan siellä oli Viljamin serkkulikat paikalla. Näillä oli meno aika villiä ja kiljuivat aina välillä. Kimakan äänen jälkeen mahakyytiläinen antoi merkkiä itsestään vähän tomakammin, liekö se jo kuulee mahanulkopuolista äänimaailmaa...? Tämä äippä nukkuu niin sikeästi, ettei huomaa - ainakaan tässä vaiheessa - pojan öistä elämöintiä. Ehkäpä myöhemmin äippä sitten valvoo liikkeiden takia ;-) Liitoskipuja ei vieläkään ole ilmaantunut, joten niitä odotellessa lopettelen saarnan tähän, uamen!
Joo, vaikka mä syönkin nykyisin mielestäni hyvin terveellisesti ja meiän topakan neuvolatädin mielestä jopa "kahden edestä". Hih, vaik ei kuulema oiskaan ihan tarve. Niin oon käynyt myös vitamiinipurkilla alusta alkaen. Elikäs popsin yhden Multivita raskaus ja imetys tabletin päivässä.
Siinähän on just tuota tärkeää foolihappoa ja D 3-vitamiinia, jotka on hyväksi niin äidin, kuin vaavinkin terveydelle, ja kaikki muutkin tarpeelliset vitamiinit sekä hivenaineet mukana, mut A-vitamiini puuttuu. Purkillinen tais maksaa apteekissa viimeksi kun ostin jotain parisen kymppiä.
Mulla on tänään siis 22 3 ja pari päivää on ollu maha välillä tosi kipeä.. Töissä ei ole mukava portaita rampata ylös alas.. Noh, onneks viikonloppu eessä niin saa levätä!
Mie oon tehny muutaman TOSI hyvän löydön kirpparilta. Limen vihreät (kuin uudet) yhdistelmävaunut (firstwheels city elite) saatiin 80 eurolla ja uudenveroinen IHANAN VÄRIKÄS puuhamatto 20 eurolla. Muuta en ole vielä hankkinu, mutta ehtiihän sitä vielä! :)
Ja anopista sen verran että tuleva pienokainen on hänen ensimmäinen joten höösäähän se sitte ihan liikaakin! Mulla menee aika ajoin hermo ja koitan sitte hengitellä rauhallisesti.. :) Appiukko on maltillisempi mutta välillä hänenkin kommenttinsa ottaa päähän! Ehkä mie olen vain näiden hormoonien vallassa kun ne niin kovin mua ärsyttää vaikka muuten ovat mukavia! :D Anopista vielä sen verran että se yritti tulla silittelemään mun mahaa ja mie koen sen TODELLA vaivaannuttavaksi joten sanoin suoraan että mun mahaan ei muut ku mie ja hellu koske! Oli vähä ymmällään, mutta tajusi toivottavasti! Olenko mie nyt aivan kauhea ku en mie oikeasti taho että muut tulee lähmimään!?
Vitamiineja oon myös syöny, tais olla just tuota samaa ku titi82. Nyt mittautin hemoglobiinin täällä töissä terkkarilla niin oli laskenu 122:een. Eli ei vielä kovin huonokaan mutta katotaan mitä viikon päästä neuvolantäti sanoo.. Maitohappobakteereja kans vedän nassuun!
Joo tässä taas mun perjantain ajatuksia, kirjotelkaahan aktiivisesti, on mukava lukea aina miten muilla "kohtalotovereilla" menee!!! :D
Pakko kirjoittaa jotain, et saahaan nää meiän jutut taas tänne ekalle sivulle. Mitäs teille toisille kuuluu? Jokos ootte alkaneet täytellä noita Kelan papereita etiäpäin? Täytys kait itekin ens viikolla syventyä asiaan, no saas nähä...
Tosi pimee ja sateinen viikko ollut. Mulla oli töissä pari päivää ylityövapaita pitämättä, niin olen nyt tänään ja huomenna kotona, kun alkanut tuntumaan, että ei oikein millään enää jaksais töissä, mut pakko sisulla vaan yrittää painaa.
Koko ajan tekis vaan mieli nukkua, tai käpertyä torkkumaan johonkin lämpimään sohvan nurkkaan, tai vielä mieluummin miehen kaikkuun:)
Onkos teistä toisista helmikuisista muuten moni työelämässä ja ootteko miten jaksaneet olla töissä, vai ootteko joutuneet hakemaan saikkua?
Mulla on tähän asti mennyt töissä ihan mukavasti, mut nyt on jostain syystä alkanut aina iltapäivisin kamalasti väsyttää ja sitte toi paikallaan istuminen on myös alkanut käydä selkään ja lonkkiin, et ihan pakko on vähän väliä lähtee jaloittelemaan.
Voikaahan paksusti naiset;) Tää menee nyt ottaan päikkärit:)
Kiva,että tullu paljon asiaa täällä nytte.. :D Minä oon vielä työelämässä ja ihan hyvin jaksan.. En vaan enää niin ketterästi liikahda paikasta toiseen ja se väsymys on minullakin mitä vastaan saa kyllä taistella välillä :D Saikulla en oo ollu kertaakaan... Äippälomaa kovasti oottelen,että pääsis laittelemaan vaavvelin huonetta ihan ajan kanssa ja ottamaan ihan rennosti!! :)
Ensi viikolla ois sitte neuvola.. pikku mies alkanu potkimaan ihan hirveesti.. ihana,kun on alkanut tuntua ihan kunnolla nuo potkut! :) kirjotellaan ja hyviä vointeja kaikille!
Hyvää iltaa!
Kelan paperit pitäisi tosiaan jaksaa/osata täytellä, vielä on vaiheessa. Ja sit jossain vaiheessa pitää selventää se verokorttiasia, että kun se pitää muuttaa joksikin sosiaalietuuskortiksi??? Termit ei ole todellakaan hallussa, mutta kuulemma kannattaa verokorttia muuttaa, ettei mene liikaa veroja niistä hurjista korvauksista ;-)
Täällä ollaan töissä, ja jään äippälomalle vasta tammikuun kahdeksas päivä, sitä ennen lomapäiviä siihen alkuun, eli uudenvuoden aattona oisin viimesiä aikoja töissä. Niin mikäli ei tarvi saikulla olla. Työni on luokiteltu fyysisesti keskiraskaaksi, mutta onneksi työnantajani kanssa on keskusteltu työn keventämisestä. Ja jo tässä vaiheessa on tietyt tehtävät kielletty. Onneksi ta ymmärtää tilanteeni!! Mie vieläkin oottelen niitä liitoskipuja, ei oo ei näy. Toiseen lonkkaan on tosin alkanut jomottaa. Oireet on vähän samat, mitä joskus muutamia vuosia sitten, kun iski lonkan nivelpussin tulehdus. Toivottavasti ei ole se, sillä siihen ei auttanut kuin kortisooni, ja sitähän ei tässä vaiheessa pysty ottamaan..? Toistaiseksi jaksanut olla töissä. Vaihtelen päivän mittaan työkenkiä, että jalat jaksaa paremmin. Istuksin välillä työn lomassa, joskus nostan jalat oikein tuolille, että ne virkistyisivät.
Meillä isipappakin tunsi Viltsun potkut satavarmasti viimeinkin torstaina. On se vaan hienoa kun hänkin saa konkreettisesti tuntumaa vaaviin =) Nyt on muutamana yönä poika riehunut niin kovasti, ettei äippä saa unta kunnolla. Tästäkö se unettomuus jo alkaa??? o.O
Voidaan tosi paksusti joo, nyt vois sanoo että mullakin alkaa olla masua. Ja se on niinku noussu vähä ylemmäs kun alkaa oleen jo tos tissien alla sellanen vara-vararengas, kamalata.... :o/ Alkanu tissejä muuten kutittaa, nännejä lähinnä ja niiden ympäristöä. Pitäny rasvailla aamuin illoin, että hellittäis kutina. Mitähän liene se.
Valitellaan lisää ensi kerralla ;-)
Täällä yksi rv 22. Ensimmäiset liikkeet tunsin juuri, istukka edessä kai syy siihen.
Aktiivisena treenailijana on pakko todeta, että nyt alkaa raskaus asettamaan rajoitteita urheilulle. Juokseminen ei tuntunut viikolla 20 enää hyvältä, joten jätin pois. Nyt kuntosalilla ovat tietyt liikkeet jääneet, kuten leuanvedot ja syväkyykyt, seuraavaksi varmaan jää penkkipunnerrus. Jumpissa olen vielä toistaiseksi jaksanut käydä, hypyt jää pois ihan kohta. Oloani kuunnellen mennään!
Synnytys pelottaa aivan tajuttomasti, joulukuussa aika pelkopolille. Esikoisen synnytys oli painajainen, ajatuskin puistattaa vieläkin:(
Hei vaan kaikille.. tässä olis viä yks helmimamma :) ELikäs LA neuvolatädin mukaa 2.2. ultran 1.2 :D.. Tänä yönä sain nukuttua pari tuntia sit heräsin vessaan.. sitten tuli nälkä.. sitten en saanu enää unenpäästä kiinni kun sikiö alko potkii ja näyttää uusia temppuja :) tais tehä pari kuperkeikkaa ja muutamia karateliikkeitä :D teki mieli herättää mies vierestä että seki tuntis liikkeet mutten viittyny kun kerran nukku niin sikeetä unta.. Ainii eilen käytii lastentarvikeliikkeissä katteltiin yhdistelmävaunuja.. koska aattelitte hankkia sellaset?? Haluaisin niin ostaa yhdet yhdistelmävaunut, mutta voi olla että on liian aikasta.. Kela-paperit täytetty 30.9. äitiyspaketin pitäis tulla ens viikolla.. vihdoinkin... Oli muuten kiva lukea teidän muidenkin kuulumisia.. taidan ittekin tulla aina välillä lukee ja kirjoittelee kuulumisia..
Iiik, meillähän on "kilpaileva" ketju!! Noh, mitäs menin uuden aloittamaan... X) Mitäs immeisille kuuluu? Täällä suunnassa supistelee kovasti, nyt jo kolmatta päivää putkeen. Aamusta iltaan lähestulkoon koko ajan. Terkkarille soitin sit tänään, mut sano että lepää viikonlopun yli nii katellaan ens viikolla uudestaan.
Onneks eivät oo kivuliaita, mut koko ajan tuntuu, kun koko ajan oon liikkeessä, siis töissä ja aikalailla myös vapaa-ajalla.. Loppuillan vedän kyllä lonkkaa ;) Lääkäri aika ois neljän viikon päästä, sitä ennen sokerirasitustesti O.o
Oiskos mitään positiivista? Ehkäpä just se ettei niitä kipuja ole! Etiäpäin, sano hirvi hangessa!
Voivoi, olinko väärässä ketjun hengissä pysymisen suhteen...? Noh miepä sit jaarittelen näitä omia tuntemuksia!
Tällä hetkellä olen saikulla, noin kolmisen viikkoa antoi lääkäri seuraavaan lääkärintarkastukseen asti. Supistuksia tuli tuli työpäivinä aamusta iltaan asti, joten tässä sitä nyt ollaan. Kävelyreissuillakin niitä tulee, vaikka vauhti on suunnilleen 2 km/h, eli etanan nopeudella, hihihi! Saapas nähdä pystyykö töihin enää..
Äitiyspakkaus löysi perille kaikenmaailman lakoista huolimatta! Jee! Kovasti pohtinut, että raaskiiko ostaa pienempää toppapukua, kun tuo pakkauksen toppis on kokoa 68 - 74. Mitäs muut on tuumailleet? Kirppikseltä ei tahdo löytää pienikokoisia toppa-asuja..
Poika kehitellyt itselleen jonkinlaista unirytmiä, ainakin yöaikaan on tullut huomattua se, että hän on aktiivinen neljän ja seitsemän aikaan aamulla. Ja äippäkin herätetään silloin ;-)
Toivottavasti siellä on vielä joku muukin helmikuinen vielä hereillä...!
helmikuinen hereillä. Vasta hetki sitten tulin töistä eikä nukuta tippaakaan. Murustin jo nukkuu... meillä on selvä rytmi päivässä jo. Klo 22 nukkuu ja klo 09 hereillä. Ihana lapsukainen antaa nukkua rauhassa koko yön,mitä nyt joutuu välillä pissataukoja pitämään :o).
Rakenneultran jälkeen jouduin vielä lisäultraan sydän rakenteen vuoksi. Onneksi kaikki oli kunnossa ja kuvakulma rakenneultrassa oli vaan ollut huono. Eli siis neiti (saatiin tietää että tyttö sieltä tulee) voi erittäin aktiivisesti ja äiti erittäin hyvin. En tietäisi että raskaana olen jollei tuo maha kasvaisi. Olo on mitä mainioin.Töitä jaksan tehdä ja tässä sivussa hoidellut äitiäni.... Meille tuli viime kuussa suuri suru perheeseen kun isäni kuoli yllättäen. Eipä tuleva pappa ehtinyt tyttöä ikinä näkemään.... suru on ollut suuri. Mutta onneksi tämä neiti on pitänyt perhettä kasassa ja kovasti tätä odotellaan maailmaan.
Hankinnat on melkein kaikki jo tehty. Kunhan joku jaksaisi tuon pinnasängyn vielä kasata. Itse myös mietin tuota äitiyspakkauksen toppapukua että onkohan liian suuri. Itse löysin kirpputorilta sellaisen paksun fleecepuvun ja äitini sinne alle villapuvun. Itselle ei vielä äitiyspakkausta ole tullut. Pari vkoa sitten vasta olen hakemuksen laittanut menemään.
Tälläistä täällä suunnalla.
Moikka!
Jospa Mäkin vastailisin tähän helmikuisten keskusteluun!
Eli mulla laskettuaika 2.2. Kaikki mennyt muuten raskauden aikana hyvin, paitsi, että nyt oon joutunut olemaan sairauslomalla kovien liitoskipujen takia. Ei oikeen jaksa olla töissä, kun yöt on yhtä tuskaa... Nyt oon käyttänyt tukivyötä ja siitä on ehkä vähän ollut apua.
Maha on kasvanut TODELLA paljon, ja moni luulee, että olisinkin jo viimeisillään raskaana... Ei taida mikään ihan pikku vauva tästä tulla, kun molemmat vanhemmatkin ovat pitkiä!
Eilen käytiin katsomassa pinnasankyä, vaunuja ja turvakaukaloa, ja ensi viikolla meinattiin ne käydä ostamassa! Ihanaa, kun helmikuu alkaa lähestymaan:)!!!
Me ostettiin yksi toppapuvun kokoa 62-68, ettei vaaveli sitten ihan huku siihen, vaikka taitaa tuokin olla ihan liian iso!
Ihanaa odotusaikaa teille kaikille:)!
Rupes kiinnostamaan että kuinka pitkiä ootte? Mie oon 179 ja mies 194. Mut maha on vielä aika pieni.. siis jos miettii että kolmisen kuukautta laskettuun aikaan jäljellä. Miulla on ens viikolla neuvolassa lääkärin tarkastus. Tässä mitä oon kotihommia touhunnu, niin supistelemaan alkaa tosi herkästi, luulenpa ettei töihin enää pysty =( Opiskelen töiden ohella, mutta viimeinen näyttö on just ovella, ja sen jälkeen voi tulla päivät melko pitkiksi... No on sen verran arvokas lasti kuitenkin, ettei halua riskeerata mitään!! Täällä jatkuu pienen toppapuvun metsästys!
Mä oon 175cm ja mies 196. Mies ja sen sisarukset on ollut kaikki yli 5 kiloisia syntyessään, et vähän kyllä jännittää, että kuinka iso meille tulee...
Mä kävin tänään töissä kokeilemassa, mut saa nähdä kuinka kauan jaksan olla, kun nyt on sitten selkä alkanut vaivaamaan:(
Mukavaa että vihdoin löytyi muita helmimasuja. :)
Täällä yhden 1,6v pojan (s.26.04.2009) äiti odottelee toista poikaansa syntyväksi 13.02.2011
Tänään siis tasan 27 0, hyvin on mennyt, iso kokoinen poika on vissiin tulossa, ultrassa 26 3 oli poitsun paino 1100g :) Ultrassa katsottiin sydämen rakenne uudestaan, kun on villin puoleinen vaavi, niin ei rakenne ultrassa saaneet kaikkia mittoja. :) Hyvin tuolla masussa kaikki on, hikkailee nytkin., mitä on tosi kova tekemään, jos juon vaiks vettä.
Perhevalmennus alkoi. Aluksi olin ihan varma, että meidät oli ohjattu väärään ryhmään, sillä muilla naisilla oli mahat todella pystyssä.. Eräällä pariskunnalla laskettu aika oli kaksi päivää meidän jälkeen, ja en voinut välttää vertailemasta itseäni tähän naiseen; missä miun masu on? Paapatin loppuillan miehelle mahan "puutetta", johon mies tyytyi toteamaan että onhan siun helpompi olla kun ei ole sellaista kumpua tiellä. Mut ai miten kiva kahvikuppi-/käsiteline tuollainen masu olisi =)))) Tahtoo mahan!!!
Yllättävän hyvä sessio oli tuo ensimmäinen kokoontuminen. Ihmeen avoimesti ryhmässä keskusteltiin. Eipä sen kummempia kuulumisia. Poju tosin herättää nykyisin yössä yhden kerran, eikä siinä nujuamisessa saa unta noin tuntiin. Onneksi on saikkua vielä, niin ei haittaa vaikka onkin aamulla pönttö sekaisin ;-)
Perhevalmennukset ohi, mutta saikku jatkuu. Kaveri on laskeutunut vaarallisen alas, tuli kolmen viikon vuodelepokomennus. Elikkä työt on nyt sit tehty. Parisen viikkoa vihlonut alamahaan ihan h******sti, nyt on sit syy selvillä. Neuvolalääkäri mittasi ensin SF-mitan käyrän alle, ja laittoi meidät painoarvioon. Siellä gyne katsoi tilanteen siksi, että vaakatasossa mennään hyvin pitkälti. Toivotteli rauhallista joulua, noh se siitä on totisesti tulossa!
Poika painaa n. 2 kg viikot 31 4. Gynen mukaan pitkäraajainen epeli tulossa. Äipälle tullu 5,5 kk:ssa 4,7 kiloo elopainoa lisää. Nyt pitää sitten tottua ajatukseen että on täysin muiden armoilla; autoa ei ajeta, ei siivota, ei tehdä lumitöitä... Ruokien tekokin mietittävä etukäteen, tai sit mies mies jatkaa siitä mihi äippä pääsee :P 30 minsaa kerrallaan aktiivisena ja sit taas vaaka-asentoon. Mut jospa se siitä sitten joskus!
Jos siellä on joku muu viel elossa nii kirjailkaahan..?
myös toinen helmikuinen kaksosten odottaja. Toisen pää on jo niin alhaalla, että lääkäri tunsi kädellä pään. Sairaslomalla olen ollut jo kuukauden, se on aika pitkälti mennyt kotona rauhallisesti ottaessa, tai max. yksi meno päivässä tyylillä ja sitten hitaasti liukkaassa lumessa kävellen määränpäähän. Hassua, että sf-mitta oli pieni kun vauva on ihan keskikokoinen tai jopa enemmän iso kun pieni, mutta toisaalta ei kai se sf kaikkea kerro ja riippuu paljon vauvan asennostakin...
Niin kai nuo kaikki mittaukset ja painoarviot on vaan suuntaa antavia! Itse olen isokokoinen, siis pitkä ja ylipainoinen (läskit alavartalossa, mahan sain laihdutettua pois), joten ei se maha edes erotu niin selkeästi kuin lyhyemmillä ja hoikemmilla. Perhevalmennuksessa tosiaan tuli vertailtua itseään muihin odottajiin, ja mahani on huomattavasti pienempi kuin muilla. Marraskuun alusta ollut saikulla, ensin supistuksien vuoksi 6 viikkoa ja nyt sitten loppuajan tämän ennen aikaisen syntymisen riskin vuoksi, siis kun kaveri on liian alhaalla. Jahas, alkaa puolituntinen "aktiiviaika" olla mennyt, palataanpa siis sohvalle...
erikoinen syy saikulle, ei kai se alhaalla olo vaarallista ole vauvalle.. eri asia jos kohdunkaulasi on lyhentynyt tai kohdunsuu alkanut avautumaan tai kyseiset paikat edes pehmenneet synnytystä ennakoivasti?? Itsellä nuo kaikki edelliset, eli paikat alkaneet aukeamaan, pari senttiä kohdunkaulaa jäljellä ja limatulppa tullut ulos. Supistaa päivittäin, kerran käynyt pysäyttämässä supistukset äitipolilla lääkkeillä. Nyt rv 31 5. Vauvan pää on myös ihan kohdunsuulla muttei se tosiaan ollut syy lepoon. Ja oma leponi ei myöskään ole noin tarkkaan määrättyä kuin teillä näyttäisi olevan, oman olon ja supistusten mukaan saan elää ja tehdä mikä hyvältä tuntuu, kuitenkin niin että suurin osa päivästä menisi lepotilassa. Jotenkin tuntuu olevan vaihtelevaa tuo että minkälaiseen lepoon määrätään missäkin tilanteessa oleva synnyttäjä, minut olisi otettu osastolle huilimaan mutta en siihen suostunut koska ennenaikaisen syntymän riski ei ole niin valtava että jättäisin perheeni oman onnensa nojaan ja menisin sairaalaan tuijottamaan kattoa. Pitää vain olla järki matkassa kaiken tekemisen kanssa. Enkä tosiaan ole jättänyt siivousta, ruuanlaittoa, pyykkivuorta ja tiskejä miehen harteille. Ei se vauva tuolta alapäästä putoa noin vaan pois jos rauhakseen teen tavallisia kotitöitä! Supistusten mukaan tahditan päiväni, jos on paljon niin tyydyn sohvalla-oloon, jos on rauhallista niin teen mitä jaksan. Jos vauva tosiaan olisi tulossa parin päivän sisään ulos, lääkäri varmasti määräisi osastolle ja sängystänousukieltoon.
Työni on fyysisesti keskiraskasta, eli ruoka- ja kahvitaukoja lukuunottamatta jatkuvasti seison/olen liikkeellä, kannan päivittäin painaviakin taakkoja jne. Supistusten takia työnteko hidastui, ja parikin lääkäriä oli sitä mieltä, ettei sikiön kannalta kannata riskeerata mitään. Viimeisimmässä tarkastuksessa gyne sanoi päättäväisesti, että vauva on liian alhaalla ja ennenaikaisen syntymisen riski on suuri. Sitä ehkäistään tällä vuodelepokomennuksella. Paikat olleet koko ajan kiinni, supistuksia tuli marraskuussa paljon, tämän kuun alussakin vielä melko lailla, kunnes viime aikoina kipu alavatsalla vei huomion supistuksilta. Olisikin ollut pelkkiä suppareita! Ajattelin ottaa melko vakavasti nämä ohjeet, sillä poitsun on parempi pysytellä kohdussa vielä joitakin viikkoja. Eikä sairaalaan makamaan joutuminen tällä hetkellä innosta yhtään.. On sen verran kallis lasti mukana, etten halua riskeerata mitään. Töissä saa olla sitten taas ihan tarpeeksi, nyky menolla lähes 40 vuotta vielä!
Kotihommeleita teen oman jaksamisen mukaan, lumityöt ja puunkanto jää miehelle. Muut tehtävät pystyn hoitamaan levon lomassa. Imurointia en ihan heti kuitenkaan kokeile, kiva että on sen verran lääniä tässä mökissä, ettei pölypallerot heti näy ;-) Onneksi mies ei ole suomalainen perusjuntti, joka kaivaa nenäänsä/mahaansa/persettään sohvalla töistä tultuaan, vaan osaa tarttua mitä erinäisempiin kotitaloushärveleihin kiinni!
Helmivauvani kuinka sinulle määräättiin supistuksia hidastavaa lääkettä? Minulle sitä ei ole tarjottu koskaan, kirjotin siis tossa yläpuolella kaksosten odotuksesta. Supistellut on jo yli kymmenen viikkoa päivittäin, jopa joka tunti joskus ja joskus supistus jää päälle (kestää ainakin 5min.). Viimeisin riesa ovat yösupistukset, joita siis tulee monta kertaa yössä tai päivällä kun olen lepäämässä makuuasennossa. Olen käynyt tämän takia päivystyksessä ja kukaan lääkäri ei ole koskaan tarjonnut mitään lääkitystä supisteluihin. A vauvan pää on tosiaan jo niin alhaalla, että lääkäri tunsi sen pään käsin. Kohdun suu oli viimeksi puolipehmeä mutta vielä yli 3cm. Kysyin täytyykö minun vaan levätä, sanoi, että jaksmisen mukaan. Suurimman osan päivästä kuitenkin lepäilen. Ennenaikaisen synntyksen riski kun on tosi suuri nimenomaan kaksosilla.
Menin limatulpan lähdön jälkeen äitipolille supistuskäyrille ja supistin 3 minuutin välein. Siksi siis lihakseen pistettiin miolenea. Seuraavana päivänä osastolla supistukset yltyi taas mutta sain sillä kertaa tablettina lääkettä kun siitä miolenesta tuli todella pahat sivuvaikutukset.
Pelkät vatsanseutua kovettavat supistuksethan eivät ole vaarallisia vaan ihan normaalia kohdun jumppaa synnytystä varten. Sitten, kun supistus alkaa tuntumaan kipuna ja paineena nivusissa ja alaselässä, alkaa olemaan kyse synnytystä edistävästä supistuksesta joka painaa vauvaa alaspäin ja avaa kohdunsuuta. Näitä supistuksia on tullut nyt päivittäin 3-7, loput on juuri niitä harjoitussupisteluita jotka vain tuntuvat tukalilta mutteivat kivuliailta. Meidän vauvan pää nökötti tosiaan ultratutkimuksessa aivan siinä kohdunsuuta vasten mutta se ei ole mitenkään vaarallista, neiti kun on ollut jo ainakin 12 viikkoa pää alaspäin. Vatsani ei ole valahtanut alas, niin kävi esikoisen kanssa joskus 35 viikon jälkeen mutta silti meni yli lasketun ajan syntymä.
Hän tosin syntyi kohtalaisen nopeasti ja olin jo 6 senttiä auki kun synnytys käynnistyi, siihen mennessä en ollut tuntenut kuin hieman vahvempia supistuksia muttei mitenkään kivuliaita. Siksipä vähän jännittää ensi viikon kontrolli, ettei tulisi lähtö samantien saliin vauvaa ponnistamaan!
Olen kyllä imuroinut, pessyt lattioita, tehnyt ruokaa (joululaatikot jne.) ja käynyt kaupoillakin. Oman voinnin mukaan teen siis kaiken ja otan heti lepohetken kun tuntuu supistavan. Kohdunkaulaa kun oli vielä jäljellä kohtalaisen hyvin eli se pari senttiä, niin vauvan ei pitäisi niin vain tipahtaa ulos.. Tosin eihän sitä ikinä tiedä tulevaa, vaikka olisin jo ensi yönä synnyttämässä!
eli nyt lähtenyt käyntiin rv 37 ja vauva on edelleen tukevasti kyydissä, tosin paikat on kypsät synnytykselle. Onko muita helmikuisia vielä "linjoilla"?
hän on täysin laskeutunut ja lääkäri epäili että saattaa syntyä jo tässä kuussa,kovat on supistukset ja aika useinkin vielä.
Täällä ei olla vielä laskeuduttu,mutta lisäultra tulossa mahan koon vuoksi. Rv 36 alkoi ja sf-mitta oli tänään jo 35 cm :oP. Nyt tutkitaan onko lapsivettä niin paljon vai lapsi iso. Ja mikä tulee olemaan synnytystapa. Olo on aika tuskainen tällä hetkellä ja liikkuminen vaan sellaista pakollista.
mulla rv nyt 38 1 ja vauva ei ole vieläkään laskeutunut,sf mitta 35cm oli eilen neuvolassa.. Odottaminen alkaa olla jo aika tuskaisaa,ja aika vaan hidastuu,meillä on la 2.2. eli vielä 2 viikkoa pitäis jaksaa odotella,toivottavasti ei mene yli..
36 4 painoarvio oli 3260 g, ja reisiluun perusteella pää-perä? mitta 39cm, pitkä on kaveri! Pään ja vartalon ympäryksen perusteella keskikokoinen lapsi, mutta reisiluu ennakoi reilua pituutta. Jos tulis täysiaikaisena niin painoarvio nelisen kiloa. Tuntuu, että maha vaan noussu ylemmäs, keuhkoja painaa tosi paljon. Vuodelevon määrännyt gyne antoi luvan kantaa puitakin jo, ja olenkin tehnyt lumitöitä jne. elänyt normaalia elämää. Eipä muuten ottanut sf-mittaa laisinkaan, se on ollut käyrän alle viikon 22 jälkeen.. Normaali alatiesynnytys mahdollista, oli melkolailla epämukava tutkimus se! Poika on edelleen hyvin vilkas liikkeinen.. Supistuksia aika harvakseltaan, sellaisia harjoitustyylisiä vielä.
Onko teillä muilla ollut paljon kuolemaan liittyviä unia? Lähes joka yö lapsi kuolee, itekin kuollu yhtenä yönä. Muistokirjoituksia unissa kirjotettu ja isä kantanu pientä arkkua, ahdistaa herätä niihin! Näillä mennään..
Täällä rv 36 1 ja painoarvio oli torstaina 3274 g. Ultraaja veikkasi että lähelle 4 kg mennään. Ja mittojen perusteella olisi tulossa pitkä nainen :o).
Normaali alatie synnytys on kuulemma mahdollinen,jollei mitään tässä tapahdu ihmeellistä. Tutkimus kyllä oli kamala ja sattui hurjasti... vähän vertakin vuodin sen jälkeen. Vilkas on tytsy ja harjoitus suppareita asta tullut. SIlti olen jo kassin pakannut lähtöä varten kun ultrassa sekä neuvolassa on jo peloteltu että lähtö voi tulla koska vaan.
ei tullut tammikuussa ja nyt on harjoitussupistuksia välillä 10 kertaa tunnissa joista pisimmät ovat yli minuutin mutta sitten tulee supistuksien väliksi jopa 40 min,onko muilla samanlaisia supistuksia?lapsi liikkuu aika paljon mutta silti jännittää onko suppareita liikaa
Täällä on laskeuduttu ja tytsyn liikkeet hieman rauhoittuneet.
Harjoitussupistuksia tulee tosi paljon ja iltaisin maha on ihan kovana. Kivuliaita supistuksia ei vielä ole ollut. Neuvolassa manitsin asiasta eivätkä olleet huolissaan.
Eli ihan luonnollista on että harjoitussupistuksia tulee paljon.
Kauheeta jos siulta tullu vertakin sen jälkeen ku tutkittu paikkoja.. Aika kovakouraiselta vaikuttaa.. Miulki alko harjotussupparit pitkästä aikaa maanantaina, ja maha kovana mennään oikeestaan koko ajan. Mutta niitä oikeita jäädään edelleen oottamaan ;) tulis jo!
Täällä yksi helmiodottaja on jo jakautunut, jospa tähänkin hiljaiseen palstaan siitä ilmoittaisi :) 10 päivän ikäinen neito nukkuu päiväuniaan parhaillaan. Syntymämitat olivat 3,4kg ja 51cm. Syntyi rv 38 6 kalvojen puhkaisulla käynnistetyllä synnytyksellä.
Ystävänpäivänä aikaisin syntyi meidän poika, 3540 g ja 52 cm. Kaksi päivää lasketun ajan yli mentiin. Laitoksella oltiin ilta yhdeksältä ja aamulla puoli kuuden aikaan oli poika maailmassa. Ilokaasulla selvisin, ihme kyllä sillä kipukynnykseni on todella matala.. Nyt opetellaan tätä perhe-elämää =)