Suoraan sanottuna vihaan entistä kotikaupunkiani ja sen ahdasmielistä ilmapiiriä, jossa vallitsee just tyypillinen suomalainen ilmapiiri, jossa kaikkien ihmisten pitäisi olla samanlaisia massan mukana menijöitä. Väärässä maassa ja vääränlaisessa kaupungissa kasvaminen ovat ainakin mun kohdallani ne kaikkein suurimmat syyt siihen, miksi en ole onnistunut vielä kavereita koskaan löytämään, vaikka ikää alkaakin olla jo liki kolmekymmentä vuotta.
Suomessa kun meitä toisinajattelijoita ei olla koskaan hyvällä katseltu ja erityisesti pääkaupunkiseudun ulkopuolella meitä massasta poikkeavia henkilöitä on vihattu aina vieläkin enemmän, erityisesti entisen kotikaupunkini tyylisissä pienemmissä paikoissa meidän massasta poikkeavien ja itsenäisesti ajattelevien ihmisten on aivan kertakaikkisen mahdotonta elää ikinä onnellista elämää, kun siellä meitä tuomitaan heti meidän "väärien" valintojen ja mielipiteiden takia.
Jos mäkin olisin saanut kasvaa lapsuuteni ja nuoruuteni vaikka Helsingissä tai peräti ulkomailla, niin siellä mun elämä olisi ollut heti alusta alkaen paljon helpompaa ja varmasti ihmisiin tutustuminen olisi ollut helpomaa, kun ketään ei olisi kiinnostanut siellä nämä samat "väärät" valinnat samalla tavalla kun entisessä ahdasmielisessä kotikaupungissani. Ketään ei olisi kiinnostanut mm. se asia, että olenko suorittanut sitä suomalaisen miehen "perusvelvollisuutta" eli asepalvelusta, lisäksi siellä olisin saanut olla aina avoimesti ja vapaasti pitkätukkainen ja hippihenkinen rock-persoona, mitä taas ei osattu hyväksyä koskaan entisessä kotikaupungissani.
Vihaan oikein niin paljon entistä kotikaupunkiani, että varsinkaan baareihin en tule koskaan siellä enää menemään, kun eipä tollaisessa ahdasmielisessä junttikylässä osata ymmärtää sitä asiaa, jos mun ikäiseni nuori mies sattuu olemaan baarissa yksin liikkeellä. Kuitenkin saisi vaan selitellä kaikille sitä, että miksi ihmeessä oikein on yksin liikkeellä.
Tai ehkä siinä baarireissussa olisi se hyvä puoli, että saisi kerrankin oikein sanoa oikein suoraan päin kyselijöitten naamaa sen tosiasian, että on mennyt kaikki välit poikki tähän ahdasmielisten ihmisten junttikylään ja sen vittumaisiin ja pinnallisiin ihmisiin.
Taisi olla aika vihaista tekstiä, mutta teki niin mieli haukkua vanhaa kotikaupunkia ja sen suvaitsemattomia ihmisiä oikein kunnolla sen takia, kun se/he ovat just syyllisiä mun epäonnistuneeseen elämääni ja siihen, etten ole vielä tähän ikään mennessä onnistunut missään sosiaalisessa elämässäni.
Asun siis nykyään Helsingissä, mutta eihän sinne muuttaminen ole sama asia kun se, että jos olisi kasvanut ja asunut ikänsä kaupungissa.
Vihaan kotikaupunkiani
14
1550
Vastaukset 14
Mulla on mennyt sellanen noin 10 vuotta viemäristä alas ihmissuhteiden takia, kun täällä omassa pikkukaupungissa ei ole saanut olla omanlainen itsensä. Suomessa on se pahasti vialla kun massassa menijöitä aina arvostetaan ja kunnioitetaan kaikessa. Aina jos sattuu jossain asiassa tekemään erilaisia valintoja niin alkaa syrjiminen ja pilkkaaminen. Se tukahduttaa ja ahdistuttaa ja vie koko elämänilon kun ei löydä tosiystäviä jotka antaisivat ihmisen olla sellainen kun hän on. Kyllähän näitä mukavia ihmisiä on varmasti, mutta niitä kun ei kovin helposti pieniltä paikkakunnilta löydä.
Mulla kävi tänään uskomaton tuuri ja onni josta lähetinkin sulle sähköpostia. Pääsen vihdoin ja viimein muuttamaan pois tästä paskakaupungistani monikulttuurisuuden pariin, jota minä olen aina arvostanut. Olen toivonut että tällaista suomen maata ei edes olisi ja koko suomen kieltä, koska aina vaan viitataan siihen kunniavelkaan sotaveteraaneja kohtaan. Eikä ymmärretä että ihmisillä voi olla omiakin mielipiteitä ja arvoja eri asioissa. Mutta suomessa kun kaikki on heti veteraanien halveksimista jos ei halua ostaa kiitos-paitoja tai käydä armeijaa tai nyökytellä ja myhäillä massan mukana. Me olemme kaikki yksilöitä ja suomen maa on hyvä esimerkki siitä miten kaikki massasta poikkeavat ajatukset tukahdutetaan ja ihmisiä haukutaan ja pilkataan jos he haluavat olla aseistakieltäytyjiä, hippejä, hevareita tai rastatukkia. Kaikki mikä poikkeaa sotilaallisesti ulkonäöstä ja käyttäytymisessä tässä vanhojen kalkkiksien maassa on halveksuttavaa. Se on ahdistanut minua kaikkein eniten. Miksi minä synnyin juuri tälläiseen maahan jos olisin Espanjan aurinkorannalla saisin hymyillä ja nauraa sekä jutella ystävällisten ihmisten kanssa.- 226bw
No onhan se hienoa, että teillä sentään on noin suvaitseva asenne niitä kohtaan, jotka haluavat elää eri tavalla kuin te.
"Mulla on mennyt sellanen noin 10 vuotta viemäristä alas ihmissuhteiden takia, kun täällä omassa pikkukaupungissa ei ole saanut olla omanlainen itsensä. Suomessa on se pahasti vialla kun massassa menijöitä aina arvostetaan ja kunnioitetaan kaikessa. Aina jos sattuu jossain asiassa tekemään erilaisia valintoja niin alkaa syrjiminen ja pilkkaaminen. Se tukahduttaa ja ahdistuttaa ja vie koko elämänilon kun ei löydä tosiystäviä jotka antaisivat ihmisen olla sellainen kun hän on. Kyllähän näitä mukavia ihmisiä on varmasti, mutta niitä kun ei kovin helposti pieniltä paikkakunnilta löydä. "
Tämähän se onkin just aina tuttua lähes kaikissa suomalaisissa pikkukaupungeissa, kun eri tavalla ajattelevia ja massasta poikkeavia ihmisiä vihataan ja haukutaan aina oikein avoimesti kaikkien ihmisten toimesta, tällaista paskaahan se elämä oli just mullakin vanhassa kotikaupungissa, niin kun tässä kerroin. Sehän se on just ongelma, kun ei niitä mukavia ja suvaitsevaisia ihmisiä oikein tunnu koskaan löytävän, varsinkaan näistä pienemmistä kaupungeista.
Vanhassa kotikaupungissa kun mun oli oikeastaan täysin mahdotonta tutustua ihmisiin juuri missään, kun muutamat sellaiset valinnat elämässäni tuntuivat olevan kaikkien mielestä niin hirveitä syntejä ja "vääriä" valintoja, että kaikki halusivat näistä asioista olla aina mulle jotain vittuilemassa. Kaikkein pahin tekoni tuntui olevan kotikaupunkini työkavereille ja muille ihmisille just se asia, kun jätin sen "miesten koulun" eli asepalveluksen aikoinaan suorittamatta. Lisäksi kotikaupungissa kun varsinkin miespuoliset henkilöt tykkäsivät jutella aina vaan mieluummin niistä inttijutuista, tappeluista ja ryyppäämisestä, kun mistään syvällisemmistä asioista joista itse olen kovasti kiinnostunut. Sitten kun pitäisi vielä selitellä baarireissuilla jatkuvasti sitä, että miksi mulla ei ole löytynyt kavereita tämän kaltaisten ahdasmielisten ja suvaitsemattomien kusipäiden joukosta, niin ei mikään ihme että hermot alkaa mennä ja henkinen hyvinvointi alkaa kärsiä tällaisessa ilmapiirissä.
Sitä asiaahan kotikaupungissani ei osattu ymmärtää ollenkaan, jos joku kertoi tykkäävänsä asua mieluummin vaikka ulkomailla tai edes Helsingissä, kun täällä "iki-ihanassa" suomenmaassa, jota ne veteraanit aikoinaan meille puolustivat. Itse olisin paljon mieluummin ruotsalainen tai jonkun muun Euroopan maan kansalainen kun tämän kurjan suomenmaan, jossa meidän miesten henkinen hyvinvointi ja elämä halutaan oikein tarkoituksella pilata tällä asevelvollisuuspaskalla, joka on vaikuttanut niin paljon minunkin henkiseen hyvinvointiin ja sosiaaliseen elämään.- abcdefg123
DarkFear kirjoitti:
"Mulla on mennyt sellanen noin 10 vuotta viemäristä alas ihmissuhteiden takia, kun täällä omassa pikkukaupungissa ei ole saanut olla omanlainen itsensä. Suomessa on se pahasti vialla kun massassa menijöitä aina arvostetaan ja kunnioitetaan kaikessa. Aina jos sattuu jossain asiassa tekemään erilaisia valintoja niin alkaa syrjiminen ja pilkkaaminen. Se tukahduttaa ja ahdistuttaa ja vie koko elämänilon kun ei löydä tosiystäviä jotka antaisivat ihmisen olla sellainen kun hän on. Kyllähän näitä mukavia ihmisiä on varmasti, mutta niitä kun ei kovin helposti pieniltä paikkakunnilta löydä. "
Tämähän se onkin just aina tuttua lähes kaikissa suomalaisissa pikkukaupungeissa, kun eri tavalla ajattelevia ja massasta poikkeavia ihmisiä vihataan ja haukutaan aina oikein avoimesti kaikkien ihmisten toimesta, tällaista paskaahan se elämä oli just mullakin vanhassa kotikaupungissa, niin kun tässä kerroin. Sehän se on just ongelma, kun ei niitä mukavia ja suvaitsevaisia ihmisiä oikein tunnu koskaan löytävän, varsinkaan näistä pienemmistä kaupungeista.
Vanhassa kotikaupungissa kun mun oli oikeastaan täysin mahdotonta tutustua ihmisiin juuri missään, kun muutamat sellaiset valinnat elämässäni tuntuivat olevan kaikkien mielestä niin hirveitä syntejä ja "vääriä" valintoja, että kaikki halusivat näistä asioista olla aina mulle jotain vittuilemassa. Kaikkein pahin tekoni tuntui olevan kotikaupunkini työkavereille ja muille ihmisille just se asia, kun jätin sen "miesten koulun" eli asepalveluksen aikoinaan suorittamatta. Lisäksi kotikaupungissa kun varsinkin miespuoliset henkilöt tykkäsivät jutella aina vaan mieluummin niistä inttijutuista, tappeluista ja ryyppäämisestä, kun mistään syvällisemmistä asioista joista itse olen kovasti kiinnostunut. Sitten kun pitäisi vielä selitellä baarireissuilla jatkuvasti sitä, että miksi mulla ei ole löytynyt kavereita tämän kaltaisten ahdasmielisten ja suvaitsemattomien kusipäiden joukosta, niin ei mikään ihme että hermot alkaa mennä ja henkinen hyvinvointi alkaa kärsiä tällaisessa ilmapiirissä.
Sitä asiaahan kotikaupungissani ei osattu ymmärtää ollenkaan, jos joku kertoi tykkäävänsä asua mieluummin vaikka ulkomailla tai edes Helsingissä, kun täällä "iki-ihanassa" suomenmaassa, jota ne veteraanit aikoinaan meille puolustivat. Itse olisin paljon mieluummin ruotsalainen tai jonkun muun Euroopan maan kansalainen kun tämän kurjan suomenmaan, jossa meidän miesten henkinen hyvinvointi ja elämä halutaan oikein tarkoituksella pilata tällä asevelvollisuuspaskalla, joka on vaikuttanut niin paljon minunkin henkiseen hyvinvointiin ja sosiaaliseen elämään.Ei sen armeijan tarvitse olla mitään ikävää pakkopullaa. Senkin voi ottaa hauskuuden kannalta, oli siellä kuinka ikäviä tai suvaitsemattomia ihmisiä tahansa. Puolen vuoden henkionen kärsimys tekee ihan hyvää luonteelle :) Mietin joskus sivarin ja armeijan väliltä, ja päädyin kuitenkin armeijaan, koska tiedän joidenkin työnantajien vielä arvostavan sitä. Ehkä ikävä juttu, mutta kannattaa silti ajatella omaa tulevaisuuttakin eikä pitää kiinni omista ajattelumalleistaan. Voihan sitä myöhemminkin vaikuttaa, eikä itse mennä helpoimman kautta.
Otin armeijan lähinnä roolipelinä, ja hauskojakin hetkiä sai irti. Omalla tavallaan leireillä yms. kidutuksissa sai jonkinasteista henkistä tyydytystä, kun meno oli niin älytöntä. En ollut missään vaiheessa armeijaa suosittu, enkä saanut kavereita laisinkaan, koska minulla oli omat omituiset valtavirrasta poikkeavat juttuni. Olin aika kehno kaikissa koulutuksissa, ja olin liian ujo olemaan esillä tai käyttämään ääntä tarvittaessa. Loppujen lopuksi minut laitettiin vastoin tahtoa vuoden mieheksi (AUK), ja siinä vaiheessa mietin lähteäkö pois koko paikasta. Alikersanttina muiden komentaminen lujalla äänellä ja jämäköiden koulutusten pitäminen tuntui mahdottomalta ajatukselta. Perheen yms. painostuksen takia poislähtö jäi sitten kuitenkin "haaveeksi".
Aika kului ja uudet alokkaat tulivat, ja oli pakko pitää "esityksiä", vaikka tuntui että ei saa sanaa suusta ulos. Kun esiintymistä oikein jännittää, tuntuu ettei saa sanaakaan suusta ulos, saati muista edes omaa nimeään. Ole siinä nyt sitten "jämäkkä sotilas". Aika kului ja ei minun pitämät koulutukset useimmiten saanut kuin säälittäviä katseita alokkailta. Ok, joskus meni paremmin, joskus aivan penkin alle. Penkin alle useammin kuitenkin kuin muilla. Menetin aina yöuneni, kun tiesin seuraavana päivänä olevan koulutusta.
Loppua kohden kuitenkin väittäisin, että esiintymiskammo ja sosiaalisten tilanteiden pelko oli jokseenkin vähentynyt. Esiintymiset menivät karvan verran paremmin, ja tuntui että itseluottamuskin kohosi. Epäonnistumiset eivät loppua kohden "hajottaneet" lähellekään yhtä paljon, mitä aluksi. En ollut pidetty edelleenkään, mutta uskalsin silti tuoda mielipiteeni julki ja tehdä itsestäni "pellen", eikä se enää haitannut. Koin armeijassa paljon kiusaamista, ja koko armeija-aika oli todellakin henkisesti raskasta.. mutta se mikä ei tapa, vahvistaa. Näin uskoisin. Omalla kohdalla uskon kasvaneeni vahvemmaksi koulu- ja armeijakiusaamisesta. Usein kun tutustun netissä mielestäni mukaviin henkilöihin, lähes poikkeuksetta ovat olleet koulukiusattuja. Liekö sillä jokin yhteys.
Eli sekavasta viestistä huolimatta: vaikka armeija tuntuisi kuinka vastenmieliseltä ja ylitsepääsemättömältä ajatukselta nyt, voin kaikille suositella, ettei jätä käymättä. Kyllä siitä jotain hyötyäkin on. Noh, en osaa paremmin perustella nyt, kun en ole kummoinen kirjoittaja. Kirjoitan mielelläni lisää, jos jokin oli epäselvästi kirjoitettu tai jotain :) - ruohovihreä22
Ei se ruoho valitettavasti ole yhtään sen vihreämpää muuallakaan vaikka niin toivoisikin. Olen kuitenkin käynyt useita kymmeniä kertoja mm. välimeren maissa.. Suomi on loppujen lopuksi kuitenkin hyvä paikka asua ja elää, kaikkine vikoineenkin. Ja suomen luonto ja neljä vuodenaikaa tuovat oman lisän. Jokainen vuodenaika on omalla tavallaan kaunis, satoi tai paistoi. Eikä suomen ihmiset ole sen kamalampia kuin muuallakaan, vaikka vähän hiljaisempia ovatkin. Monessakaan maassa ei ihmiset loppujen lopuksi ole niin suvaitsevaisia kuin suomessa.
- Ei noin
ruohovihreä22 kirjoitti:
Ei se ruoho valitettavasti ole yhtään sen vihreämpää muuallakaan vaikka niin toivoisikin. Olen kuitenkin käynyt useita kymmeniä kertoja mm. välimeren maissa.. Suomi on loppujen lopuksi kuitenkin hyvä paikka asua ja elää, kaikkine vikoineenkin. Ja suomen luonto ja neljä vuodenaikaa tuovat oman lisän. Jokainen vuodenaika on omalla tavallaan kaunis, satoi tai paistoi. Eikä suomen ihmiset ole sen kamalampia kuin muuallakaan, vaikka vähän hiljaisempia ovatkin. Monessakaan maassa ei ihmiset loppujen lopuksi ole niin suvaitsevaisia kuin suomessa.
Olen itsekin matkustellut ja ollut mm. ulkomailla töissä ja voin todellakin sanoa että isommissa suomalaisissa kaupungeissa on paljon suvaitsevaisempi ja viihtyisämpi ilmapiiri kun monissa isommissa ulkomaalaisissa kaupungeissa. Jos Suomi on jonkun mielestä junttila niin suosittelen todella pidempää ajanviettoa vaikkapa Englannissa tai Yhdysvalloissa. Kulttuuri jopa suurissa kaupungeissa on paljon homogeenisempi kun vaikkapa Helsingissä, sen näkee jo pelkästään yöelämän tarjoamista vaihtoehdoista ja ihmisten pukeutumisesta. Poikkeuksia toki on, mm. Amsterdam ja Berliini. Mutta nämä ovat todella poikkeuksia.
Ei ole väärin muuttaa Suomesta pois jos niin haluaa. Ei kuitenkaan kannata maalailla turhan ruusuista kuvaa itselleen siitä mitä se elämä rajojen toisella puolella on. Todennäköisesti tulee vain pettymään katkerasti kun sielläkään ne ihmiset eivät ole omanhenkisiä.
- ukkeli26
Yksinäisyys on itsesääliä. Milloin vika on maassa, milloin kaupungissa, milloin ihan kaikissa muissa ihmisissä. Tosiasia on se että kyllä niin kovin monesti se syyllinen yksinäisyytren löytyy ihan sieltä peilistä. Sunkin.kirjoituksesi sisältää tuota täällä niin tuttua ja kotoisaa vihaa ja katkeruutta.. ihmettelen syvästi miksi olet yksinäinen, niin, ja tuo oli sarkasmia. Ja teille jotka väitätte ettei yksinäisyys ole kiinni itsestä. Kyllä on, ainakin valtaosassa tapauksista. Omat valinnat rarkaisevat aika paljon. Kuinka moni täällä on tehnyt niin monesti sen päätöksen että empä viitsi lähteä mihinkään, kukaan ei kuitenkaan juttele ja ole yksin. Jäämpä siis tietokoneelle ja kirjoittelen nettiin siitä miten vihainen ja katkera olen. Yksin ei ole kiva tehdä mitään, mutta ei ne kaverit kotona istumalla löydy. Netistä löydät nettiystäviä, tosi harva niistä on sellaisia joita oikeasti tapaa livenä elämänsä aikana. Niin, ja mä olen susi ruma, ja helvetin ujo. Silti kuukausi sitten tutustuin kaupungilla ihmiseen jonkan kanssa on tullut vietettyä aikaa. Palstaa luen lähinnä sen takia koska en ole ikinä seurustellut. Ehkä parisuhde palsta olisi se oikeampi palsta minulle mutta koen kuitenkin olevani yksinäinen vaikka kavereita onkin. En kuitenkaan ole tuonkaan suhteen vajonnut itsesääliin, ehkä se oma kulta joskus löytyy, ehkä ei. Vaihtoehtoja ei kuitenkaan ole. Näillä eväillä on mentävä mitä on.
- Ei noin
Vastasinkin jo sulle tuohon baariketjuun, mutta en vaan tajua. Olen itse myös alunperin kotoisin alueelta josta ei ole jäänyt käteen yhtään mitään. Minusta ei pidetty, en löytänyt samanmielistä seuraa. No, kaksi kaveruussuhdetta muodostin ja jonkinlainen välien ylläpito on jatkunut aikuisuuteen saakka välimatkasta huolimatta. En kuitenkaan mene tosiaan kotipaikkakunnalla esim. baariin, kun enhän minä sieltä ketään tunne.
Olen oikeastaan muodostanut kaikki kaveruus- ja ystävyyssuhteet sen jälkeen kun muutin kotoa pois vähän alle parikymppisenä. Sama juttu seurustelusuhteiden kanssa. Alussa oli ehkä vähän outoa, jotenkin pyrin "peittelemään" yksinäisyyttä mutta sitten niitä kavereita pikkuhiljaa siunaantui ja nykyään mulla on melko laaja tuttavapiiri. Olen luonut uusia ihmissuhteita aikuisiällä jatkuvasti ja oletettavasti jatkan samaan malliin. Se, että olin yksinäinen nuorena on muisto vain. Nyt kun monet läheiset ovat perustaneet perhettä ym. kaipaan hieman sitä tuttavapiirin tiiviyttä mikä oli voimassaan joskus parikymppisenä. Toisaalta ymmärrän, että tuo muutos kuuluu ikään enkä ole sentään joutunut takaisin totaalisen kaverittomuuden tilaan. Enkä varmaan joudukaan. Ihmissuhteet vain muuttuvat, kuten ne aina tekevät. Työelämään siirtyminen ja perheen perustaminen tarkoittavat sitä että hengailumuotoinen ystävyys missä mennään toisen luo kuuntelemaan levyjä ja ollaan siellä koko iltapäivä ovat ohi. - onnetonta...
"Taisi olla aika vihaista tekstiä, mutta teki niin mieli haukkua vanhaa kotikaupunkia ja sen suvaitsemattomia ihmisiä oikein kunnolla sen takia, kun se/he ovat just syyllisiä mun epäonnistuneeseen elämääni ja siihen, etten ole vielä tähän ikään mennessä onnistunut missään sosiaalisessa elämässäni."
No mitä ajattelit tehdä asialle? Rypeä itsesäälissä ja haukkua vanhaa ahdistavaa kotikaupunkiasi ja muita "syyllisiä" edelleen? Se kun ei johda mihinkään. Junnaat vain paikallasi etkä edelleenkään lähde baariin tai Tukholmaan tai tee ylipäätään yhtään mitään. Sen sijaan odotat että jostain pelmahtaa jengillinen uusia ystäviä jotka vievät sinut yöelämän iloihin ja laivamatkan autuuteen?
Koita nyt kasvaa ihmisenä, herran tähden.- Anonnnonon
Veikkaan Kajaani. Mielipiteeni omaan kotikaupunkiini ovat jokseenkin samaan suuntaan.
- helsinkiläinenm19
Taitavat DF ja rauhanpuolesta olla homoseksuaaleja :-)))
- ukuyg
Minulla on samoja kokemuksia kotikaupungistani, asun täällä edelleen. Luokallani lukiossa oli pari poikaa, jotka ihan suoraan tunnustivat, että asevelvollisuutta on pidettävä yllä aina ja ikuisesti, jos ei mistään muusta syystä niin nostalgian ja viime sotien ihannoinnin takia. Mutta toisaalta eivät läheskään kaikki täällä ole sellaisia. Useimmat, joilta olen kysynyt, sekä naiset että miehet, ovat sanoneet, että heidän mielestään miesten on parempi mennä armeijaan kuin sivariin, mutteivät he sivariakaan yhtään tuomitse. Ja rasistit ovat harvassa, jopa harvojen armeijafanaatikkojen keskudessa.
En ole todellakaan äärivasemmistolainen.
Tämä kaupunki on Jyväskylä. - Ota ilo irti
Kuka ei vihaa?
Tunnen liudan ihmisiä joilla on samanlaiset ajatukset kuin sinulla mutteivät he siitä välitä.
Miksikö?
Koska he pääsivät sieltä pois! Miksi miettiä sellaista?
Osalla on taas viha ja rakkaus suhde. Vihasuhde sikäli että se paska läävä jossa tuli vietettyä nuorena aikaa jo on lähes kuollut ja toisaalta rakkaus koska siellä on vanhemmat/sisaruksia/kavereita ja jotain kivoja muistoja.
En ainakaan itse aio koskaan mennä kyseisen pienen kaupungin baariin ellei ole joku tosi poikkeustapaus kyseessä. Miksi menisin moiseen junttilaan?
Olet vapaa, ole onnellinen siitä edes. - asdfasdf2
vastaan vain otsikkoon:
niin minäkin vihaan.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 119783
Poliisin potkija
Kukahan oman elämänsä sankari oli potkaissut poliisia? Iltalehdessä oli juttua.20716- 39685
Sinä mies olisit
ollut se kenet haluan. Edelleen pidän sinua kaikkein ihanimpana ja tärkeimpänä. Kukaan muu ei ole niinkuin sinä. Mutta s32639Miksi jätit minut
Epätietoisuuteen? Tiedän että pelkäsit mitä siitä seuraa jos asiat tulevat mutta silti. Miksen merkinnyt tarpeeksi?38567Kun et ota yhteyttä, tarkoittaako se
Että olet menny elämässä eteenpäin ja et myös toivo minulta naiselta viestiä enää?63526- 34525
Tykkäisitköhän todellisuudessa jutella
Minun kanssa kahdestaan, vai onko tämä palstailu enemmän sinun juttu minun suhteen?50519- 76517
- 63491