tsau, ajattelin kertoa murheistani täällä. olen 17- vuotias, ja olen nyt tajunnut että mulla on vauvakuume, ja se tunne on niin kauheeta, varsinki ku tiedän etten voi hankkia vauvaa vielä moneen vuoteen. minulla on poikaystävä jota rakastan yli kaiken, asutaan yhdessä ja ollaan seurusteltu melkein kaks vuotta jo. koulu on vielä kesken ja kaikkea muuta, vauva olis viimeinen asia mitä tässä vaiheessa haluaisin, mutta silti haluan sen! miten pääsen tästä tunteesta ohi?
vauvakuume
vauvakuume93h6
4558
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
mulla on itellä sama tilanne, 17 v, poikaystävän kanssa 2v takana, lukio kesken. Itelläni on kanssa ollu ajoittain vauvakuumekausia mut nyt mulla on ollu päällä kausi kuukauden verran. Järki sanoo et ei missään tapaukses nytte mut biologia sanoo muuta. Rupesin itkeen ku kuukautiset alko, melkonen pettymys oli. Tuntuu et maailmas ei oo mitään mitä haluaisin niin paljon ku oma lapsi. Ei siihen oikeen auta mikään, pakko kestää vaan.
Minulla on vauvakuume, vaikka meillä on 6kk. vauva. Toista lasta emme kuitenkaan halua heti perään. minä aijon opiskella välissä, ja muutenkin isompi ikäero tuntuu paremmalta ajatukselta. Jos nyt tulisin raskaaksi, se olisi oikeasti ihan katastrofi. Kaikki tulevaisuudensuunnitelmat lykkäytyisivät taas ja niiden toteuttaminen vaikeutuisi, joutuisimme muuttamaan jälleen kerran ja rahallisesti olisi varmasti tiukkaa. Lisäksi haluan keskittyä sata prosenttisesti tähän olemassaolevaan lapseemme, enkä miettiä tulevia lapsia. Uusi vauvahan tietyllä tapaa syrjäyttäisi esikoisen, joka on myös vielä ihan pieni.
Vauvakuume on silti kova, vaikka tiedän sen olevan täysin järjetöntä. Haluaisin toisen vauvan, mutta samalla pelkään kamalasti vahinkoraskautta.
Hormooneistahan tämä johtuu, eikä sitä voi muuta kuin koittaa järkeillä.
Tuossa iässä vauvakuumeita tulee ja menee. Kannattaa ajatella asiaa ihan käytännössäkin eikä vaan niin että vauva on söpö ja pieni. Elämä lapsen kanssa ei ole aina helppoa.
Me on oltu siitä saakka yhdessä kun olin 15v ja aloin haaveilla perheestä toteutuskelpoisena ajatuksena kun täytin 18, ajattelin että lukion jälkeen tulee todennäköisesti välivuosi ennen kuin pääsen toivomaani opiskelupaikkaan ja siinä kohti toivoin että syntyisi vauva, heti kun lukio päättyy. Mieheni ei ollut silloin valmis, viime vuonna yritimme hankkia lapsen mutta raskaus keskeytyi. Ny opinnot on loppusuoralla mutta en kestä ajatusta uudesta yrityksestä ja menettämisen pelkoa, toivon välillä että olisin lukion jälkeen saanut yrittää.
Juttele tuttujen äitien kanssa miten he tekisivät. Elämän suunnitteleminen ja toteuttaminen sillä tavalla että arki vauvan kanssa on helpompaa luultavasti keventää arkea ja helpottaa ilon kokemista, matala koulutus ja talousongelmat altistaa masennukselle. Varmuus luo turvaa ja tekee arjesta helpompaa.
Nyt opiskeluaikana olen myös haaveillut siitä että suoritan tutkinnon puoleen väliin ja sen jälkeen lapsi olisi syntynyt kesken opiskelun koska olisin voinut hoitaa lasta ja samalla opiskella siihen sopivaan tahtiin. Suomalainen käytäntö on että äiti hoitaa lasta yksin neljän seinän sisällä se aika kuin hoidetaan ja sitten kerralla mennään täysipäiväisesti töihin kun lapsi on sen ikäinen että sen voi laittaa hoitoon. Kannattaa omaa elämää ajatella ja suunnitella etukäteen niin että mitä voisi tehdä että miten sellaisen elämäntilanteen voisi saada aikaan että suunta on selvillä ja omaa tilannetta varmistettu.