hei! En halua nyt alottaa mitää kauheaa sanasotaa eikä ole mikää provo vaan kun opiskelen terveydenhuoltoa ja tein yhden esitelmän nuoreista äideistä ja löysin tälläisen sivuston, niin haluaisin kysyä että pari kysymystä.
Jokainen vastaa omalla mielipiteellä enkä halua että toisten mielipiteisiin puututaan sen enempää!
- Miksi olet vastaan teini vanhemmuutta tai mitä huonoa/ pahaa siinä näet?
- Mitä hyvää näet nuorena vanhempana tai mitä hyviä puolia siinä on? Ja minkälaisia kokomuksia löytyy lähipiiristä tai itseltä?
Jokainen vastaa omalla mielipiteellä enkä halua että toisten mielipiteisiin puututaan sen enempää!
- Miksi olet vastaan teini vanhemmuutta tai mitä huonoa/ pahaa siinä näet?
- Mitä hyvää näet nuorena vanhempana tai mitä hyviä puolia siinä on? Ja minkälaisia kokomuksia löytyy lähipiiristä tai itseltä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
En tiedä, oletko liikkeellä edes puoliksi vakavissasi, mutta vastaan nyt kuitenkin.
Törmään työssäni jatkuvasti siihen, miten suurissa ongelmissa ihmiset ovat lastensa kasvatuksen kanssa. Tuikitärkeä maalaiosjärki on hukassa ja perheet näyttävät hajoavan todella usein. Käytännössä rikkinäisten perheiden lapset oireilevat koulussa usein ja sama koskee yh-perheitä. En väitä, etteivät muutkin perhemuodot ongelmaisia lapsia tuottaisi, mutta tosiasiat ovat tosiasioita.
Teinivanhemmuus on ongelmallista varsin usein. Kuvitelmat siitä, että asiat jotenkin mystisesti aina järjestyvät - kuten täällä väitetään - eivät valitettavasti ole totta. Vaikka yksinhuoltajuus täällä kirjoittavien tyttösten mielestä pikku juttu onkin, se ei oikeassa elämässä sitä ole. Kouluissa näkee sen, miten varsinkin poikalapset pyörittävät äitejä valitettavan usein mielensä mukaan.
Aikuisen ihmisen näkökulmasta katsottuna esim. vuoden seurustelu ei kerro mitään. Toista ihmistä ei oikeasti tunne ennen tukevaa yhdessäasumista. Teinien elämässä jo esim. armeijavaihe pojalle - jos sitä ei ole käynyt - voi olla VALTAVA mullistus. Toisesta erossa oleminen onkin ihan uusi kokemus.
Teini-ikäisen elämässä kaikki tunteet tuntuvat suurilta. Kokemusta elämän raadollisuudesta ei ole ja kyky ottaa muuttuvat tilanteet huomioon on rajallinen. Kun oma elämäkin on vielä täysin avoin, kyky huolehtia toisesta ihmisestä on rajoitettu.
Kehittyneiden maiden sosiaali- ja terveydenhoitojärjestelmä ei suosittele vanhemmuutta alaikäisille. Se, että nuorena avioituminen ja perheen perustaminen ovat joskus olleet standardi, ei merkitse sitä, että asiat olisivat tuolloin hyvin olleet. Asioille oli historiassa syynsä. Jokainen voi noita syitä tutkia.
Hätiköinti ja hötkyily eivät ikinä ihmissuhteissa hyvään lopputulokseen johda. Julkkisten pikaromanssit ovat vain osoitus lapsellisuudesta ja suuri osa kestäviistä liitoista rakentuu kumppanin tuntemiselle ja toiminnan suunnittelulle. Se, että jotkut julkkikset hankkivat lapsia tuosta vain, puolituntemattomien kumppanien kanssa, on vain pintakiiltoa. Tavallinen kansalainen on lasten kanssa huomattavasti tiukemmilla kuin rikas jenkkineitonen yksinhuoltajuuden realisoituessa.
Jokainen ihminen kuvittelee aina rakkautensa & suhteensa olevan ikuista laatua. Se on inhimillistä. Aikuinen TIETÄÄ, ettei niin vain valitettavasti läheskään aina ole. Vuosien vieriminen voi tuottaa monenlaista eteen. Osa perheistä ongelmat selvittää, osa ei.
Itse suosittelisin kaikille perhettä harkitseville perusteellista tutustumista toiseen osapuoleen. Se perusteellinen tutustuminen tarkoittaa sitä, että seurailee hieman muutenkin kuin rakkauden ruusunpunaisten linssien läpi esim. sitä, onko toinen osapuoli vastuullinen & kykenevä vaikkapa niinkin yksinkertaisiin asaioihin kuin laskujen maksamiseen ajallaan tai työssä käymiseen & ruuan laittoon!